Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Markkanen ei halua rajoittaa kuvaamista liikaa, vaan etenee luonnon ehdoilla projektissaan.
Merja Forsman
PORVOO, PELLINKI Sijainti on pidettävä salassa. Tapaamispaikkaan vie möykkyinen tie, joka iskee välillä auton pohjaa. Keskellä tietä huiskii valokuvaaja Pasi Markkanen kamera kaulassaan.
– Tervetuloa! mies sanoo ja johdattaa polulle, joka laskeutuu tiheään metsään.
Oksia väistellen matka jatkuu rantaan terävästi poimuilevan kallion luo.
– Kaikki pysähtyvät ihailemaan tuota. Joku päivä tulen kuvamaan kalliota koko päiväksi, Markkanen kertoo ja irrottaa veneen tervalepän ympäriltä.
Kohta vene liukuu rauhallisesti kohti saarta, joka on Markkasen koti seuraavan vuoden ajan.
»» Pasi Markkasen video saarelta"Rakastuin tähän paikkaan"
Maaliskuu 2018 oli kylmin viiteen vuoteen, toisinaan mittari painui 20 asteeseen. Markkanen muistaa sen erityisen hyvin, sillä hän vietti silloin kuukauden jäisellä Katajannokanluodolla luontoa kuvaten.
– Saariston hiljaisuus, vaikka oli aivan lähellä Helsingin hälinää, oli upea kokemus. Kun sen hiljaisuuden löytää, siihen jää koukkuun, hän kertoo.
Luodolla Markkanen päätti, että jonain päivänä hän viettäisi jollain saarella kokonaisen vuoden.
Markkanen haluaa kokea saarella sitä elämää, jota vanhempamme ja heidän vanhempansa ovat eläneet. – Haluan pohtia luonnonläheisempää elämäntyyliä ja kyseenalaistaa kulutustottumukset.
Merja Forsman
Se päivä koitti viisi viikkoa sitten, kun Markkanen muutti kameroineen Pellingin saarelle.
– Rakastuin tähän paikkaan. En voinut olla tuijottamatta kuvia Pellingistä ja karttaa tästä saaresta. Paikka sopi täydellisesti Vuosi saarella -projektiini.
Vuosi saarella -projektissa Markkasen tavoitteena on dokumentoida luontoa koko vuodenkierron ajan ja viettää luonnonläheisempää elämää. Vuoden päätteeksi kuvaaja lahjoittaa sata parasta otostaan Suomen luonnon suojelun edistämiseen.
– Rakastan luontoa. Haluan lisätä luontotietoisuutta ja herättää ihmiset pohtimaan ihmisen ja kaupungin suhdetta, ja myös kehittyä ihmisenä ja valokuvaajana.
Sitä varten Markkasen oli irtauduttava kaupunkielämästä. Luonnon rytmiin pääsemiseen nimittäin menee hänen mukaansa muutamakin päivä.
– Koen kaupungin ja luonnon rajapinnan raskaaksi. On vaikea olla luontokuvaaja, jos palaan aina kuvausten jälkeen kaupunkiin. Haluan päästä lähemmäs luontoa, ja saada tästä mahdollisimman kokonaisvaltaisen kokemuksen.
– Tekisi kenelle tahansa hyvää päästä välillä oman elämän ulkopuolelle. Se antaa perspektiiviä. Luonnonrauhaa voisi määrätä pakkohoitona stressaantuneille, Markkanen vitsailee.
Merja Forsman
"Ei minun ole tarkoitus täällä kärsiä"
Sataa. Markkanen istuutuu pienen punaisen mökin penkille ja haukkaa palan kyläkaupasta hankitusta viineristä.
– On muuten aika hyvää, hän saa sanottua. – Kun on ollut lähinnä riisilinjalla.
Tuvassa on ruoanlaittoa varten keittiö ja pirtin nurkassa jääkaappi, jonka sähköpiuha lojuu toistaiseksi lattialla.
– Laitan virran jossain vaiheessa päälle, ettei tarvitse tönkkösuolattua ruokaa alkaa syödä, Markkanen sanoo.
Tuvan lisäksi mökissä on makuuhuone. Lämmitystä varten on pieni takorautainen kamiina ja sähköpatterit.
– Katajannokanluodolla en laittanut lämmitystä päälle ollenkaan. Yhtenä aamuna hakkasin puukolla kuutioita juomavedestä, valokuvaaja nauraa. – Tässä mökissä nolla-asteisena pitäminen on suht helppoa. Kunhan ei menisi pakkasen puolelle.
Saareen on vedetty sähköt, mutta käyttövesi nostetaan merestä tai sadevesiämpäristä, ja juomaveden Markkanen kuljettaa kyläkaupasta. Se on saanut kuvaajan pohtimaan vedenkäyttöä.
– Mieti, että suomalainen kuluttaa keskimäärin 140 litraa puhdasta vettä vuorokaudessa. Minulla sitä kuluu saariolosuhteissa noin kaksi litraa päivässä. Kun tuo itse juomaveden maista metsän läpi kävellen ja soutuveneellä, vettä kohtaan syntyy syvä kunnioitus, eikä sitä pidä itsestäänselvyytenä.
Opittujen kulutustottumusten kyseenalaistaminen on osa vuoden tavoitteita.
– Ei minun ole tarkoitus täällä kärsiä, vaan elää rauhoitetumpaa elämää vähemmillä resursseilla, luontoa kunnioittaen. Katson, lisääkö tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen onnellisuutta, ja miten luonto vaikuttaa ajatteluuni vuoden aikana.
Pasi Markkanen
"On linnuilla muitakin biisejä!"
Sade loppuu ja tuuli seisahtuu. Luonnon konsertti pärähtää soimaan. Vastarannalta kajahtaa kurjen huuto, metsästä kantautuu peipposten liverrys ja mereltä mykkänä tunnetun kyhmyjoutsenen örähdys.
– Kohta joutsen venyttelee, Markkanen kertoo. – Olen oppinut sen saarella.
Saarella Markkanen on oppinut myös sen, että radion ja netin äänitteissä kuulee yleensä vain suppean otteen lintujen äänistä.
– On linnuilla muitakin biisejä! Markkanen sanoo ja heittää kameralaukun selkäänsä. – Öisin, kun istun niemellä, linnut tulevat lähelle. Ne eivät pelkää minua pimeässä. Yön hiljaisuudessa kuulee myös siipien kohinat. Silloin ymmärrän ASMR-ilmiötä! Markkanen naurahtaa.
Lähdemme kiertämään saarta. Se kuuluu Markkasen päivärutiineihin. Rutiineihin kuuluvat myös päivänokoset.
Saaren Markkanen kiertää kolme kertaa päivässä kamera kaulassaan. Toisinaan hän jää ”mutaan makoilemaan” ja seuraamaan eläinten puuhailuja.
– Katselen lintuja ja mietin ihmisyyttä. Eläimetkin suuttuvat välillä toisilleen, härnäilevät toisiaan ja sitten ovat taas sovussa, Markkanen kertoo.
– En kuitenkaan ole sellainen luontokuvaaja, joka tarkkailisi viiden vuoden ajan yhden lintuperheen elämää. Toiset luontokuvaajat ovat odottajia, toiset seikkailijoita. Minä olen enemmän seikkailija.
Pasi Markkanen
Valokuvaaja ei kaipaa mantereen elämää
Mantereen elämää Markkanen ei juuri kaipaa. Vain kerran, kun oli useamman päivän kosteaa ja kylmää, hänelle tuli ikävä lämmintä suihkua. Niinä muutamana päivänä, jona on ollut pakko käydä noutamassa tarvikkeita saareen, luonnon ja kaupungin kontrasti on ollut tuntuva, koronakaranteeninkin keskellä. Myös kaupunkiin tottuminen vie päiviä.
– Ihmettelin, onko kaupungissa ollut aina niin paljon jengiä ja meteliä, Markkanen sanoo.
– Olin tottunut hiljaisuuteen. Vaihdoin herätyskellonkin äänen pianobiisiksi, ettei se järkyttäisi liikaa.
Saaressa aika on hidastunut, eikä kuvaajalla ole kiire mihinkään. Viikonloppuisin Markkanen saa seuraa tyttöystävästään.
– Toiset lähtevät mökille pakoon vaimoaan ja elämää. Minä tulin etsimään täältä eloa. Kaupungissa olen paljon enemmän paossa elämältä ja arjelta. Sitä tämä 5 viikkoa on opettanut: hetkessä elämistä. En mieti seuraavaa siirtoani.
– Olen huomannut, että kun ihminen muuttaa ympäristöään, hän itsekin muuttuu. Pakostakin.
Pasi Markkanen
Ihmisen ei tarvitse vetäytyä erämaahan
Kohta alkaa mökkikausi. Pellingissä asuu ympärivuotisesti noin 300 asukasta, mutta kesäisin luku moninkertaistuu. Ihmisistä muistuttavat myös rannan roskat, joita Markkasen mukaan on ihan jokaisella Suomen saarella.
– Kohta täällä näkee vesiskoottereita ja kuulee mökkiläisten ääniä. Se ei ole kuinkaan pois tästä kokemuksestani. Silti tämä on hyvä luontokokemus, Markkanen painottaa.
– Monilla on jostain syystä sääntöjä, millainen luontokokemuksen pitäisi olla. Ei siihen ole mitään sääntöjä. Eräs ystäväni sanoi, että ”tulit sitten rämeikkömetsään ja otat sellaisia kuvia, että porukka ajattelee, että olet jossain lintuparatiisissa”, Markkanen sanoo ja ohittaa sekametsän, jossa seisoo mörköjä muistuttavia valtavia muurahaiskekoja ja pystyyn lahonneita puita.
– Ei ihmisen tarvitse vetäytyä erämaahan luontokokemuksen luo. Se on yksi niistä asioista, joita haluan kuvillani kertoa: Näytän luonnon vuodenkierron. Sama paikka, eri näkymä.
Markkanen haluaa kuvillaan myös kannustaa ihmisiä lähimatkailuun, jokaisena vuodenaikana. Aina ei tarvitse olla poutasää ja lämmintä, että voi nauttia luonnosta ja ulkoilusta.
– Parhaita hetkiäni ovat täälläkin olleet ne, kun taivaalta on satanut räntää ja olen pukenut takin päälleni ja painunut ulos kuvaamaan.
Markkasen suunnitelmissa on ottaa lisää videonpätkiä, taltioida luontoääniä ja kuvata yöllistä elämää. – Ehkä voisin sukeltaa myös pinnan alle. Vuosi on vielä alussa.
Merja Forsman
"Vuosi on hyvä ensijakso"
Eräänä yönä Markkanen heräsi herätyskellonsa herättämänä aamuneljältä. Säätiedotus oli luvannut usvaa, mutta ikkunasta näkyi vain kevyttä utua. Kuvaaja päätti silti nousta ylös ja kävellä kohti saaren itäistä päätä.
Yhtäkkiä puun takaa iski usvan seinä, näkyvyyttä ei ollut muutamaa metriä pidemmälle.
– Tuntui kuin olisin ollut omalla planeetallani. Kokemus oli aivan mahtava.
Vuoden päästä Markkasen projekti päättyy, mutta vielä edessä ovat mökkikausi, pimenevät syysillat, alkutalven loskat, keskitalven paukkupakkaset ja hitaasti koittava kevät.
– Vuosi on hyvä ensijakso, jos jäisinkin pidemmäksikin aikaa.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
FAKTALAATIKKO
Pasi Markkanen
* Porvoolainen itse oppinut valokuvaaja ja taiteilija, joka on toimittanut yli 100 kuvaa Suomen viralliseen kuvapankkiin.
* Markkasen kuvia on julkaistu muun muassa Finland.fi-sivuilla ja useissa artikkeleissa. Markkasen kuvat ovat niittäneet menestystä myös sosiaalisessa mediassa ja kuvakilpailuissa.
* Näin tuet Markkasen projektia: Vuosi saarella -projekti rahoitetaan joukkorahoituksella. Kampanjaa voi tukea osallistumalla rahoitukseen tai jakamalla kuvia ja laittamalla sanan kiertämään.
Pasi Markkasen vinkit luontokuvaajille
* Mene luontoon.
* Älä välitä siitä, millaisia kuvia saat.
* Ota luontoon menemisestä kokemus.
* Tärkeyslistan ykkösenä on ”Nauti luonnosta!”
* Jos luonnossa oleminen menee suorittamiseksi, se näkyy kuvissa.
* Mene lähelle kohdetta. Ole osa tapahtumia.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot