Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Kalastuksenvalvoja-koordinaattori Göran Ek, vanhempi konstaapeli Antti Iso-Peura, kalastuksenvalvoja Timo Liljendal ja vanhempi konstaapeli Jan Gustafsson valvoivat kalastusta ja vesiliikennettä lokakuisena ja aurinkoisena lauantaina SIpoon vesillä.
Mika Laine
SIPOO-PORVOO Kalastuksenvalvonta ei ole vain lupien tarkistamista, vaan myös tärkeää valistustyötä. Sipoon ja Porvoon saariston kalavesillä valvojat kohtaavat monikansallisia kalastajia, ja yhteistyö poliisin kanssa tuo varmuutta. Päivän aikana tarkistetaan kalastuslupia, valvotaan nopeusrajoituksia ja opastetaan kalastajia lain kiemuroissa.
– Vain yksi koukku, kalastuksenvalvoja Timo Liljendal ohjeistaa penkereeltä onkivaa ulkomaalaista nuorta miestä pyydettyään häntä nostamaan ongen rannalle.
Olemme Sipoonrannassa Liljendalin sekä ja porvoolaisen kalastuksenvalvoja-koordinaattori Göran Ekin kanssa. Toimittaja on kutsuttu viettämään päivä Sipoon ja Porvoon saaristoon kalastuksenvalvontaa seuraten. Kalastuksenvalvontaa merellä suorittaessaan valvojat käyttävät pääsääntöisesti omaa venettä. Tänään on luvassa kuitenkin valtion ja Helsingin venepoliisin tarjoama kyyti.
Kyytiä odotellessa Liljendal ja Ek tarkistavat Hjallis Harkimon aikanaan rakennuttamien luksusasuntojen edessä kolmen kalastajan välineiden laillisuuden sekä lupien voimassaolon.
Liljendalin mukaan kalastus on Suomessa monikansallinen harrastus. Usein haasteita valvonnassa aiheuttaakin juuri kielimuuri.
– Virolaiset ovat hyvin perillä asioista sekä rajoituksista. Heillä puskaradio toimii, Liljendal toteaa.
Rannalta kalastava mies kertoo olevansa kotoisin Uzbekistanista. Hän on kalassa yhdessä isänsä ja äitinsä kanssa.
– Tulin Suomeen vuosi sitten, mies kertoo lähes virheettömällä suomen kielellä.
Isällä on virvelin siimaan kiinnitettynä koho ja siimassa kolme koukkua. Ekin mukaan tämä on yksi yleisimmästä virheistä mihin kalastuksenvalvojat törmäävät tarkastusreissuillaan.
– Tätä ei lasketa onkimiseksi. Virvelin käyttäminen vaatii kalastusluvan, vaikka sillä vain onkii, Ek toteaa ja valaisee isää säännöistä poikaa tulkkina käyttäen.
Timo Liljendalilla ja Göran Ekillä on vuosien kokemus niin kalastamisesta kuin kalastuksenvalvonnasta.
Mika Laine
Maassa maan tavalla
Uzbekistanislaisperhe selviää ilman kalastusrikkomusta. Suomessa on melko tarkkaan säädelty lailla kalastamisesta, mitä ei esimerkiksi perheen kotimaassa Uzbekistanissa ole.
– Luvat olivat kuitenkin kunnossa. Valvontatyömme on myös yhtä lailla valistamista.
Kalastuksenvalvojalla ei ole oikeutta sakottaa. He tekevät ilmoituksen poliisin järjestelmään, ja poliisi jatkaa asian käsittelyä.
– Työtä on helpottanut paljon se, että voimme tehdä ilmoituksen heti tabletilla valvonnan yhteydessä, kahdeksan vuotta kalastuksenvalvojana toiminut Ek kertoo.
Aurinko paistaa lokakuisena lauantaina lähes pilvettömältä taivaalta. Ekin puhelin soi. Poliisivene raportoi olevansa hieman myöhässä.
– Heille tuli ensimmäinen keikka ja ovat noin puoli tuntia myöhässä.
Olemme varustautuneet riittävällä vaatetuksella, sillä tähän vuoden aikaan merellä on varmasti kylmä. Rannalla keli sen sijaan tuntuu lähes kesäpäivältä. Auringon lämpösäteily saa Liljendalin riisumaan villapaitansa. Kyytiä odotellessa seuraamme uzbekistanislaisten kalastusta kivireunuksella istuen. Isän saalina on ämpärissä kuolleet suutari ja särki.
– Suutaria ei meillä arvosteta. Se maistuu mudalle, Liljendal pohtii.
Kalastuslakia täydennettiin vuodenvaihteessa. Lisäpykälän mukaan saaliiksi otettu kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Helsingin venepoliisin Wille 3 saapumassa Sipoonrantaan.
Mika Laine
Kalastuksenvalvonta oma-aloitteista
Aurinkoinen sää on houkutellut myös veneilijöitä viimeisille veneretkille. Sipoonrannan ohittaa avovene, joka toimittajankin silmään näyttää ajavan reilua ylinopeutta.
– Tässä on 10 kilometrin nopeusrajoitus, Liljendal tietää.
Sipoolaisena ja 10 vuotta kalastuksenvalvontaa tehneenä hän tuntee Sipoon vedet ja vedenalaiset kivet kuin omat taskunsa. Samaan aikaan Karhusaaren takaa ilmestyy poliisiveneeltä näyttävä alus. Ek nostaa kiikarit silmilleen ja tiirailee vajaan merimailin päässä olevaa venettä tunnistaen sen poliisiveneeksi.
Partion lähestyessä Sipoonrantaa se kohtaa ylinopeutta ajavan veneen. Pohdimme valvojien kanssa ääneen sitä, joutuukohan vene pysäytetyksi. Vain hetki ja poliisiveneen katolla loistavat siniset ledit ja vene kääntää keulansa kohti liian kiireistä veneilijää.
– No tässä taas varmaan hetki vielä odotellaan, Liljendal tietää kokemuksesta.
Kalastuksenvalvojat suorittavat kalastuksenvalvontaa yhdessä venepoliisin kanssa satunnaisesti aikataulujen sopiessa yhteen. Kalastuksenvalvojan työ on täysin vapaaehtoista ja perustuu oma-aloitteisuuteen. Korvausta he saavat kuitenkin tehdystä työstä.
Varusteina valvojilla on kiikareiden ja tabletin lisäksi pieni painettu opas, johon on koottu tärkeimmät pykälät. Kassista löytyy myös valmis mitta, johon on merkitty kuhan minimipituus, 42 senttimetriä. Tällä kertaa Ekillä on mukaan paperinen kassi, jossa on lahja kortteineen.
– Yhteyshenkilömme Jarmo Niininen on jäämässä eläkkeelle näinä päivinä ja halusimme kiittää ja muistaa häntä hyvästä yhteistyöstä. Toivomme, että partio voisi toimittaa lahjan perille.
Göran Ek kiikaroimassa.
Mika Laine
Joka päivä vesillä
Kyytimme saapuu vihdoin laiturille ja astumme veneeseen. Poliisiveneen partiossa ovat vanhemmat konstaapelit Antti Iso-Peura sekä Jan Gustafsson. Sovimme kuvaus- ja yksityisyyden suojaan liittyvät käytännöt konstaapelien kanssa.
– Menemme ihan sinne mihin haluatte, Iso-Peura toteaa ja suuntaa Wille 3 -veneen kohti Gränön saarta.
Iso-Peura on toiminut Helsingin venepoliisissa seitsemisen vuotta, Gustafsson parisen vuotta vähemmän.
Iso-Peura käskyttää Wille 3:sta ja työntää kaasukahvaa eteenpäin. 500 hevosvoiman moottori nostaa veneen plaaniin ja nopeus asettuu noin 20 solmuun. Aurinko, lähes aalloton meri ja tasainen kyyti saavat vesillä viihtyvän toimittajan hetkeksi unohtamaan olevansa työtehtävällä.
Wille 3 on ehtinyt jo lähes 25 vuoden ikään. Moottori on järjestyksessään kolmas.
– Noin 500 tuntia tulee koneelle vuodessa. Nykyinen kone on viime vuodelta ja sillä on käyttötunteja jo noin 850, Gustafsson kertoo.
Veneet ovat käytännössä liikkeellä joka päivä veneilykauden ajan.
Onkiminen ei vaadi lupaa, mutta esimerkiksi Sipoonlahdella onkiminen veneestä on kielletty rauhoitusaikana.
Mika Laine
Rikesakko käteen
Granö jää takavasemmalle. Ensimmäinen tarkastettava kalastaja löytyy Simsalön kaakkoiskulmasta.
Iso-Peura manöveeraa Faster 940 -poliisiveneen yhden vesijetin avulla kalastajan veneen viereen. Liljendal kertoo miehelle tekevänsä kalustuksenvalvontaa ja pyytää miestä esittämään lupansa. Kalastaja kaivaa puhelimensa esille ja alkaa etsiä lupaansa.
Kalastajan velvollisuus esittää todistus kalastusluvasta ja kalastonhoitomaksun suorittamisesta perustuu kalastuslakiin. Valvojalla on oikeus myös tarkistaa kalastajan henkilöllisyys.
– Valvojan on pyydettäessä esitettävä kalastuksenvalvontakortti sekä vesialueen omistajan tai kalatalousalueen valtakirja. Harvemmin niitä kukaan on tosin kysellyt, Ek kertoo.
Hän korostaa, että kalastuslupa tulee pitää mukana. Yleensä lupa tulee ostamisen jälkeen tekstiviestinä puhelimeen.
– Meillä ei ole mahdollisuutta tarkistaa mistään järjestelmästä lupien voimassaoloa. Ainakaan toistaiseksi. Tämä saattaa liittyä GDPR:ään, Ek pohtii.
Kalastajalla suu käy, mutta lupaa ei tahdo löytyä. Vanhempi konstaapeli Gustafsson tarkistaa odottaessaan veneen varusteet. Sammutin ja pelastusliivit ovat kunnossa.
Iso-Peura seuraa aivan vieressä menevän väylän liikennettä.
– Toivottavaa olisi, ettei silloin tehtäisi aaltoja, kun olemme toisen veneen kyljessä kiinni tehtävällä, vanhempi konstaapeli harmittelee.
Noin varttitunnin etsimisen jälkeen lupaa ei löydy ja mies tyytyy kohtaloonsa. Gustafsson käväisee veneen ohjaamossa ja palaa hetken päästä takaisin ojentaen kalastajalle 100 euron rikesakon.
– Jos lupa sattuu löytymään, täällä ovat ohjeet oikaisuvaatimukselle, Gustafsson ohjeistaa.
Joni Pajunen esittelee saalista.
Mika Laine
Luvat ja varusteet kunnossa
Jatkamme matkaa itään. Söderkullalandetin pohjoispuolella Liljendal havaitsee tutun näköisen veneen kalastamassa. Pysähdymme veneen viereen.
Sipoolaiset Joni Pajunen ja Aku Maher ovat Liljendalille tuttuja ja näyttävät paperille tulostetut luvat.
– Jos ostaa vuosiluvan, saa Suomu-lehden, jonka takakannessa on paperinen lupa, Liljendal kertoo.
Pajunen esittelee hetki sitten saamaansa komeaa kuhaa toimittajalle.
– Toinen kuha saatiin myös, mutta se oli 41,6 senttiä, Pajunen kertoo.
– Kuhan alamitta on 42 senttimetriä. Pyydyksiin jääneet alamittaiset ja rauhoitetut kalat ovat palautettava takaisin veteen. Elävänä tai kuolleena, Ek kertoo.
Samalla viereemme kaartaa vene, joka tarkastettiin hetki sitten. Mies kertoo löytäneensä luvan ja esittelee sitä Liljendalille.
– Valitettavasti sinun on tehtävä se oikaisuvaatimus, koska sakko ehti jo mennä, Gustafsson toteaa miehelle.
Jos kalastuslupaa ei ole mukana, seurauksena on 100 euron rikesakko kuten tässä tapauksessa.
Mika Laine
Räkäplaanissa ohi
Sekä poliisien että valvojien mukaan kalastajien suhtautuminen valvontaan on pääosin positiivista.
Ek muistaa uraltaan vain yhden hiljattain sattuneen tapauksen, josta seurasi jälkipyykkiä. Hän ei kuitenkaan halua kertoa tapauksesta tarkemmin, koska sen käsittely on kesken.
– Useimmiten ihmisillä on asiat kunnossa, mutta viikoittain tulee vastaan luvattomia kalastajia, Iso-Peura pohtii.
Gustafssonin mukaan luvan puuttumiselle ei usein ole edes selitystä, vaan se on jätetty tietoisesti ostamatta. Poliisikaan ei kuitenkaan aina ojenna rikkeestä maksulappua.
– Poliisi käyttää harkintaa kautta linjan. Valikoimasta löytyy myös huomautukset. Neuvoin, käskyin, kehotuksin, Iso-Peura luettelee.
Hänen mukaansa ihmiset myös mielellään esittävät lupaansa, kun ovat sellaisen hankkineet.
Kalastuksenvalvojat ja Helsingin venepoliisi tekevät säännöllistä yhteistyötä.
Mika Laine
– Erittäin paljon ihmiset mieltävät luvan maksaminen hyvänä asiana. Rahat menevät kuitenkin hyvään tarkoitukseen, Iso-Peura kertoo.
Haastattelu keskeytyy Iso-Peuran päättäessä pysäyttää Bärgarholmenin kohdalla partioveneen ohittaneen ja ”räkäplaanissa” kulkeneen noin kuusimetrisen veneen. Kohdassa on nopeusrajoitus 10 kilometriä tunnissa sekä aaltojen tekokiellosta kertova merkki.
Iso-Peura sytyttää aluksen sinivalot ja kytkee sireenin hetkeksi päälle. Ohittanut vene tottelee pysäytyskäskyä.
– Näitkö mikä liikennemerkki tuossa oli? Iso-Peura kysyy veneen kipparilta viitaten aaltojen tekokieltoa osoittavaan vesiliikennemerkkiin.
Pienen puhuttelun ja varusteiden tarkastamisen jälkeen perhe pääsee jatkamaan matkaansa ja me otamme suunnaksi Sipoonjoen.
Sipoonlahdella matkalla kohti Sipoonjokea. Oikealla Eriksnäsin uimaranta.
Mika Laine
12 valvojaa ja 49 000 hehtaaria
Helsingin venepoliisina noin 35 vuotta toiminut ylikonstaapeli Jarmo Niininen on koordinoinut yhteisvalvontaa poliisin ja kalastuksenvalvojien kanssa pitkään.
Sekä Ek että Liljendal toteavat yhteistyön venepoliisin kanssa olevan todella hyvää.
– ”Jarkin” ja partioiden kanssa yhteistyö on sujunut mutkattomasti, miehet kiittelevät.
Samoilla linjoilla on myös vanhemmat konstaapelit.
– Tämä on toimivaa ja tätä saisi olla meidän puolesta enemmän, Gustafsson sanoo.
Ek ja Liljendal ovat Porvoon-Sipoon kalatalousalueen valvojia. Alueella on 12 valvojaa ja valvottavaa pinta-alaa lähes 49 000 hehtaaria. Ek toimii myös kalatalousalueen koordinaattorina. Valvonta ei ole pelkästään kalastuksenvalvojien vastuulla.
– Toki teemme kalastuksenvalvontaa päivittäin omin voimin. Pyrimme päivittäin tarkistamaan myös lupia, Iso-Peura korostaa.
– Meillä kausi alkaa aikaisin ja lupia aletaan heti tarkistaa kalastajien ilmestyttyä vesille, Gustafsson jatkaa.
Sipoonjoelle on tiukat kalastusrajoitukset syksyllä.
Mika Laine
Sipoonjoella ei ongita veneestä
Tärkeimpiä valvottavia kohteita alueella erityisesti syksyllä ovat Sipoonjoki, Mustijoki, Porvoonjoki ja Ilolanjoki, joissa on kalastusrajoituksia meritaimenen suojelemiseksi.
Sipoonjoki ja sen kalakantojen suojeleminen onkin lähellä Liljendalin sydäntä. Sen lisäksi, että hän itse asuu Nikkilässä joen varrella, joessa elää alkuperäiseksi luokiteltu meritaimenkanta. Liljendalin mukaan vastaavia jokia on Suomessa vain kaksi.
Sipoonjokeen kutemaan nousevien meritaimien lisääntymispaikoille pääsyn esteenä on yli 170 vuotta sijainnut Bröbolen pato. Kalatie kunnostettiin parisen vuotta sitten ohjaamalla vesi kulkemaan padon ohi kalatiehen.
– Vielä ei ole taimenia nähnyt padon yläpuolella, Liljendal kertoo.
Sipoonjoen rajoitukset poikkeavat alueen muiden jokien rajoituksista muun muassa sillä, että Sipoonjoella saa rauhoitusaikana kalastaa vain rannalta ja onkimalla. Veneestä onkiminen on kiellettyä.
Matkalla kohti Sipoonjokea ennen Eriksnäsin uimarantaa Liljendal havaitsee kaksi miestä kalliolla. Valvojan silmään osui kalliolla makaava virveli.
Iso-Peura ohjaa Wille 3:n keulan tarkasti ja hellästi vasten kalliota. Kalastajat paljastuvat ulkomaalaisiksi, mutta yhteinen kieli löytyy englannista. Ohjeistuksen ja molemmille miehille annetun sakon jälkeen jatkamme matkaa päämääränä Joensuun tilan ympäri vuoden avoinna oleva kahvila.
Vanhempi konstaapeli Jan Gustafssonin kiinnittämässä venettä Joensuun tilan laituriin. Kipparina vanhempi konstaapeli Antti Iso-Peura.
Mika Laine
Kalastajat kaikonneet Porvooseen?
Nautimme kahvit PannuCafen aurinkoisella terassilla. Donitsipoliiseja Iso-Peura ja Gustafsson eivät ole, mutta toimittajan lautaselta sentään donitsi löytyy.
Liljendal kertoo viikon takaisesta valvontareissustaan, jossa pelkästään Sipoonjoella neljä asiaa meni poliisin jatkokäsittelyyn. Tällä kertaa kalastajia ei havaittu.
– Ilmeisesti puskaradio on toiminut ja tieto meistä levinnyt, Liljendal naurahtaa.
Tai sitten Sipoonlahden ylittävän sillan pylväisiin neljällä kielellä kalastuskielloista kertovat kyltit ovat tehonneet.
Rupattelutuokion ja kehonhuoltotauon jälkeen suunnitelmissa on jatkaa kohti Porvoota, jossa valvontaa suoritettiin yhteystyössä poliisin kanssa myös kaksi viikkoa sitten.
Porvoonjoella vallitsee virvelikielto. Rannalta ja veneestä saa ainoastaan onkia tai pilkkiä.
– Porvoonjoki on ollut tosi sameaa viime päivien sateista johtuen ja kalastajia on ollut vähän, Ek tietää.
Kello näyttää noin kolmea iltapäivällä partion ja valvojien palatessa veneelle. PannuCafen emäntä juoksee vielä laiturille puhelin kädessään. Hän haluaa vielä ikuistaa laiturissa olevan partioveneen. Partion työvuoro jatkuu iltakymmeneen asti, joten kiirettä Porvooseen ei ole.
Gustafsson kertoo heidän tekevän aina kolme 12 tunnin työvuoroa, jonka jälkeen on kolme vapaapäivää.
– Tästä voisikin jatkaa mökille Vessööseen, johon on työvuoron jälkeen tarkoitus lähteä laituria nostamaan, Gustafsson vitsailee.
Toimittaja kiittää partiota ja valvojia jatkaen seuraavalle keikalle maita pitkin.
Ekiltä toimittajan puhelimeen illalla tullut viesti vihjailee paremmista saaliista Porvoonjoella. – Nyt on kuhia ja pilkkijöitä Porvoonjoella. Kuharalli on alkanut viikonloppuna!
Sipoon vedet ovat Timo Liljendalille tuttuja.
Mika Laine
FAKTAA
» Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on iältään 18–69-vuotias ja kalastaa vieheellä tai pyydyksillä tai ravustaa.
» Pelkästään ilman lupaa kalastamisesta napsahtaa 100 euron suuruinen rikesakko.
» Vakavimmissa rikkomuksissa, esimerkiksi alimittaisista kaloista, voidaan rangaista päiväsakoilla.
» Uhanalaisille kaloille on vielä erikseen säädetty maa- ja metsätalousministeriön toimesta suojeluarvot. Esimerkiksi rasvaevällinen meritaimen on kokonaan rauhoitettu. Luvattomasta kalastuksesta voi aiheutua pahimmillaan tuhansien eurojen menettämisseuraamusmaksu.
» Vuoden voimassa oleva kalastonhoitomaksu kustantaa tänä vuonna 49 euroa.
» Kaikki rajoitukset löytyvät verkosta kalastusrajoitus.fi -sivustolta.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot