Viikon kysymys
A-
A+
Kirjoittajien mielestä koronapassijärjestelmä saattaa pahimmillaan jopa lisätä tartuntoja, koska ihmiset eivät edelleenkään ole kunnolla sisäistäneet, että myös useaan kertaan rokotetut levittävät virusta, ja että oireilevan rokotetun pitäisi pysyä aivan samalla tavalla kotioloissa kuin oireilevan rokottamattomankin.
Arkisto/Mika Laine
Porvoon kaupungin tartuntatautilääkäri Jeff Westerlund on jälleen huolissaan koronaviruksen leviämisestä ja suosittelee vahvasti koronapassin käyttöönottoa (Uusimaa 25.11).
Westerlund painottaa, että esimerkiksi ravintolat voivat edellyttää koronapassia omalla päätöksellään ja toteaa, että yksityiset toimijat voivat itse päättää kaikista rajoituksistaan. ”Ei tarvitse päästää ketään sellaista sisään, jota ei toivo.”
Westerlundin näkemys on jotain sellaista, jota emme olisi ennen vuotta 2020 voineet edes kuvitella kuulevamme – ja vieläpä viranomaistahoa edustavan auktoriteetin suusta!
Haluammekin esittää kysymyksen, mistä lähtien terveiden ihmisten normaalin arjen ja elämän rajoittamisesta ja heidän sosiaalisesta rajoittamisestaan on tullut perustuslakimme puitteissa sallittua?
Eikö tartuntatautilääkärimme tiedä, että toisen ihmisen painostaminen, pakottaminen, kontrollointi ja rajoittaminen on lähisuhteissa esiintyvän henkisen väkivallan muoto, ei hyvinvointivaltion toimintaa, saati terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä?
THL:n johtava asiantuntija Mia Kontio toteaa Uuden Suomen artikkelissa 25.11., että meillä on ”vuotavia rokotteita”, joten laumaimmuniteetin saavuttamisesta ei voida puhua. Kontion mukaan rokotukset eivät olekaan ensisijainen keino tartuntojen vähentämiseksi, vaan hän näkee merkittävämmäksi niinsanotut perinteiset keinot, kuten esimerkiksi hyvän käsi- ja yskimishygienian, etäisyyksien pidon sekä sosiaalisen kanssakäymisen välttämisen sairaana tai oireilevana.
Myös arvovaltainen lääketieteen alan lehti Lancet on todennut, että on yhä enemmän todisteita siitä, että rokotetuilla henkilöillä on merkittävä rooli tartunnan leviämisessä. Lancet toteaa myös, että rokottamattomien ihmisten leimaaminen ja syrjiminen ei ole hyväksyttävää. Koronapassin kaltainen erottelujärjestelmä on siis jo lähtökohtaisesti täysin epäonnistunut.
Terveiden ihmisten elämän rajoittamiselle ei siis ole minkäänlaisia lääketieteellisiä perusteita eikä rokotepassin käyttöön ottaminen hillitse epidemiaa. Koronapassi on yksiselitteisesti syrjintää, jonka yhtenä tarkoituksena on painostaa ihmisiä ottamaan rokote vastoin heidän omaa tahtoaan.
Koronapassijärjestelmä saattaa pahimmillaan jopa lisätä tartuntoja, koska ihmiset eivät edelleenkään ole kunnolla sisäistäneet, että myös useaan kertaan rokotetut levittävät virusta, ja että oireilevan rokotetun pitäisi pysyä aivan samalla tavalla kotioloissa kuin oireilevan rokottamattomankin.
Sen sijaan rokottamattomien ihmisten painostamisella, syyllistämisellä, leimaamisella ja eristämisellä tulee olemaan suuri yhteiskunnallinen merkitys. Seuraukset näkyvät jo nyt erityisesti nuorten kokemuksena oman terveytensä ja hyvinvointinsa heikentymisestä sekä monenlaisena mielenterveyden oireiluna ja ongelmina.
Monet kokevat turvattomuutta ja ahdistuneisuutta tilanteessa, jossa kiusaamisesta ja syrjinnästä on tulossa viranomaisten siunaama ”maan tapa”.
Väestön segregaatiota ja polarisaatiota ei pidä yhteiskunnassamme missään muodossa edistää, koska se on kehitys, josta ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Toivottavasti myös Porvoon johtavat viranhaltijat ja päättäjät ymmärtävät tämän.
MARIA ARVINEN, NINA BÄCKMARK, NOTA BÄCKMARK, JANITA EK, MALIN EKBLOM, LOTTA HÄLLSTRÖM, KALLE PALDANIUS, KATJA PALDANIUS, VAPPU RECHARDT, OUTI RUOKANEN, MIIA SALIKOSKI, SUSANNE STENFORS, ANNIKA SNELLMAN, MILLA SUVIKANNEL, LAURA WOJCIECHOWSKA-HENKOLA JA ANITA YLANDER,
PORVOO