Viikon kysymys
A-
A+
VPK-yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Stengård ja Helena Forsbäck-Turunen ovat herättämässä henkiin vanhaa paloasemarakennusta.
Reija Kokkola
LOVIISA, SARVILAHTI Loviisan Sarvilahden vanha VPK-talo kylpee kevätauringossa. Ovet ovat kutsuvasti auki tyhjyyttään ammottavaan tilaan, jonka lattia on vielä hiekkaa, ja vesiputket sojottavat nurkassa. Ympärillä on kuitenkin sutinaa, kun talkoolaiset vetävät vesiliitoksia kaivolta rakennukselle ja siistivät ympäristöstä oksia.
Sarvilahdessa liki koko elämänsä asunut yhdistysaktiivi Helena Forsbäck-Turunen viittilöi ovella kohti autiota tilaa, jossa aiemmin seisoi paloauto, ja seinillä olivat rivissä vapaapalokuntalaisten puvut ja tarvikkeet. Sarvilahden VPK on palokuntatoiminnan lopettamisen jälkeen saamassa uuden elämän.
Forsbäck-Turusta kuunnellessa mielikuvitus alkaa laukata, ja tila täyttyy puheensorinasta, pöydistä ja tuoleista. Seinällä on moderni näyttö, joku käyttää läppäriä ja kahvikupit kilisevät. Tunnelmaa tuovat spottivalot ja muutenkin uusittu valaistus entisten loisteputkien sijasta.
Remontti vaatii myös kaivuutöitä. Bobcatin ohjaimissa on Andrej Forssell.
Reija Kokkola
– Oikealle jätetään vaatteet, vasemmalla seinällä on muuta säilytystilaa, etunurkassa on esteetön vessa ja perällä keittiö kippoineen ja kuppeineen, Forsbäck-Turunen visioi.
Loviisan Sarvilahdessa on lähes sata kotitaloutta, joille ollaan parhaillaan puuhaamassa yhteistä oleskelutilaa, jotta laajalle levittäytyneeseen kylään saataisiin taas yhteisöllisyyttä, kivaa tekemistä yhdessä. Uutta kylätaloa voi käyttää myös vaikka etätyötilana, sillä sinne tulee hyvä nettiyhteys. Forsbäck-Turunen on toiminut alueella aktiivisena yhdistysihmisenä, ja hän muistaa kylän olleen aikoinaan hyvinkin toimelias.
– Jossain vaiheessa yhdistystoiminta hiipui, mutta nuorisoseura- ja VPK-yhdistys ovat toiminnassa yhä paperilla. Sarvilahteen on muuttanut lapsiperheitä, ja toivottavasti nekin löytävät uuden tilan, kunhan se saadaan valmiiksi.
VPK-yhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Stengård ja Helena Forsbäck-Turunen iloitsevat remontin edistymisestä.
Reija Kokkola
Uusi elämä vanhalle, alun perin 60-luvun taitteessa rakennetulle rakennukselle alkoi itää siinä vaiheessa, kun Sarvilahden VPK lakkautettiin lopullisesti kuntien hyvinvointialueiden otettua haltuun sote-uudistuksen myötä myös pelastustoiminnan. Rahatkin olivat yhdistyksellä luonnollisesti loppumassa.
– Pärjäsimme taloudellisesti vielä jonkin aikaa moottoritien rakennusvaiheen jälkeen. Rakennusvaiheessa kalustomme vei vettä rakennustyömaalle aamusta iltaan. Lopulta piti tehdä jokin päätös, sillä kiinteät kulut juoksivat koko ajan, mutta tuloja ei ollut, Forsbäck-Turunen muistelee.
Idea vanhan palokunnantalon muuttamisesta yhteiseksi kylätilaksi syntyi paikallislehteä lukemalla. Forsbäck-Turunen huomasi, että Loviisan kaupunki ohjaa saamiaan perintörahoja myös kylien hyväksi. Yhdessä VPK:n johtokunnan kanssa päätettiin hakea avustusta.
– Ajattelin, että eihän siinä mitään menetäkään. Emme halunneet myydä perinteikästä rakennusta, kyläläisten omaisuutta, hän hymyilee.
VPK-yhdistys pyysi rakennusmestari Jim Bergheimilta, nykyiseltä projektin vastaavalta rakennusmestarilta arviota remontin kuluista. 35 000 voisi olla summa, jolla lähteä liikkeelle.
– Laitoin hakemukseen 40 000. Pääsimme kymmenen joukkoon, ja lopulta kaupungin sivistys- ja hyvinvointikeskus myönsi meille tuon summan. Olimme iloisia ja yllättyneitä, Forsbäck-Turunen sanoo.
Huonokuntoisen tornin kohtalo on vielä auki.
Reija Kokkola
Ennen hakemuksen jättämistä Forsbäck-Turunen ja muut yhdistysaktiivit olivat varmistaneet, että kyläläiset olisivat projektin takana. Vau, tietenkin! oli reaktio lähes varauksetta. Jo tässä vaiheessa kysyttiin kyläläisten toiveita uuden tilan käytöstä, ja viime vuoden lopulla lähetettiin uusi, tarkempi kysely.
Mitä käyttötoiveita ihmisillä on, miten he voivat osallistua talkoovoimin tehtävään remonttitöihin, ja olisiko heillä kenties lahjoittaa tai myydä edullisesti tarvittavia materiaaleja? Remontin valmistuttua päätetään kylätalon käytöstä perittävät maksut.
– Olemme käyttäneet remontissa lähitoimijoita, jolloin muun muassa logistiikkakulut ovat jääneet mahdollisimman pieniksi. Olemme todella kiitollisia kaikille, jotka ehtivät mukaan talkoisiin. Pienikin panos on tärkeä, Forsbäck-Turunen painottaa.
Jan-Erik Ingelin ja Anders Bergström viemäröintitalkoissa
Reija Kokkola
Onkin paljolti kiinni vapaaehtoisista talkoovoimista, milloin uuden kylätalon avajaisia päästään viettämään.
– Onko seiniä maalaamassa kaksi vai kymmenen henkilöä, Forsbäck-Turunen havainnollistaa.
Hän muistelee aikaa, jolloin VPK-toimintaa oli vähän joka kylällä, ja vuosittaiset palokuntajuhlat olivat kyläläisille kohokohta, niin myös sarvilahtelaisille.
– Väkeä oli kuin pipoa joka kerta. Jatkossakin täällä voi järjestää monenlaisia juhlia, pitää kokouksia ja viettää vaikka tyky-päiviä lähiluonnossa liikkumalla. Sarvilahti on lähellä Loviisan keskustaa, joten tilaa voivat hyödyntää muutkin kuin sarvilahtelaiset, Forsbäck-Turunen huomauttaa.
Yksi asia on varma: remontoitu VPK:n talo tulee tuomaan iloa ja eloa pieneen kylään. Talkoo- ja tilannetiedotusta voi seurata Sarvilahti-Facebook-ryhmässä. Mutta miten käy letkutornille, joka tönöttää kohti taivasta varsin huonokuntoisen näköisenä.
– Se saa olla sijoillaan toistaiseksi. Emme pura sitä, mutta emme kunnostakaan. Katsotaan sitten, mikä tilanne on remontin valmistuttua, Forsbäck-Turunen sanoo.
REIJA KOKKOLA
toimitus@itavayla.fi