Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Kirjoittajan mielestä nuoria politiikan "peukuttajia" ei pidä leimata.
Arkisto/Mika Laine
Keskustelemme mielipidesivuilla porvoolaisen Aulis Ruuthin kanssa pitkästä aikaa taas raikkaasti politiikan kuvioista.
Viimeksi väänsimme kättä eläkeläisten tuloja rokottavasta, Paavo Lipposen aikana ”tilapäiseksi” tarkoitetusta taitetusta indeksistä, nyt byrokratiasta politiikassa, joka ei salli rohkeita ulostuloja eikä sooloiluja.
Tällaiset uudistajat pysykööt ruodussaan tai lähtekööt muille markkinoille! Ja näin tapahtuukin, valitettavasti, sillä jos ei sallita joskus tehtävän toisin, ei mikään koskaan muutukaan.
Ruuth puhuu Juha Sipilän (kesk.) törmänneen virheellisiin lakiesityksiin. Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuorelle (kok.) ei liene näin käynyt, mutta tulipa astuneeksi niiden varpaille, jotka eivät taida suuria tehdäkään, jotta eivät tekisi virheitä.
Ruuthin mukaan Vapaavuoren lähdön syy ei ole kyllästyminen byrokratiaan, joka kuulostaa ”halvalta” selitykseltä, vaan muut uratavoitteet. No aivan varmasti näin onkin, sillä kukapa tuossa tilanteessa, päätä byrokratiaan hakatessaan, ei haluasi lähteä sinne, missä hänen työtään ja sen tuloksia arvostetaan. Mutta, lopultahan me voimme vain arvailla Vapaavuoren motiiveja.
Myös nuoret ”peukuttajat” nostettiin tikun nokkaan. Ei pidä leimata, ja ehkä pitää myös miettiä, mitä tämä nykynuoren tapa tarkoittaa. Sitä paitsi eiköhän vaaliuurnillakin tapahdu useammin samanlaista peukuttamista.
Nuorten nopea reagointi maailman laajuisiksi paisuneina mielenilmauksina luonnon ja ilman pilaamista ja ihmisten ahneutta vastaan, ovat suoraa toimintaa ilman poliittisia kiemuroita yleisen edun hyväksi, ei puolueiden linjan ohjaamia yhdessä sovittuja ratkaisuja.
Kun seuraa näitä ”supercellejä” ja ”rovioita”, huomaa ilokseen, miten erilainen tämän päivän nuorten käsitys on työstä, työn tekijöistä ja johtamistavoista, ja miten arvot ovat kohdallaan, kun menestyksestä jaetaan omien säätiöiden kautta runsaskätisesti myös heikompiosaisille. Siellä ei esimies niskaan hengittele, eikä Ay-liikkeitä tarvita.
Tässä ajassa pakko ajaa uusiin ratkaisuihin työelämässä ja pistää arjessa arvoja kohdalleen. Pakon sanelemat muutokset on nähty lopulta hyvinä ratkaisuina, joista tulee pysyviä. Näin maailma muuttuu.
Myös politiikassa pitäisi puhaltaa uudistuksen tuulet, jos päätösten tekoon mielitään saada myös nuoria. Ja sinnekin heitä kaivataan, mutta ikiaikaiseen malliin heidän tapansa toimia ei istu.
”Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana (tempora mutantur et nos mutamur in illis)”, sanoo viisas latinalainen sananlasku.
SARI GLAD,
PORVOO
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot