POR­VOO, PEL­LIN­KI Si­jain­ti on pi­det­tä­vä sa­las­sa. Ta­paa­mis­paik­kaan vie möyk­kyi­nen tie, joka is­kee vä­lil­lä au­ton poh­jaa. Kes­kel­lä tie­tä huis­kii va­lo­ku­vaa­ja Pasi Mark­ka­nen ka­me­ra kau­las­saan.

– Ter­ve­tu­loa! mies sa­noo ja joh­dat­taa po­lul­le, joka las­keu­tuu ti­he­ään met­sään.

Ok­sia väis­tel­len mat­ka jat­kuu ran­taan te­rä­väs­ti poi­mui­le­van kal­li­on luo.

– Kaik­ki py­säh­ty­vät ihai­le­maan tuo­ta. Joku päi­vä tu­len ku­va­maan kal­li­o­ta koko päi­väk­si, Mark­ka­nen ker­too ja ir­rot­taa ve­neen ter­va­le­pän ym­pä­ril­tä.

Koh­ta vene liu­kuu rau­hal­li­ses­ti koh­ti saar­ta, joka on Mark­ka­sen koti seu­raa­van vuo­den ajan.

"Ra­kas­tuin tä­hän paik­kaan"

Maa­lis­kuu 2018 oli kyl­min vii­teen vuo­teen, toi­si­naan mit­ta­ri pai­nui 20 as­tee­seen. Mark­ka­nen muis­taa sen eri­tyi­sen hy­vin, sil­lä hän viet­ti sil­loin kuu­kau­den jäi­sel­lä Ka­ta­jan­no­kan­luo­dol­la luon­toa ku­va­ten.

– Saa­ris­ton hil­jai­suus, vaik­ka oli ai­van lä­hel­lä Hel­sin­gin hä­li­nää, oli upea ko­ke­mus. Kun sen hil­jai­suu­den löy­tää, sii­hen jää kouk­kuun, hän ker­too.   

Luo­dol­la Mark­ka­nen päät­ti, et­tä jo­nain päi­vä­nä hän viet­täi­si jol­lain saa­rel­la ko­ko­nai­sen vuo­den.

Markkanen haluaa kokea saarella sitä elämää, jota vanhempamme ja heidän vanhempansa ovat eläneet. – Haluan pohtia luonnonläheisempää elämäntyyliä ja kyseenalaistaa kulutustottumukset.

Merja Forsman

Se päi­vä koit­ti vii­si viik­koa sit­ten, kun Mark­ka­nen muut­ti ka­me­roi­neen Pel­lin­gin saa­rel­le.

– Ra­kas­tuin tä­hän paik­kaan. En voi­nut ol­la tui­jot­ta­mat­ta ku­via Pel­lin­gis­tä ja kart­taa täs­tä saa­res­ta. Paik­ka sopi täy­del­li­ses­ti Vuo­si saa­rel­la -pro­jek­tii­ni.

Vuo­si saa­rel­la -pro­jek­tis­sa Mark­ka­sen ta­voit­tee­na on do­ku­men­toi­da luon­toa koko vuo­den­kier­ron ajan ja viet­tää luon­non­lä­hei­sem­pää elä­mää. Vuo­den päät­teek­si ku­vaa­ja lah­joit­taa sata pa­ras­ta otos­taan Suo­men luon­non suo­je­lun edis­tä­mi­seen. 

– Ra­kas­tan luon­toa. Ha­lu­an li­sä­tä luon­to­tie­toi­suut­ta ja he­rät­tää ih­mi­set poh­ti­maan ih­mi­sen ja kau­pun­gin suh­det­ta, ja myös ke­hit­tyä ih­mi­se­nä ja va­lo­ku­vaa­ja­na.

Sitä var­ten Mark­ka­sen oli ir­tau­dut­ta­va kau­pun­kie­lä­mäs­tä. Luon­non ryt­miin pää­se­mi­seen ni­mit­täin me­nee hä­nen mu­kaan­sa muu­ta­ma­kin päi­vä.

– Koen kau­pun­gin ja luon­non ra­ja­pin­nan ras­kaak­si. On vai­kea ol­la luon­to­ku­vaa­ja, jos pa­laan ai­na ku­vaus­ten jäl­keen kau­pun­kiin. Ha­lu­an pääs­tä lä­hem­mäs luon­toa, ja saa­da täs­tä mah­dol­li­sim­man ko­ko­nais­val­tai­sen ko­ke­muk­sen.

– Tekisi kenelle tahansa hyvää päästä välillä oman elämän ulkopuolelle. Se antaa perspektiiviä. Luonnonrauhaa voisi määrätä pakkohoitona stressaantuneille, Markkanen vitsailee.

Merja Forsman

"Ei mi­nun ole tar­koi­tus tääl­lä kär­siä"

Sa­taa. Mark­ka­nen is­tuu­tuu pie­nen pu­nai­sen mö­kin pen­kil­le ja hauk­kaa pa­lan ky­lä­kau­pas­ta han­ki­tus­ta vii­ne­ris­tä.

– On muu­ten ai­ka hy­vää, hän saa sa­not­tua. – Kun on ol­lut lä­hin­nä rii­si­lin­jal­la.

Tu­vas­sa on ruo­an­lait­toa var­ten keit­tiö ja pir­tin nur­kas­sa jää­kaap­pi, jon­ka säh­kö­piu­ha lo­juu tois­tai­sek­si lat­ti­al­la.

– Lai­tan vir­ran jos­sain vai­hees­sa pääl­le, et­tei tar­vit­se tönk­kö­suo­lat­tua ruo­kaa al­kaa syö­dä, Mark­ka­nen sa­noo.

Tu­van li­säk­si mö­kis­sä on ma­kuu­huo­ne. Läm­mi­tys­tä var­ten on pie­ni ta­ko­rau­tai­nen ka­mii­na ja säh­kö­pat­te­rit.

– Ka­ta­jan­no­kan­luo­dol­la en lait­ta­nut läm­mi­tys­tä pääl­le ol­len­kaan. Yh­te­nä aa­mu­na hak­ka­sin puu­kol­la kuu­ti­oi­ta juo­ma­ve­des­tä, va­lo­ku­vaa­ja nau­raa. – Täs­sä mö­kis­sä nol­la-as­tei­se­na pi­tä­mi­nen on suht help­poa. Kun­han ei me­ni­si pak­ka­sen puo­lel­le.

Saa­reen on ve­det­ty säh­köt, mut­ta käyt­tö­ve­si nos­te­taan me­res­tä tai sa­de­ve­si­äm­pä­ris­tä, ja juo­ma­ve­den Mark­ka­nen kul­jet­taa ky­lä­kau­pas­ta. Se on saa­nut ku­vaa­jan poh­ti­maan ve­den­käyt­töä.

– Mie­ti, et­tä suo­ma­lai­nen ku­lut­taa kes­ki­mää­rin 140 lit­raa puh­das­ta vet­tä vuo­ro­kau­des­sa. Mi­nul­la sitä ku­luu saa­ri­o­lo­suh­teis­sa noin kak­si lit­raa päi­väs­sä. Kun tuo it­se juo­ma­ve­den mais­ta met­sän läpi kä­vel­len ja sou­tu­ve­neel­lä, vet­tä koh­taan syn­tyy syvä kun­ni­oi­tus, ei­kä sitä pidä it­ses­tään­sel­vyy­te­nä.

Opit­tu­jen ku­lu­tus­tot­tu­mus­ten ky­see­na­lais­ta­mi­nen on osa vuo­den ta­voit­tei­ta. 

– Ei mi­nun ole tar­koi­tus tääl­lä kär­siä, vaan elää rau­hoi­te­tum­paa elä­mää vä­hem­mil­lä re­surs­seil­la, luon­toa kun­ni­oit­ta­en. Kat­son, li­sää­kö ta­va­roi­den ja vaat­tei­den hank­ki­mi­nen on­nel­li­suut­ta, ja mi­ten luon­to vai­kut­taa ajat­te­luu­ni vuo­den ai­ka­na.

Pasi Markkanen

"On lin­nuil­la mui­ta­kin bii­se­jä!"

Sade lop­puu ja tuu­li sei­sah­tuu. Luon­non kon­sert­ti pä­räh­tää soi­maan. Vas­ta­ran­nal­ta ka­jah­taa kur­jen huu­to, met­säs­tä kan­tau­tuu peip­pos­ten li­ver­rys ja me­rel­tä myk­kä­nä tun­ne­tun kyh­my­jout­se­nen öräh­dys.

– Koh­ta jout­sen ve­nyt­te­lee, Mark­ka­nen ker­too. – Olen op­pi­nut sen saa­rel­la.

Saa­rel­la Mark­ka­nen on op­pi­nut myös sen, et­tä ra­di­on ja ne­tin ää­nit­teis­sä kuu­lee yleen­sä vain sup­pe­an ot­teen lin­tu­jen ää­nis­tä.

– On lin­nuil­la mui­ta­kin bii­se­jä! Mark­ka­nen sa­noo ja heit­tää ka­me­ra­lau­kun sel­kään­sä. – Öi­sin, kun is­tun nie­mel­lä, lin­nut tu­le­vat lä­hel­le. Ne ei­vät pel­kää mi­nua pi­me­äs­sä. Yön hil­jai­suu­des­sa kuu­lee myös sii­pien ko­hi­nat. Sil­loin ym­mär­rän ASMR-il­mi­ö­tä! Mark­ka­nen nau­rah­taa.

Läh­dem­me kier­tä­mään saar­ta. Se kuu­luu Mark­ka­sen päi­vä­ru­tii­nei­hin. Ru­tii­nei­hin kuu­lu­vat myös päi­vä­no­ko­set.

Saa­ren Mark­ka­nen kier­tää kol­me ker­taa päi­väs­sä ka­me­ra kau­las­saan. Toi­si­naan hän jää ”mu­taan ma­koi­le­maan” ja seu­raa­maan eläin­ten puu­hai­lu­ja.

– Kat­se­len lin­tu­ja ja mie­tin ih­mi­syyt­tä. Eläi­met­kin suut­tu­vat vä­lil­lä toi­sil­leen, här­näi­le­vät toi­si­aan ja sit­ten ovat taas so­vus­sa, Mark­ka­nen ker­too.

– En kui­ten­kaan ole sel­lai­nen luon­to­ku­vaa­ja, joka tark­kai­li­si vii­den vuo­den ajan yh­den lin­tu­per­heen elä­mää. Toi­set luon­to­ku­vaa­jat ovat odot­ta­jia, toi­set seik­kai­li­joi­ta. Minä olen enem­män seik­kai­li­ja.

Pasi Markkanen

Va­lo­ku­vaa­ja ei kai­paa man­te­reen elä­mää

Man­te­reen elä­mää Mark­ka­nen ei juu­ri kai­paa. Vain ker­ran, kun oli use­am­man päi­vän kos­te­aa ja kyl­mää, hä­nel­le tuli ikä­vä läm­min­tä suih­kua. Nii­nä muu­ta­ma­na päi­vä­nä, jona on ol­lut pak­ko käy­dä nou­ta­mas­sa tar­vik­kei­ta saa­reen, luon­non ja kau­pun­gin kont­ras­ti on ol­lut tun­tu­va, ko­ro­na­ka­ran­tee­nin­kin kes­kel­lä. Myös kau­pun­kiin tot­tu­mi­nen vie päi­viä.

– Ih­met­te­lin, on­ko kau­pun­gis­sa ol­lut ai­na niin pal­jon jen­giä ja me­te­liä, Mark­ka­nen sa­noo.

– Olin tot­tu­nut hil­jai­suu­teen. Vaih­doin he­rä­tys­kel­lon­kin ää­nen pi­a­no­bii­sik­si, et­tei se jär­kyt­täi­si lii­kaa.

Saa­res­sa ai­ka on hi­das­tu­nut, ei­kä ku­vaa­jal­la ole kii­re mi­hin­kään.  Vii­kon­lop­pui­sin Mark­ka­nen saa seu­raa tyt­töys­tä­väs­tään.

– Toi­set läh­te­vät mö­kil­le pa­koon vai­mo­aan ja elä­mää. Minä tu­lin et­si­mään tääl­tä eloa. Kau­pun­gis­sa olen pal­jon enem­män pa­os­sa elä­mäl­tä ja ar­jel­ta. Sitä tämä 5 viik­koa on opet­ta­nut: het­kes­sä elä­mis­tä. En mie­ti seu­raa­vaa siir­to­a­ni.

– Olen huo­man­nut, et­tä kun ih­mi­nen muut­taa ym­pä­ris­tö­ään, hän it­se­kin muut­tuu. Pa­kos­ta­kin.

Pasi Markkanen

Ih­mi­sen ei tar­vit­se ve­täy­tyä erä­maa­han

Koh­ta al­kaa mök­ki­kau­si. Pel­lin­gis­sä asuu ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti noin 300 asu­kas­ta, mut­ta ke­säi­sin luku mo­nin­ker­tais­tuu. Ih­mi­sis­tä muis­tut­ta­vat myös ran­nan ros­kat, joi­ta Mark­ka­sen mu­kaan on ihan jo­kai­sel­la Suo­men saa­rel­la.

– Koh­ta tääl­lä nä­kee ve­sis­koot­te­rei­ta ja kuu­lee mök­ki­läis­ten ää­niä. Se ei ole kuin­kaan pois täs­tä ko­ke­muk­ses­ta­ni. Sil­ti tämä on hyvä luon­to­ko­ke­mus, Mark­ka­nen pai­not­taa.

– Mo­nil­la on jos­tain syys­tä sään­tö­jä, mil­lai­nen luon­to­ko­ke­muk­sen pi­täi­si ol­la. Ei sii­hen ole mi­tään sään­tö­jä. Eräs ys­tä­vä­ni sa­noi, et­tä ”tu­lit sit­ten rä­meik­kö­met­sään ja otat sel­lai­sia ku­via, et­tä po­ruk­ka ajat­te­lee, et­tä olet jos­sain lin­tu­pa­ra­tii­sis­sa”, Mark­ka­nen sa­noo ja ohit­taa se­ka­met­sän, jos­sa sei­soo mör­kö­jä muis­tut­ta­via val­ta­via muu­ra­hais­ke­ko­ja ja pys­tyyn la­hon­nei­ta pui­ta.

– Ei ih­mi­sen tar­vit­se ve­täy­tyä erä­maa­han luon­to­ko­ke­muk­sen luo. Se on yk­si niis­tä asi­ois­ta, joi­ta ha­lu­an ku­vil­la­ni ker­toa: Näy­tän luon­non vuo­den­kier­ron. Sama paik­ka, eri nä­ky­mä.

Mark­ka­nen ha­lu­aa ku­vil­laan myös kan­nus­taa ih­mi­siä lä­hi­mat­kai­luun, jo­kai­se­na vuo­de­nai­ka­na. Ai­na ei tar­vit­se ol­la pou­ta­sää ja läm­min­tä, et­tä voi naut­tia luon­nos­ta ja ul­koi­lus­ta.

– Par­hai­ta het­ki­ä­ni ovat tääl­lä­kin ol­leet ne, kun tai­vaal­ta on sa­ta­nut rän­tää ja olen pu­ke­nut ta­kin pääl­le­ni ja pai­nu­nut ulos ku­vaa­maan.

Markkasen suunnitelmissa on ottaa lisää videonpätkiä, taltioida luontoääniä ja kuvata yöllistä elämää. – Ehkä voisin sukeltaa myös pinnan alle. Vuosi on vielä alussa.

Merja Forsman

"Vuo­si on hyvä en­si­jak­so"

Erää­nä yö­nä Mark­ka­nen he­rä­si he­rä­tys­kel­lon­sa he­rät­tä­mä­nä aa­mu­nel­jäl­tä. Sää­tie­do­tus oli lu­van­nut us­vaa, mut­ta ik­ku­nas­ta nä­kyi vain ke­vyt­tä utua. Ku­vaa­ja päät­ti sil­ti nous­ta ylös ja kä­vel­lä koh­ti saa­ren itäis­tä pää­tä.

Yh­täk­kiä puun ta­kaa is­ki us­van sei­nä, nä­ky­vyyt­tä ei ol­lut muu­ta­maa met­riä pi­dem­mäl­le.

– Tun­tui kuin oli­sin ol­lut omal­la pla­nee­tal­la­ni. Ko­ke­mus oli ai­van mah­ta­va.

Vuo­den pääs­tä Mark­ka­sen pro­jek­ti päät­tyy, mut­ta vie­lä edes­sä ovat mök­ki­kau­si, pi­me­ne­vät syy­sil­lat, al­ku­tal­ven los­kat, kes­ki­tal­ven pauk­ku­pak­ka­set ja hi­taas­ti koit­ta­va ke­vät.

– Vuo­si on hyvä en­si­jak­so, jos jäi­sin­kin pi­dem­mäk­si­kin ai­kaa.

MER­JA FORS­MAN
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

FAK­TA­LAA­TIK­KO

Pasi Mark­ka­nen
* Por­voo­lai­nen it­se op­pi­nut va­lo­ku­vaa­ja ja tai­tei­li­ja, joka on toi­mit­ta­nut yli 100 ku­vaa Suo­men vi­ral­li­seen ku­va­pank­kiin.
* Mark­ka­sen ku­via on jul­kais­tu muun mu­as­sa Fin­land.fi-si­vuil­la ja useis­sa ar­tik­ke­leis­sa. Mark­ka­sen ku­vat ovat niit­tä­neet me­nes­tys­tä myös so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ja ku­va­kil­pai­luis­sa.
* Näin tuet Mark­ka­sen pro­jek­tia: Vuo­si saa­rel­la -pro­jek­ti ra­hoi­te­taan jouk­ko­ra­hoi­tuk­sel­la. Kam­pan­jaa voi tu­kea osal­lis­tu­mal­la ra­hoi­tuk­seen tai ja­ka­mal­la ku­via ja lait­ta­mal­la sa­nan kier­tä­mään.

Pasi Mark­ka­sen vin­kit luon­to­ku­vaa­jil­le
* Mene luon­toon.
* Älä vä­li­tä sii­tä, mil­lai­sia ku­via saat.
* Ota luon­toon me­ne­mi­ses­tä ko­ke­mus.
* Tär­keys­lis­tan yk­kö­se­nä on ”Nau­ti luon­nos­ta!”
* Jos luon­nos­sa ole­mi­nen me­nee suo­rit­ta­mi­sek­si, se nä­kyy ku­vis­sa.
* Mene lä­hel­le koh­det­ta. Ole osa ta­pah­tu­mia.