POR­VOO Jou­lu on hy­vän mie­len juh­la, jol­loin toi­vo­taan iloa kai­kil­le lap­sil­le. Näin ajat­te­lee myös por­voo­lai­nen Mar­cus Walsh, joka ke­rää yh­des­sä suo­ma­lai­sen avus­ta­ja­ryh­män kans­sa jou­lui­loa ja muu­ta apua uk­rai­na­lai­sil­le lap­sil­le ja nuo­ril­le, joi­ta kun­tou­te­taan Ki­o­van ete­lä­puo­lel­la si­jait­se­vas­sa psy­ki­at­ri­ses­sa kun­tou­tus­kes­kuk­ses­sa.

Koh­tee­na ovat 5 – 18-vuo­ti­aat, jot­ka ovat trau­ma­ti­soi­tu­neet so­dan run­te­le­mas­sa maas­sa. Walsh kui­ten­kin pai­not­taa, et­tä hy­vän­te­ke­väi­syys ei ra­joi­tu jou­lu­pu­kin kont­tiin, sil­lä mo­nen au­ton avus­tus­let­kaan mah­tuu pal­jon muu­ta­kin tar­peel­lis­ta uk­rai­na­lai­sil­le ja kun­tou­tus­kes­kuk­sen lap­sil­le.

– Mei­dän avus­ta­ja­ryh­mäs­säm­me on ja­et­tu eri­lai­sia teh­tä­viä, ja minä vas­taan las­ten ja nuor­ten lah­jo­jen ke­rää­mi­ses­tä sekä osal­ta­ni nii­den toi­mit­ta­mi­ses­ta pe­ril­le. Tar­koi­tus on vie­dä pal­jon muu­ta­kin apua pe­ril­le, ku­ten ag­g­re­gaat­te­ja, jot­ta kun­tou­tus­kes­kus pys­tyi­si toi­mi­maan tu­ho­tus­ta inf­rast­ruk­tuu­ris­ta huo­li­mat­ta tu­le­va­na tal­ve­na.

Walsh to­te­aa, et­tä vaik­ka tal­vi on ly­hy­em­pi Uk­rai­nas­sa kuin Suo­mes­sa, niin yh­tä lu­jas­ti vii­ma ja pak­ka­nen pu­reu­tu­vat siel­lä­kin lui­hin ja yti­miin, var­sin­kin, kun Ve­nä­jä on on­nis­tu­nut pom­mit­ta­maan ja tu­ho­a­maan säh­kö­lai­tok­sia. Sik­si säh­kö­kat­kot voi­vat ol­la hy­vin pit­kiä ja pii­nal­li­sia kyl­män kes­kel­lä, jo­ten ag­g­re­gaat­te­ja tar­vi­taan. Tar­vi­taan­ko myös läm­pi­miä vaat­tei­ta?

– Vaat­teet ei­vät ole meil­le en­si­si­jai­nen ke­räys­koh­de, sil­lä py­rim­me vie­mään mah­dol­li­sim­man pal­jon kaik­kea sel­lais­ta, jota tar­vi­taan kes­kuk­sen toi­min­nan var­mis­ta­mi­sek­si sekä tie­ten­kin jou­lui­loa. On mah­dol­lis­ta, et­tä saam­me han­ki­tuk­si esi­mer­kik­si lääk­kei­tä edul­li­ses­ti Bal­ti­an mais­ta mat­kan var­rel­ta, Walsh ker­too.

Walsh nä­kee, et­tä vaik­ka vain mur­to-osa hen­ki­ses­ti vau­ri­oi­tu­neis­ta lap­sis­ta saa apua, se on si­tä­kin tär­ke­äm­pää. Kes­kuk­ses­sa työs­ken­te­lee las­ten pa­ris­sa am­mat­ti­lai­sia ja va­paa­eh­toi­sia tar­jo­ten hen­kis­tä ja fyy­sis­tä apua sekä tur­vaa.

– Lap­set ovat saat­ta­neet me­net­tää so­das­sa ko­tin­sa, van­hem­pan­sa tai toi­sen heis­tä. Päi­vit­täi­set pom­mi­ko­nei­den ää­net voi­vat ai­heut­taa heil­le va­ka­via oi­rei­ta, ol­laan­han Ki­o­van lä­his­töl­lä. On sel­vää, et­tä lap­set pel­kää­vät il­mas­ta is­ke­vää tu­hoa, jota he ovat jo jou­tu­neet ko­ke­maan, Walsh sa­noo.

Ke­räyk­sen koh­tee­na ole­vaan psy­ki­at­ri­seen kun­tou­tus­kes­kuk­seen tul­laan yleen­sä päi­vä­hoi­toon, jol­loin lap­si tai nuo­ri saa tar­vit­se­maan­sa tur­va­het­ken ja hen­gäh­dys­tau­on. Jos äi­tiä tai isää ei enää ole, usein iso­van­hem­mat tai muut su­ku­lai­set huo­leh­ti­vat lap­sen pää­sys­tä kun­tou­tus­kes­kuk­seen.

– Hen­ki­sen ja fyy­si­sen avun tar­ve on val­ta­va. Uk­rai­na­lai­set lap­set ja nuo­ret ovat hy­vin trau­ma­ti­soi­tu­nei­ta, ja hei­tä on pal­jon. Ta­voit­teem­me on vie­dä alu­eel­le myös sai­raa­la­tar­vik­kei­ta, an­ti­bi­oot­te­ja ja kai­ken­lai­sia va­ra­o­sia ja op­ti­sia lait­tei­ta, joil­la uk­rai­na­lai­set voi­vat kor­ja­ta ka­lus­to­aan. Mut­ta tie­ten­kin ihan pe­ru­sa­si­oi­ta tar­vi­taan, ku­ten kes­kuk­ses­sa va­loa ja läm­pöä, Walsh ker­too.

Trau­ma­ti­soi­tu­jen ih­mis­ten mää­rää on mah­do­ton­ta edes ar­vi­oi­da, ja vai­ku­tuk­set tu­le­vat yl­tä­mään yli su­ku­pol­vien. Walsh toi­voo, et­tä avus­tus­ryh­mä sai­si lah­joi­neen lap­sel­le tai nuo­rel­le edes het­kel­li­sen ilon, hen­gäh­dys­tau­on. Jou­lu­lah­ja­lah­joi­tuk­si­na toi­vo­taan muun mu­as­sa kon­so­li­pe­le­jä, mut­ta vain sel­lai­sia, jot­ka ei­vät si­säl­lä min­kään­lais­ta vä­ki­val­taa.

– Le­lu­ja, pe­le­jä, isom­mil­le lap­sil­le vaik­ka meik­ki­pus­se­ja meik­kei­neen sekä hy­gie­ni­a­tuot­tei­ta tai mui­ta hen­ki­lö­koh­tai­seen käyt­töön tar­koi­tet­tu­ja tar­vik­kei­ta. Puh­taat ja siis­tit peh­mo­le­lut ovat erit­täin toi­vot­tu­ja, Walsh sa­noo.

Jo­kai­nen lah­joi­tus me­nee pe­ril­le ta­kuu­var­mas­ti, ja ryh­män va­paa­eh­toi­set myös pa­ke­toi­vat lah­jat it­se pe­ril­lä. On­kin tär­ke­ää, et­tä lah­joit­ta­jat ei­vät pa­ke­toi lah­jo­ja it­se, sil­lä kää­reet ei­vät vält­tä­mät­tä kes­tä pit­kää mat­kaa.

– Sa­mal­la voim­me va­li­koi­da oi­ke­an le­lun tai tar­vik­keen si­ten, et­tä se so­pii lah­jan saa­jal­le. Toi­vom­me, et­tä hy­vä­sy­dä­mi­set lah­joit­ta­jat an­tai­si­vat mu­kaan sel­lais­ta uut­ta tai uu­den­ve­rois­ta ta­va­raa, jota he an­tai­si­vat omal­le lap­sel­leen tai lä­hei­sel­leen, Walsh ve­to­aa.

Mikä saa hä­net, kii­rei­sen yrit­tä­jän, läh­te­mään mu­kaan yk­si­tyis­hen­ki­lö­nä vie­mään iloa lap­sil­le ai­na Uk­rai­naan saak­ka?

– Olen kol­men jo ai­kui­sen lap­sen isä. Läh­den mat­kaa las­ten ta­kia, mut­ta ta­val­laan myös isän­maan puo­les­ta. Eh­kä tämä on pit­käl­lä täh­täi­mel­lä tais­te­lua myös Suo­men puo­les­ta.

REI­JA KOK­KO­LA
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

» Mar­cus Walsh ot­taa vas­taan tai nou­taa lah­joi­tuk­sia 8.12.24 saak­ka Por­voos­sa. Hä­net löy­tää ni­mel­lä Fa­ce­boo­kis­ta ja säh­kö­pos­tia voi lä­het­tää osoit­tee­seen mar­cus.walsh@iki.fi.