Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Kirjoittajan mielestä hänen omiin kokemuksiinsa perustuen Porvoon kaupungin sosiaalitoimessa on paljon pielessä ja asiakaslähtöisyys hukassa. Kuvan piirroksen turvallisesta sateenkaaresta on tehnyt eräs väkivaltaa kokenut lapsi tilanteen rauhoittumisen jälkeen koulukuraattorin vastaanotolla.
Arkisto/Heidi Lämsä
Monet ihmettelevät, kun sosiaalitoimen turvaverkko pettää. Erityisesti, kun se pettää totaalisesti, kuten Koskelan, Erikan, ja vastaavissa tapauksissa. Asiallinen kirjoitus porvoolaiselta Matti Lehesniemeltä Itäväylä-lehdessä 31.3.
Ne, jotka joutuneet kyseisten palvelujen kanssa tekemisiin, ihmettelevät vähemmän. Oma kokemukseni sosiaalitoimen tukipalveluista on pääosin ahdistava. Voisin kirjoittaa vuosien tuskasta, paksuhkon kirjan, tässä kirjoituksessa minimaalinen osa.
Erosin vuonna 2008 miehestä, joka oli tuomittu paria vuotta aiemmin minuun kohdistuvasta pahoinpitelystä. Silti pari kotiimme tulevaa sosiaalivirkailijaa kuuntelivat häntä, miten perheemme tilannetta pitäisi hoitaa. Minulle, väkivaltaa kokeneelle naiselle (tolaltaan poissaolevalle – ihmekö tuo), ja väkivaltaa näkemään joutuneille lapsille ei myötätuntoa riittänyt.
Turvakodissa ollessa, minua tarkkailtiin, miten pärjään lasten kanssa. Tukea tilanteeseeni en saanut. Mutta tarkkailtiin, koska isä oli väittänyt, että en pärjäisi lasten kanssa, vaikka olin heidät lähes yksin hoitanut. Isää sosiaalitoimi tuki myös rahallisesti muun muassa maksaen hänen vuokravakuutensa (muutama tonni). Minä en tukea saanut toivomaani lasten pieneen kesäretkeen. Se oli nöyryyttävä kokemus.
Nöyryyttäviä sosiaalivirkailijan kommentteja oli muulloinkin, kuten ”sinun kannattaisi olla meille vähän kivempi, niin ehkä tekisimme sinun kannaltasi parempia ratkaisuja” tai ”mitäs, jos huostaanottaisimme sinun lapsesi, kun lasten isä on sitä mieltä” jne. Olin vihainen – kuten pahoinpidelty, pelokas ihminen, usein on.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, mietin vuosien tapahtumia ja näen selkeämmin, kuinka nöyryyttävää. Monet ystäväpiiristäni ovat järkyttyneinä seuranneet kuinka ikävästi minua ja lapsiani on kohdeltu. Jopa sosiaali- ja terveysministeriössä asti, jonne olin yhteydessä, ihmeteltiin "miten sinua on voitu noin asiattomasti kohdella”, ja ”todellako, kuulostaa kamalalta”.
Sieltä oltiin yhteydessä Porvoon kaupungin sosiaalitoimeen antaen noottia toiminnasta tilanteessamme. Saatiin aikaan palaveri usean sosiaalitoimen esimiehen kanssa (muulloin heitä ei tavoittanut). Palaverissa käsiteltiin, oliko joku asia, josta voisin selkeästi nostaa oikeuskanteen. Siitä he olivat huolissaan. Siitä mitä he voisivat minun ja lasten hyväksi tehdä, ei oltu kiinnostuneita. Vain yksi erilainen virkailija ilmaantui – vuosia myöhemmin.
Kyllä, olen sitä mieltä ja nähnyt, että paljon on sosiaalitoimessa pielessä, ja asiakaslähtöisyys hukassa. Onko vika sosiaalitoimea valvovissa elimissä, johtamisessa ja totutussa tavassa, jossa sosiaalivirkailija on asiakkaidensa yläpuolella, eikä asiakasta kuunnella? Vai onko ihmistuntemus tai koulutus heikko? Tai väki vaihtuu, ja kokemattomia työntekijöitä joutuu liian haasteellisiin paikkoihin?
Ehkä keskitytään liiaksi palavereihin ja raportointiin, ja perustehtävä kärsii. Ehkä on ”leipäsossuja”(ystävän kommentti), tai virkailijat eivät joudu päätöksistään aiheelliseen edesvastuuseen. Oli syy mikä tahansa, sydämestäni toivon, että asiakaslähtöisyyttä parannetaan. Jotta kenenkään ei tarvitsisi kokea samaa, sosiaalivirkailijan toimista kuin minä ja lapseni koimme.
TUULA MARTIN,
OPETTAJA,
HENKINEN KOULUTTAJA,
PORVOO
»» Matti Lehesniemen alkuperäisen mielipidekirjoituksen voi lukea tästä
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot