Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Mika Loikala, Patrik Gylling, Heidi Sinisalo, Jari Peräkylä (edessä) ja Antti Kantola pikkujoulutunnelmissa kodalla.
Reija Kokkola
LOVIISA, TESJOKI Tesjoen Kotakeitaassa kaikuu iloinen laulu. Porsaita äidin oomme kaikki! Och samma på svenska. Pikkujoulutunnelmaa luo myös ohut lumipeite kodan ympärillä sekä raikas pakkassää. Kodassa sisällä on lämmintä muutenkin kuin tunnelman puolesta. Iso pyöreä nuotio loimuttaa lämpöään pikkujoulujuhlijoille. He istuvat tilavaa kotaa kiertävillä penkeillä allaan pehmeät ja paksut viltit.
Nämä juhlijat ovat tulleet kodalle viettämään pikkujoulujuhlaa Tesjoelle Loviisan päivätoimintakeskuksesta eli ”toimarista”, kuten he sanovat. Tässä Loviisan päivätoimintakeskuksen päivätoimintaryhmässä on 10 asiakasta ja kaksi ohjaajaa, Heidi Sinisalo ja Antti Kantola. Harmi, että juuri pikkujoulupäivänä suurin osa asiakkaista on sairaana, mutta mukaan pääsivät Heidin ja Antin lisäksi Patrik Gylling, Mika Loikala ja Jari Peräkylä. Patrikille riittää toppatakin ja nuotion lämpö, mutta Mika ja Jari kietoutuvat lämpimiin viltteihin.
– Olemme käyneet täällä kodalla monta kertaa. Tesjoen kota on oikeastaan meidän vakiopaikkamme, Heidi ja Antti kertovat.
Usein pikkujouluja vietetään ravintoloissa ja mielellään ilta-aikaan. Tämä ryhmä lähti liikkeelle jo puoli kymmenen aikaan aamulla omalla pikkubussillaan, johon mahtuu yhdeksän henkilöä ja pyörätuoli. Mukaan pakattiin grillimakkaraa, perunasalaattia, pullaa, mehua, kahvia, karkkia ja voileipiä.
– Aamulla ennen lähtöä keitimme kahvit ja lämmitimme glögiä sekä valmistimme voileivät, Heidi kertoo.
Matkalla kodalle bussissa oli mukava tunnelma, onhan kodalla käynti piristävää vaihtelua. Retkelle kun lähdetään, on tärkeää, ellei tärkeintä, eväskorin sisältö.
– Kyllä se ruoka yleensä aina on päällimmäisenä mielessä jo matkalla, kun käymme retkillä, Heidi ja Antti hymyilevät.
Näin ennen joulua nuotion loimotuksessa on mukava käydä läpi mennyttä toimintasyksyä. Loviisan ”toimarin” päivätoimintaryhmä on tuttu näky kaupungilla. Yksi toiminnan peruskivi onkin se, että ryhmä paitsi tekee monenlaisia asioita keskuksen tiloissa, myös liikkuu paljon kaupungilla sekä kauempanakin. Sen mahdollistaa pikkubussi, jolla hurautellaan milloin minnekin. Syksyllä päivätoimintaryhmä kävi Lahdessa asti ihmettelemässä Vesijärveä ja hyppyrimäkiä.
– Silloin satoi kaatamalla, emmekä päässeet syömään eväitä järven rantaan. Se ei haitannut, sillä meillä oli tosi kivaa muutenkin, Heidi kertoo Patrikin kompatessa vieressä.
Myös käynti Porvoossa on jäänyt mieleen mukavana retkenä. Silloin ryhmä kävi tutustumassa Porvoon päivä- ja työtoimintaryhmän tiloihin. Siellä olikin monta tuttua.
– Oli hauskaa, kun meidän ryhmämme asiakkaat kohtasivat siellä jopa kouluaikaisia tuttujaan. Porvoossa olemme käyneet myös Brunbergin tehdasmyymälässä ja jätskikioskilla, Antti sanoo.
Pikkubussin nokka on kääntynyt myös itään päin. Kotkan suunnassa on vaellettu Valkmusan pitkospuita pitkin. Ryhmälle on tuttu myös Kouvolan ja Kotkan maastossa sijaitseva upea Ahvionkosken koskialue. Siellä on piipahdettu paistamassa makkaraa laavulla. Toimarilaisia harmittaa, että Kotkan Langinkosken museoalue on nyt suljettu. Tälle ryhmälle on selvästikin tärkeää liikkua, kokea ja nähdä.
– Vaikka koko ryhmä ei sellaisenaan mahdu bussiin, niin kaikilla on kuitenkin mahdollisuus osallistua ja päästä halutessaan mukaan reissuihin omalla vuorollaan. Joskus toimintakeskuksen muista ryhmistä tulee asiakkaita mukaan, jos autossa on tilaa. Oma ryhmämme on kuitenkin etusijalla, Heidi ja Antti kertovat.
Ei päivä- ja työryhmätoiminta kuitenkaan pelkkää retkeilyä ole. Kun ollaan toimintakeskuksessa, ei sielläkään joutilaina peukaloita pyöritellä. Rutiinit ovat tärkeitä, joten päivä aloitettaan ”aamunavauksella”, johon kuuluvat tietyt tutut asiat, kuten höpöskooppien lukeminen.
– Luemme lehdestä sellaiset hyväntuuliset horoskoopit, Heidi hymyilee.
Antin ja Heidin ryhmällä on vuosittain jokin asiakkaita kiinnostava teema. Aiempia teemoja ovat olleet Japani, linnut ja avaruus.
Ensi vuonna keskitytään autoihin ja automerkkeihin. Käsillä tekeminen on myös hyvin tärkeää. Ryhmän asiakkaat ovat osoittaneet käsityötaitonsa askartelemalla ja tekemällä monenlaisia hienoja käsi- ja puutöitä.
– Teemme myös tilaustöitä, Antti huomauttaa.
Maanantaisin kokoontuu taidepiiri, jolloin loviisalainen taiteilija Maija Virtanen käy opettamassa ryhmälle kuvataidetta.
– Meidän ryhmästämme taidepiiriin osallistuu neljä asiakasta, Heidi ja Antti laskeskelevat.
Tiistaisin hierotaan älynystyröitä, kun tehdään lehdistä viikkovisa. Voittajalle ojennetaan viikkovisan pokaali.
– Sain juuri pokaalin tiedettyäni seitsemän vastausta kymmenestä, Mika kertoo.
Keskiviikkoisin pulahdetaan uimaan senioritalon altaaseen, ja välillä huhkitaan painojen kanssa palloiluhallilla.
– Siellä nostellaan muutakin kuin housunpuntteja, Antti naurahtaa.
Loppuviikosta käydään kirjastossa ja viedään tavaraa kierrätyskeskukseen. Tänä vuonna joulun odotus alkoi Heidin ja Antin ryhmällä jo marraskuussa, sillä toimintakeskuksen asiakkaiden tekemiä käsi- ja puutöitä, neuleita ja keramiikkaa tullaan myymään Loviisan torilla joulumarkkinoilla tiistaina 17. joulukuuta. Kuullaanko kojulla myös Porsaita äidin?
– Ainakin laitamme tonttulakit päähän, jos ei ole hirveä pakkanen, Heidi lupaa.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot