LO­VII­SA, TES­JO­KI Mää, bää, kvaak ja röh! Lo­vii­san Tes­jo­en päi­vä­ko­din pik­ku­set – ja isom­mat­kin – sai­vat tou­ko­kui­sel­le päi­väl­leen su­loi­sen ja pör­röi­sen aloi­tuk­sen. Sö­pöyt­tä oli kaik­ki­al­la pit­kin pi­haa, kun Hem­bö­len Kier­tä­vä Far­mi saa­pui pai­kal­le eläi­mi­neen.

Pi­hal­la rous­kut­te­li­vat va­pai­na mi­ni­pos­su ja vuo­hi. Myös la­pin­koi­ra Tuu­re jak­soi leik­kiä las­ten kans­sa. Lin­nut ja pu­put oli­vat hä­keis­sään, ja kes­kel­lä pi­haa hei­nää söi­vät iha­nat Vik­tor-poni ja Fan­ny-aa­si. Sil­ti yk­si ai­taus veti päi­vä­ko­ti­lap­sia eri­tyi­ses­ti puo­leen­sa.

Ai­tauk­ses­sa ni­mit­täin vi­pel­si El­sa-emon­sa kans­sa su­lois­ta­kin su­loi­sem­pi kol­mik­ko: kuu­kau­den ikäi­set ka­rit­sat Ani­ta, Jyri ja Tais­to.

– Kol­me las­ta ker­ral­laan saa men­nä ai­tauk­seen. An­ta­kaa myös El­sa-lam­paal­le ruo­hoa ja vuo­hen­put­kea. Se on nyt vä­hän le­vo­ton, kos­ka se hais­taa her­kul­li­sen ruo­hon, mut­tei yle­ty sii­hen, eläin­far­miy­rit­tä­jä Os­si Kau­rio jut­te­li lap­sil­le.

Kun pi­ki­mus­ta Ani­ta-ka­rit­sa työn­si pään­sä pit­käl­le ai­tauk­sen alim­man ai­san al­ta ylet­ty­äk­seen vuo­hen­put­keen, mo­net pik­ku­kä­det rien­si­vät aut­ta­maan sitä. El­sa ja sen ka­rit­sat ei­vät ol­leet mok­sis­kaan sii­tä, et­tä ym­pä­ril­lä vi­lis­ti ja mek­ka­loi kym­me­niä päi­vä­ko­ti-ikäi­siä lap­sia.

– Kyl­lä lap­set osaa­vat yleen­sä ol­la hy­vin eläin­ten kans­sa, ei­vät­kä eläi­met koe min­kään­lais­ta stres­siä, Kau­rio to­te­si.

Kau­ri­on Kier­tä­vä Far­mi on­kin hy­vin suo­sit­tu päi­vä­ko­ti­vie­ras. Vä­lil­lä on jopa pak­ko myy­dä ei-oo­ta. Kau­rio kier­tää eläin­ten­sä kans­sa nel­jä­nä ar­ki­päi­vä­nä vii­kos­sa.

– Ke­sä­kuus­sa Kier­tä­vä Far­mi siir­tyy va­ki­tui­ses­ti taas Kou­vo­lan Tyk­ki­mä­en hu­vi­puis­toon pa­rik­si kuu­kau­dek­si, mut­ta muut vie­rai­lut pi­ten­tä­vät se­son­kia ke­vääl­lä ja syk­syl­lä.

Kau­ri­on käyn­nis­tä eläi­mi­neen Tes­jo­en päi­vä­ko­dil­la on muo­dos­tu­nut jo pe­rin­ne. Erään käyn­nin ai­ka­na syn­tyi yl­lät­tä­en ka­rit­sa.

– En tien­nyt lam­paan ol­leen tii­nee­nä. Ka­rit­sal­le an­net­tiin ni­mi­kin tääl­lä, Kau­rio muis­te­li.

Var­hais­kas­va­tuk­sen las­ten­hoi­ta­ja Ei­ja Pi­ri­lä kiit­ti päi­vä­ko­din ak­tii­vis­ta van­hem­pai­nyh­dis­tys­tä, jon­ka an­si­ois­ta pik­kui­set pää­si­vät ihai­le­maan eläi­miä. Mo­net tut­ki­muk­set tu­ke­vat sitä, et­tä kos­ke­tus eläi­miin te­kee hy­vää lap­sil­le. Sa­mal­la opi­taan so­si­aa­li­sia tai­to­ja. Pari pik­kuis­ta hää­rä­si pu­pu­jen ai­tauk­ses­sa.

– Pu­pu­ja ei saa jah­da­ta. Si­lit­tää voi, mut­ta vält­tä­kää äkil­li­siä liik­kei­tä, pai­kal­le tul­lut isä neu­voi lap­sia.

El­san kol­mo­set sai­vat lap­sil­ta ruo­hoa ja rap­su­tuk­sia. Kau­rio oli va­ran­nut mu­kaan myös har­jo­ja, joil­la lap­set su­ki­vat nii­den turk­kia. Ani­ta, Jyri ja Tais­to sai­vat al­kun­sa ai­ka tark­kaan puo­li vuot­ta ai­em­min, kun El­san va­ki­tui­nen poi­ka­ys­tä­vä, päs­si Ar­mas kävi vie­rai­lul­la. Myös Pep­pi-uu­hi sai jäl­ki­kas­vua kuu­kau­si El­san jäl­keen.

– Ar­mas on nii­den mo­lem­pien mie­sys­tä­vä. Ka­rit­so­jen tark­kaa syn­ty­mä­ai­kaa on vai­kea en­nus­taa, sil­lä niil­lä on las­ke­tus­sa ajas­sa ai­ka­hai­ta­ri, ku­ten ih­mi­sil­lä­kin, Kau­rio sa­noi.

Ani­ta, tuo mus­ta lam­mas, oli jo syn­ty­es­sään jou­kon isoin ja vir­kein. Jy­rin­kin al­ku­tai­val meni ihan hy­vin, mut­ta vii­mei­se­nä maa­il­maan pon­nis­tet­tu Tais­to jou­tui ni­men­sä mu­kai­ses­ti tais­te­le­maan hen­ken­sä puo­les­ta. Kol­mo­set syn­tyi­vät kes­kiy­öl­lä, ja men­ty­ään var­hain aa­mul­la lam­po­laan Kau­rio huo­ma­si, et­tä Tais­to kyy­höt­ti eril­lään muis­ta, ei­kä se ha­keu­tu­nut läm­pö­lam­pun al­le tai ha­mun­nut emon ni­sää. Nii­tä on lam­paal­la vain kak­si.

– Kii­dä­tin Tais­ton ko­tiin si­säl­le läm­pö­lam­pun al­le. Läm­met­ty­ään ai­kan­sa se suos­tui hörp­päi­se­mään mai­toa pul­los­ta, ja vein sen no­pe­as­ti ta­kai­sin emon ja si­sa­rus­ten luok­se, Kau­rio muis­te­li pik­kui­sen ka­rit­san al­ku­het­kiä.

Oli tär­ke­ää vie­dä ka­rit­sa heti emon lä­hel­le, jot­ta emo ei oli­si al­ka­nut vie­rok­sua sitä. Sil­loin se voi kiel­täy­tyä imet­tä­mäs­tä. Emo imet­tää ka­rit­soi­taan sei­saal­taan, ja yleen­sä vas­ta­syn­ty­nyt ka­rit­sa nou­see­kin heti ja­loil­leen ja pyr­kii tis­sil­le. On­nek­si myös Tais­ton elä­män­ha­lu voit­ti, ja se­kin al­koi kiin­nos­tua tis­sis­tä ime­äk­seen vuo­rol­laan.

– Ani­ta, Jyri ja Tais­to ovat El­san nel­jän­net ka­rit­sat. El­sa on lois­ta­va äi­ti, ku­ten Pep­pi­kin, Kau­rio kiit­te­li.

Päi­vä­ko­din pi­hal­la al­koi in­nos­tu­nut sä­pi­nä, kun Kau­rio ot­ti esiin läm­mi­te­tyn mai­to­pul­lon. Sii­nä oli vuo­hen­mai­toa, ja nyt pik­ku­ka­rit­sat sai­si­vat juo­da sitä pul­los­ta. Pul­lo­ruo­kin­ta kiin­nos­ti lap­sia.

– Minä ha­lu­an juot­taa, kuu­lui mo­nes­ta suus­ta.

Kak­ka! Pal­lo­kak­ka! huo­ma­si äk­kiä joku. Kau­rio kii­reh­ti kor­jaa­maan jä­tök­set pois en­nen kuin ku­kaan as­tui nii­hin. Sit­ten juot­ta­mi­nen saat­toi al­kaa. Kau­rio nos­ti pik­kui­sen Tais­ton kai­na­loon­sa pois ai­tauk­ses­ta. Se sai El­sa-emon juok­se­maan ym­py­rää ja mää­ki­mään kie­li pit­käl­lä, kun­nes se huo­ma­si, et­tei mi­tään hä­tää ole.

– Muis­ta­kaa an­taa ruo­hoa El­sal­le, Kau­rio muis­tut­ti lap­sia.

Lap­set tot­te­li­vat kil­tis­ti, kun hän oh­jeis­ti hei­tä aset­tu­maan ai­tauk­sen ul­ko­puo­lel­le ri­viin. Lo­pul­ta kaik­ki ha­luk­kaat sai­vat juot­taa ka­rit­soi­ta, oli­han nii­tä sen­tään kol­me. Juot­ta­mi­nen on­nis­tui pie­nim­mil­tä­kin ai­tauk­sen ra­os­ta. Ih­meen hy­vin nuo ka­rit­sat näyt­ti­vät viih­ty­vän lap­si­lau­man kes­kel­lä ja me­te­lis­sä.

– Ne läh­te­vät mu­kaan kei­koil­le jo pie­ni­nä, ja sitä en­nen nii­tä ke­sy­te­tään ko­ti­o­lois­sa. Ja kun emo ei pääs­te­le va­roi­tu­sää­niä, ei­vät pik­kui­set­kaan pel­kää, Kau­rio ker­toi.

Kun ke­väi­nen aa­mu­päi­vä eläin­ten kans­sa oli ohi, Kau­rio las­ta­si mää­ki­vän ja röh­ki­vän far­min­sa kul­je­tu­sau­toon ja läh­ti aja­maan eläin­ti­lal­leen Pyh­tääl­le. Heip­pa sit­ten Ani­ta, Jyri, Tais­to ja El­sa! Kii­tos käyn­nis­tä!

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

Kaikki karitsat saivat rapsutuksia ja silityksiä päiväkotilapsilta.

Mika Laine