POR­VOO Kan­sain­vä­lis­ten täh­tien luot­to­ku­vaa­ja­na tun­net­tu Vil­le Juu­rik­ka­la ker­too Por­voo­Po­dis­sa niis­tä suu­ris­ta muu­tok­sis­ta, jot­ka ovat tuo­neet hä­nel­le si­säis­tä rau­haa ja ta­sa­pai­noa riip­pu­vuuk­sien ja ah­dis­tuk­sen ti­lal­le.

Si­säi­nen mat­ka pin­nan al­le

Ke­vääl­lä elä­mä­ker­ta­te­ok­sen jul­kais­sut por­voo­lai­nen huip­pu­va­lo­ku­vaa­ja pu­huu avoi­mes­ti päih­tei­den ja se­koi­lun sii­vit­tä­mäs­tä elä­mäs­tään ja en­nen kaik­kea suun­nan­muu­tok­ses­ta, jon­ka teki pääs­täk­seen ir­ti ta­ker­tu­mi­sis­ta ja va­pau­tu­ak­seen riip­pu­vuuk­sis­ta.

– Se ei tun­tu­nut ol­len­kaan niin kuin se oli­si ol­lut pää­tös, jon­ka tein, vaan se oli vain muu­tos, joka ta­pah­tui mi­nus­sa, ku­vai­lee Vil­le rai­tis­tu­mis­taan.

Muu­tok­sen täy­tyy ta­pah­tua si­säl­lä. Vä­ki­sin yrit­tä­mäl­lä, it­se­ku­rin ja tah­don­voi­man avul­la ei mo­nes­ti­kaan pää­se py­sy­viin tu­lok­siin. Jo­kai­nen meis­tä tie­tää, kuin­ka hel­pos­ti uu­den­vuo­den lu­pauk­sis­ta lip­su­taan. Kont­rol­li ja hal­lin­ta tai asi­oi­den sa­nal­li­nen tie­dos­ta­mi­nen ei­vät ole tie va­pau­tu­mi­seen, vaan tar­vi­taan jo­tain sy­vem­pää. Asi­oi­den täy­tyy muut­tua myös pin­nan al­la, sil­lä mie­lem­me sy­vim­mät ker­rok­set pu­hu­vat ko­ko­nais­val­tai­sem­paa kiel­tä.

– Pelk­kä pu­hu­mi­nen har­voin joh­taa isoi­hin ir­ti pääs­tä­mi­siin, poh­tii Vil­le. – On tär­ke­ää tie­dos­taa, et­tä lä­hes­kään kaik­kea ei voi tie­dos­taa.

Sa­nal­li­nen ajat­te­lu ei ai­na yl­lä pin­nan al­le tie­dos­ta­mat­to­maan mie­leen, esi­mer­kik­si var­hais­lap­suu­des­sa ta­pah­tu­nei­den asi­oi­den kä­sit­te­le­mi­seen, vaan tie­dos­ta­mat­to­mat tun­teet ovat ke­ho­muis­tis­sam­me. Eri­lai­set ke­ho­te­ra­pi­at ja muut ke­hol­li­set me­ne­tel­mät ovat­kin ol­leet kes­kei­ses­sä roo­lis­sa sii­nä, mi­ten Vil­le on sel­viy­ty­nyt vai­ke­as­ta al­ko­ho­li­on­gel­mas­ta ja työ­nar­ko­ma­ni­as­ta.

PorvooPodin toimittaja Suvi Hanste pääsi Ville Juurikkalan kanssa selfiekuvaan.

Teemu Tuuloskorpi

Py­hiin­va­el­ta­jien ja­lan­jäl­jil­le

Eräs ir­ti pääs­tä­mi­sen me­ne­tel­mä on läh­teä py­hiin­va­el­luk­sel­le. Juu­ri näin Vil­le teki kään­tä­es­sään kurs­sin Hol­ly­woo­dis­ta koh­ti San­ti­a­gon tie­tä, joka on ken­ties mer­kit­tä­vin eu­roop­pa­lai­nen py­hiin­va­el­lus­reit­ti.

– Ir­ti­sa­noin asun­not ja kaik­ki, ja jä­tin kai­ken vain taak­se ja tyh­jän pääl­le, sil­lä ta­val­la, et­tei ole mi­tään, et­tä käy­tän­nös­sä kaik­ki ta­va­rat mu­ka­na mitä oli.

Kä­ve­le­mi­nen, ja vie­lä­pä hy­vin pit­kän va­el­luk­sen kul­ke­mi­nen omin ja­loin as­kel as­ke­leel­ta, te­kee konk­reet­ti­sek­si elä­män eteen­päin vie­vän liik­keen ja muu­tok­sen: Tar­koi­tuk­se­na on men­nä eteen­päin, ei jää­dä pai­kal­leen, ei ta­ker­tua taak­se jää­nei­siin paik­koi­hin, mai­se­miin, ih­mi­siin ja ta­pah­tu­miin, vaan ede­tä ja kul­kea koh­ti mää­rän­pää­tä. Tuk­ka ta­ka­na ja elä­mä edes­sä, ku­ten sa­nan­las­ku sa­noo. Yk­sin liki tu­han­nen ki­lo­met­rin mat­kan kul­ke­mi­nen opet­taa konk­reet­ti­ses­ti pääs­tä­mään ir­ti tur­his­ta taa­kois­ta ja suo­ri­tus­pai­neis­ta, roo­leis­ta ja odo­tuk­sis­ta. Nii­tä oli me­nes­ty­neen va­lo­ku­vaa­jan­kin har­teil­le ker­ty­nyt.

Työ va­lo­ku­vaa­ja­na jat­kuu, mut­ta täl­lä het­kel­lä Vil­le myös ja­kaa ko­ke­muk­si­aan lu­en­noi­mal­la ir­ti pääs­tä­mi­ses­tä ja muis­ta hy­vin­voin­tiin liit­ty­vis­tä tee­mois­ta ja oh­jaa eri­lai­sia työ­pa­jo­ja. Pal­jas­jal­ka­kä­ve­ly ja avan­tou­in­ti ovat osa Vil­len omaa ar­kea ja hy­vin­voin­tia – mo­lem­mat tuo­vat hui­kei­ta ter­veys­hyö­ty­jä, ja maan­lä­hei­syy­des­sään hen­ki­vät Vil­len elä­mä­na­sen­net­ta:

– Ter­veel­li­set elä­män­ta­vat ei­vät läh­de it­se­ku­ris­ta, vaan it­se­tun­te­muk­ses­ta.

SUVI HANS­TE