Toki Gam­mel­bac­ka kou­lun­sa tar­vit­see ja kou­lu­han tääl­lä on­kin. Ky­sy­mys ei ole­kaan vain tar­pees­ta vaan sii­tä, min­kä ko­kois­ta kou­lua tän­ne ai­o­taan ja mi­hin se si­joi­te­taan.

Ny­kyi­sen suun­ni­tel­man mu­kaan ra­ken­nus tu­lee ulot­tu­maan ah­taal­le plän­til­le, liki Tor­ni­pol­kua, ker­ros­ta­lo­a­suk­kai­den pi­ha­mai­den tun­tu­maan. Kou­lun mi­toi­tus on pal­jon suu­rem­pi kuin tuo ny­kyi­nen 300 – jopa 500-600 op­pi­laan kou­lus­ta on pu­hut­tu.

Mikä tar­ve on liki kak­sin­ker­tais­te­tul­la op­pi­las­mää­räl­lä, kun ny­kyi­sin ja jat­kos­sa­kin las­ten mää­rä vä­he­nee?

En­tä mik­si kou­lu pi­tää ah­taa jo muu­toin­kin ah­taa­seen paik­kaan, mik­sei esi­mer­kik­si Gam­mel­bac­kan pel­lol­le, joka on tyh­jää täyn­nä ja lä­hel­lä Ko­kon­nie­men lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sia?

Pu­hu­taan sii­tä, mi­ten luo­kat ovat pie­net ja on eri so­lu­ja. Jos ajat­te­lem­me kou­lu­kiu­saa­mis­ta, sitä ei­vät juu­ri pie­net luo­kat es­tä. Sitä edis­tä­vät suu­ret kou­lut, nii­den vä­li­tun­nit ja ko­ti­mat­kat.

Ky­sy­mys kuu­luu myös, mikä tar­ve tän­ne on ah­taa tuon ko­koi­nen lai­tos?

Vas­taus näyt­täi­si kuu­lu­van: tän­ne ai­o­taan si­joit­taa yhä enem­män vä­es­töä. Kun kau­pun­ki ei pys­ty saa­maan asuk­kai­ta muu­al­ta, se si­joit­taa kau­pun­kiin maa­han­muut­ta­jia. Ei päät­tä­jien omien asu­mus­ten lä­his­töl­le, vaan lä­hi­öi­hin. Help­po pää­tös kun se ei kos­ke omia nurk­kia. Ei­kä sii­nä mi­tään, he ovat ter­ve­tul­lei­ta, mut­ta ei­vät yk­sin yh­teen tai kah­teen (Ke­vät­kum­pu) ah­taa­seen kes­kuk­seen, jos­sa on jo nyt omat on­gel­man­sa.

Gam­mel­bac­kan kes­kuk­sen ah­tau­teen on suun­ni­tel­tu myös kah­ta ker­ros­ta­loa. Alu­een mai­ne is­tuu lu­jas­sa, jo­ten kuka nii­tä osak­kei­ta tääl­tä os­tai­si – pait­si tie­ten­kin si­joit­ta­jat, kos­ka asun­not ovat kes­kus­taa hal­vem­pia ja asun­non tar­vit­si­jat ovat taat­tu­ja: Vuok­ra­nan­ta­jat ot­ta­vat vä­ken­sä so­si­aa­li­toi­mes­ta, sil­lä se on var­ma mak­sa­ja.

Se taas mer­kit­see sitä, et­tä yhä enem­män väki tu­lee ja me­nee, yhä enem­män to­den­nä­köi­ses­ti on häi­ri­öi­tä. Ja se taas mer­kit­see sitä, et­tä ny­kyi­set asun­non omis­ta­jat al­ka­vat ha­keu­tua muu­al­le – ja alue muut­tuu sa­mak­si slum­mik­si kuin se ai­koi­naan on ol­lut­kin. Vie­ri vie­res­sä be­to­ni­bunk­k­ke­rit, yhä enem­män jou­te­no­li­joi­ta kaup­pa­kes­kuk­sen etei­sis­sä, yhä enem­män on­gel­mia ja häi­ri­öi­tä ja niin edel­leen.

On help­po päät­tää, kun pää­tök­set ja nii­den seu­rauk­set ei­vät kos­ke omia asuin­nurk­kia.

Toi­von, et­tä tut­kit­te käy­tän­nön kan­nal­ta suun­ni­tel­mi­an­ne ja tie­dos­tat­te, et­tei­vät nämä kak­si lä­hi­ö­tä lo­put­to­miin kan­na tä­män­lai­sia pää­tök­siä ja sen seu­raa­muk­sia. Eh­do­tan­kin, et­tä kau­pun­kiin tu­le­vaa vä­keä si­joi­te­taan kes­kus­tan ker­ros­ta­loi­hin.

Ja, jos olen näis­sä pää­tel­mis­sä­ni vää­räs­sä, niin toi­von, et­tä oi­kai­set­te nii­tä.

SARI GLAD,
KUN­TA­VAA­LIEH­DO­KAS (SD. SIT.),
POR­VOO, GAM­MEL­BAC­KA