LO­VII­SA, MÄÄR­LAH­TI Sil­loin tuli it­ku! Niin pal­jon Ve­ro­ni­ca Grön­val­lia har­mit­ti ta­lo­kaup­po­jen pe­ruun­tu­mi­nen. Hä­nel­lä oli toi­vee­na os­taa pie­ni oma­ko­ti­ta­lo Lo­vii­san Rau­ha­las­ta, mut­ta kun­to­kar­toi­tus ker­toi en­si­a­sun­non os­ta­jal­le ka­rua kiel­tä.

Sy­dä­men­sä hän oli jo me­net­tä­nyt pik­ku­kau­pun­gil­le, mut­ta re­mont­tiin hän ei ha­lun­nut sat­sa­ta iso­ja sum­mia. Nyt Ve­ro­ni­ca sä­tei­lee iloa omas­sa kau­niis­sa ri­vi­ta­lo­a­sun­nos­saan Lo­vii­san Määr­lah­des­sa. Asun­non poh­ja­rat­kai­su on va­loi­san avoin, ja ti­laa ko­dis­sa on ruh­ti­naal­li­ses­ti Ve­ro­ni­cal­le ja Na­o­mi-koi­ral­le, jota Namp­suk­si­kin kut­su­taan.

– Jäl­keen­päin aja­tel­tu­na tein ihan oi­ke­an rat­kai­sun, vaik­ka sil­loin har­mit­ti. Sain jopa run­saas­ti enem­män ne­li­öi­tä sa­mal­la hin­nal­la. Os­tin Määr­lah­den ko­din en­nen vii­me vuon­na jou­lua, ja muut­ta­maan pää­sin hel­mi­kuus­sa. Olen viih­ty­nyt lois­ta­vas­ti, Ve­ro­ni­ca hy­myi­lee Na­o­mi sy­lis­sään.

Tar­kem­min sa­not­tu­na ”me” viih­dym­me, sil­lä ne­li­vuo­ti­as bic­hon frisé Na­o­mi on Ve­ro­ni­can sil­mä­te­rä. Pa­ri­val­jak­ko kul­kee päi­vit­täin yh­des­sä Määr­lah­den ja Lo­vii­san kes­kus­tan mai­se­mis­sa. Ve­ro­ni­ca on myös viih­dyt­tä­nyt seu­raa­ji­aan Fa­ce­book- ja Ins­tag­ram-päi­vi­tyk­sil­lä, jois­sa näh­dään Namp­su jol­kot­te­le­mas­sa mil­loin mis­sä­kin. Sa­mal­la Ve­ro­ni­ca ihas­te­lee uu­den ko­ti­kau­pun­kin­sa mai­se­mia ja luon­toa.

Veronica ja Nampsu ovat jo jouluisissa tunnelmissa.

Mika Laine

– Lo­pe­tan vi­de­ot sit­ten, kun joku kyl­läs­tyy kat­so­maan Na­o­min ta­ka­puol­ta. Tois­tai­sek­si niin ei ole käy­nyt. Lo­vii­saan olen ai­dos­ti ihas­tu­nut, Ve­ro­ni­ca hy­myi­lee.

Na­o­min viih­ty­mi­nen oli tär­keä kri­tee­ri, kun Ve­ro­ni­ca miet­ti muut­toa omaan ko­tiin. Toi­nen tär­keä kri­tee­ri oli Ve­ro­ni­can vi­su­aa­li­suus, sil­lä hän on kou­lu­tuk­sel­taan va­lo­ku­vaa­ja. Lo­vii­sa oli hä­nel­le rak­kaut­ta en­si­sil­mäyk­sel­lä.

– Tar­vit­sen ym­pä­ril­le­ni kau­neut­ta. En voi­si asua be­to­ni­vii­da­kos­sa. Ai­na, kun näen Lo­vii­san kir­kon tor­nin, ajat­te­len, et­tä on­pa iha­naa tul­la ko­tiin. On to­del­la hie­noa, et­tä voim­me Na­o­min kans­sa ul­koil­la täl­lai­sis­sa mai­se­mis­sa. Vä­lil­lä ajat­te­len, et­tä voi­ko tämä ol­la edes tot­ta, Ve­ro­ni­ca sa­noo.

Mik­si Lo­vii­sa? Tätä Ve­ro­ni­cal­ta on ky­sel­ty. Ei­vät­kä pel­käs­tään tut­ta­vat ja ys­tä­vät, sil­lä myös al­ku­pe­räi­set lo­vii­sa­lai­set tun­tu­vat ih­met­te­le­vän nuo­ren nai­sen muut­toin­toa pik­ku­kau­pun­kiin. Sat­tu­ma toi Ve­ro­ni­can kau­pun­kiin, ni­mit­täin Lo­vii­san Suur­kirp­pis.

– Pää­tim­me äi­din kans­sa ohi­kul­ku­mat­kal­la pis­täy­tyä Lo­vii­sas­sa kirp­pik­sel­lä. En ol­lut ai­em­min edes käy­nyt Lo­vii­sas­sa. Sil­loin eh­din vain hä­täi­ses­ti näh­dä kes­kus­taa, mut­ta jo se sai vi­su­aa­li­sen kiin­nos­tuk­se­ni he­rää­mään, Ve­ro­ni­ca ker­too.

Veronica rakastaa joulua ja kaikkea kaunista.

Mika Laine

Kirp­pik­sen li­säk­si täy­tyy kiit­tää hal­li­tus­ta sii­tä, et­tä Lo­vii­sa sai uu­den asuk­kaan. Ve­ro­ni­ca ha­vah­tui sii­hen, et­tä hal­li­tus oli pois­ta­mas­sa en­si­a­sun­non os­ta­jan va­rain­siir­to­ve­ro­va­pau­den vuo­den 2024 alus­sa. Lop­pu­vuo­des­ta 2023 vie­lä eh­ti­si ot­taa lai­naa!

– Olin päät­tä­nyt muut­taa en­si­a­sun­toon, en­kä saa­nut Lo­vii­saa mie­les­tä­ni. Kä­vin kat­so­mas­sa asun­to­ja ja ta­lo­ja muu­al­la­kin. On­nek­si, kos­ka käyn­nit vah­vis­ti­vat ha­lu­a­ni muut­taa juu­ri Lo­vii­saan, Ve­ro­ni­ca muis­te­lee.

Epä­toi­vo al­koi kui­ten­kin jo hii­piä, kun Lo­vii­sas­sa ei tun­tu­nut ole­van so­pi­via ko­te­ja tar­jol­la. Ve­ro­ni­ca oli käy­nyt tu­le­vas­sa Määr­läh­den-ko­dis­saan ker­ran ai­em­min näy­tös­sä, mut­ta sil­loi­ses­sa kun­nos­sa se ei in­nos­ta­nut te­ke­mään tar­jous­ta.

– Näin il­moi­tuk­sen sat­tu­mal­ta uu­des­taan myö­hem­min, ja esit­te­lys­sä ker­rot­tiin, et­tä keit­ti­ön ko­neet on uu­sit­tu ja muu­ta­kin re­mont­tia oli aloi­tet­tu. Tu­lin uu­des­taan kat­so­maan tätä asun­toa, ja tun­sin sen ko­dik­se­ni, Ve­ro­ni­ca hy­myi­lee.

Asunto on viehättävä ja valoisa. Joulu saa tulla!

Mika Laine

Nyt edes­sä on en­sim­mäi­nen jou­lu omas­sa ko­dis­sa. Jou­lu ja vi­su­aa­li­suus nä­ky­vät kaik­ki­al­la. Ve­ro­ni­cal­la on jo en­si­rän­tä­sa­teen ai­kaan esil­lä jou­lu­kuu­si, ja pal­jon muu­ta­kin iha­naa jou­lu­rek­vi­siit­taa. Asun­non vä­ri­maa­il­ma on kau­nis ja mal­til­li­nen, kat­tok­ruu­nut va­lai­se­vat huo­nei­ta, ja tun­nel­ma sink­ku­nai­sen ko­dis­sa on rau­hal­li­nen. Mitä nyt Namp­su vi­ran puo­les­ta hie­man ään­te­lee näh­des­sään lii­ket­tä naa­pu­rus­tos­sa.

– Muu­tet­tu­a­ni tän­ne naa­pu­ri tuli yl­lät­tä­en tuo­maan lah­ja­pus­sin mi­nul­le ja Na­o­mil­le. Se oli iha­na yl­lä­tys, Ve­ro­ni­ca kiit­tää.

Namp­su on ol­lut hyvä luo­maan uu­sia koi­ra- ja ih­mis­suh­tei­ta. Koi­ran ul­koi­lut­ta­es­sa tu­lee ju­tel­luk­si muit­ten sa­man­hen­kis­ten kans­sa. Ve­ro­ni­ca on löy­tä­nyt tätä kaut­ta lä­hel­lä asu­van ys­tä­vän, jon­ka kans­sa on kiva läh­teä koi­ra­len­kil­le.

– Lii­tyin Nais­ten Pank­kiin, kos­ka ole tot­tu­nut ole­maan mu­ka­na hy­vä­te­ke­väi­syy­des­sä. Osal­lis­tun myös pa­ril­le kan­sa­lai­so­pis­ton kurs­sil­le ja käyn kun­to­sa­lil­la. Tal­vel­la in­nos­tun toi­vot­ta­vas­ti jos­tain ul­koi­lu­la­jis­ta. Luis­ti­met on jo han­kit­tu.

Ve­ro­ni­ca on eh­ti­nyt näh­dä maa­il­maa työs­ken­nel­les­sään len­to­e­män­tä­nä ja mat­ka­op­paa­na. Hän on asu­nut kaik­ki­aan nel­jä vuot­ta maa­il­mal­la; Af­ri­kas­sa, USA:ssa, Krei­kas­sa, Ita­li­as­sa, Kro­a­ti­as­sa ja ties mis­sä. Nyt näyt­tää vah­vas­ti sil­tä, et­tä hän on tul­lut Lo­vii­saan jää­däk­seen. En­nen muut­to­aan hän toi­mi Es­poos­sa joh­don as­sis­tent­ti­na ja te­kee ny­ky­ään vai­kut­ta­ja­mark­ki­noin­tia.

– Haa­vei­len työ­pai­kas­ta tääl­lä, mut­ta myös per­hees­tä. Ko­dis­sa­ni oli­si ti­laa muil­le­kin kuin mi­nul­le ja Na­o­mil­le, Ve­ro­ni­ca hy­myi­lee.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi