POR­NAI­NEN Satu Ho­vin puu­tar­has­sa kas­vaa yrt­te­jä ja rik­ka­ruo­ho­ja su­las­sa so­vus­sa sekä käy­mäs­sä tais­te­lua elin­ti­las­taan.

Har­maa­mint­tua, lips­tik­kaa, mä­ki­mei­ra­mia, maa­hu­ma­laa, pi­ha­täh­ti­möä ja sui­ke­ro­al­pia – jäl­kim­mäi­set­kin syö­tä­viä, Hovi sel­vit­tää. 

– Is­tu­tan näi­tä luon­non­va­rai­sia la­je­ja tän­ne puu­tar­haan, et­tä nii­tä on hel­pom­pi löy­tää ja ke­rä­tä. Is­tu­tet­tu­na niis­tä kas­vaa myös ruo­kai­sam­pia, Hovi se­lit­tää ja osoit­te­lee eri yrt­te­jä kai­na­lo­sau­val­laan.

Yrt­te­jä on pal­jon. Osa niis­tä on tui­ki tun­te­mat­to­mia ta­val­li­sel­le vi­her­peu­ka­lol­le. Ni­mien lu­et­te­le­mi­nen kuu­los­taa het­kit­täin ek­soot­ti­sel­ta mant­ral­ta: aap­rot­ti­ma­ru­na, lu­tuk­ka, roh­to­rau­ni­oyrt­ti…

– Yr­teil­lä on oma tah­ton­sa. Ne siir­ty­vät kas­va­maan, min­ne ha­lu­a­vat, Hovi ker­too. – On tur­ha luo­da mi­tään tark­ko­ja suun­ni­tel­mia yrt­ti­tar­haan.

Hovi ei ole eh­ti­nyt tänä vuon­na puu­tar­ha­hom­miin ki­pe­än jal­kan­sa vuok­si, ja siel­lä tääl­lä re­hot­taa yli­mää­räi­siä tun­get­te­li­joi­ta. 

– En suo­sit­te­le, et­tä en­nen ke­sä­kuu­ta kos­ke­taan yrt­ti­tar­haan ol­len­kaan, Hovi neu­voo.

Yrt­tien pi­tää ni­mit­täin an­taa rau­has­sa nous­ta maas­ta ja vah­vis­tua. Osa yr­teis­tä nos­taa pään­sä mul­ta­pei­ton al­ta vas­ta ke­sä­kuun puo­lel­la.

Yrteistä saa herkullisia snapseja ja yrttisimaa. Kuvan pulloissa on marjaomenalikööriä, vihanneskrassisnapsia ja piharatamon siemen -juomaa. Taustalla hunajalla ja mesiangervon kukilla maustettua simaa. – Suosittelen kokeilemaan nokkosta simassa. Nokkosen maku tulee parhaiten esiin juomissa, Hovi vinkkaa.

Merja Forsman

Yr­tit vei­vät men­nes­sään

Hovi pe­rus­ti Ka­ta­ja­ho­vin yrt­ti­tar­han­sa 1998 alus­sa met­sän kes­kel­le. En­sin syn­tyi kes­ki­ai­kai­nen yrt­ti­tar­ha puo­li­mä­keen, 4 vuot­ta myö­hem­min toi­nen tar­ha mäen la­el­le.   

Vaa­te­suun­nit­te­lua ja om­pe­lua opis­kel­lut Hovi kiin­nos­tui 1990-lu­vul­la kes­ki­ai­kai­sis­ta vaat­teis­ta, mis­tä har­ras­tus laa­je­ni kes­ki­ai­kai­siin yrt­tei­hin.

– Mie­tin, et­tä on­han ih­mis­kun­ta elos­sa, vaik­ka sai­rauk­sia lää­kit­tiin ai­koi­naan yr­teil­lä. Vä­hi­tel­len yr­tit ja roh­dok­set vei­vät men­nes­sään ja hei­va­sin vä­hän kes­ki­ai­kaa, Hovi ker­too.

Pian tie­toa al­koi ker­tyä niin pal­jon, et­tä Hovi al­koi kir­joit­taa yr­teis­tä kir­jo­ja ja ve­tää yrt­ti­kurs­se­ja. Täl­lä het­kel­lä hä­nen an­si­o­lis­toil­taan löy­tyy pe­rä­ti kym­me­nen yrt­ti­kir­jaa. 

Ke­säi­sin Hovi pi­tää ko­ti­ta­lon­sa te­ras­sil­la yrt­ti­kah­vi­laa, jos­sa hän myy muun mu­as­sa yrt­ti­si­maa ja -jää­tee­tä sekä eri­lai­sia yr­teil­lä maus­tet­tu­ja lei­von­nai­sia, ku­ten me­si­an­ger­vo­juus­to­kak­kua.

Mo­net pe­ren­nat ja rik­ka­ruo­hot her­kul­li­sia lau­ta­sel­la

Yrt­ti­kier­ros mäen ylä­lai­dal­la jat­kuu. Hovi kier­te­lee is­tu­tus­ten vä­lil­lä ja poh­tii, mikä rik­ka­ruo­ho saa men­nä ja mikä pää­tyy käyt­töön.  

Mus­ta­juu­ren vart­ta kii­pe­ää puu­tar­hu­rin rie­sa, kar­hun­köyn­nös. Se saa var­mas­ti men­nä?

– Sitä on käy­tet­ty ai­koi­naan roh­to­na, Hovi kui­ten­kin ker­too.   

Kar­hun­köyn­nös on myr­kyl­li­nen, jo­ten sitä ei kan­na­ta lait­taa suu­hun­sa.

Muu­ten­kaan Hovi ei suo­sit­te­le ke­tään syö­mään luon­non roh­to­ja lää­kin­näl­li­ses­ti il­man asi­an­tun­te­vaa neu­von­taa. Ih­mi­set ja yr­tit ovat yk­si­löl­li­siä, ei­vät­kä kaik­ki sovi kai­kil­le.

Mus­ta­juu­ren vie­rel­lä kas­vaa ai­kai­nen sie­men­tä­jä, ke­vät­tas­ku­ruo­ho. Hovi ker­too kas­vin ole­van syö­tä­vä. Sen maku on rai­kas, ja sitä voi käyt­tää vaik­ka sa­laa­teis­sa.

– Ke­vät­tas­ku­ruo­ho on oi­kea C-vi­ta­mii­ni­pom­mi, Hovi tie­tää.

Siel­lä tääl­lä kas­va­vat mak­sa­ruo­hot, tii­ke­ri­lil­jat ja päi­vän­lil­jat­kin ovat ne­kin syö­tä­viä.  

– Mi­nul­la on se kä­si­tys, et­tä 1700–1800-lu­vul­la pi­hoi­hin tuo­tiin pe­ren­no­ja sik­si­kin, et­tä niis­tä saa ra­vin­toa ja roh­to­ja. Mo­net iso­äi­tien pe­ren­nat, mal­vat ja kuun­lil­jat­kin, ovat syö­tä­viä. Mut­ta en ole ai­heen tut­ki­ja, maal­lik­ko­tut­ki­ja vain, Hovi hy­myi­lee.  

Sa­ma­nis­mi opet­taa luon­to­suh­det­ta

Mäen kes­ki­koh­dal­la on puus­ta veis­tet­ty ai­ta ja port­ti. Por­tin ta­ka­na on kes­ki­ai­kai­nen yrt­ti­tar­ha, jon­ka kes­kel­lä kas­va­vat 1200-lu­vun rans­kan­ruu­su ja ap­teek­ka­rin­ruu­su.

Toi­sel­la lai­dal­la on lam­pi ja toi­sel­la pi­täi­si kas­vaa roh­to­suo­pa­yrt­tiä, jota Hovi läh­tee et­si­mään il­lan kurs­sia var­ten. Kurs­sil­la ope­tel­laan te­ke­mään it­se pe­su­ai­nei­ta.

Kuu­sa­ma on kui­ten­kin val­lan­nut maan ja roh­to­suo­pa­yrt­ti saa­nut väis­tyä köyn­nök­sen tiel­tä.

– No, elä­mä on, Hovi kuit­taa ja al­kaa esi­tel­lä kes­ki­ai­kai­sia yrt­te­jä.

Mut­ta mitä ovat kes­ki­ai­kai­set yr­tit?

– Nii­tä sa­mo­ja kuin K-kau­pas­sa­kin on yrt­ti­hyl­lyl­lä. Nyt näi­tä yrt­te­jä käy­te­tään vain maus­tei­na, mut­ta kes­ki­a­jal­la nii­tä käy­tet­tiin roh­toi­na. Tyy­pil­li­sim­piä kes­ki­ai­kai­sia yrt­te­jä oli­vat sal­via, tim­ja­mi, ba­si­li­ka ja lips­tik­ka, Hovi ker­too.

Kes­ki­ai­kai­sia yrt­te­jä tut­ki­mal­la Hovi on op­pi­nut jo­tain myös kes­ki­a­jan ih­mi­sis­tä.

– He oli­vat sa­man­lai­sia kuin me­kin. Ei kes­ki­ai­ka ol­lut ai­kaa, jol­loin kaik­ki oli päin pee­tä. Sai­rau­det oli­vat eh­kä eri­lai­sia, ja jos jal­ka kat­ke­si, ei käy­tös­sä ol­lut mo­der­nia ki­rur­gi­aa, mut­ta kes­ki­a­jan ih­mi­set tie­si­vät, et­tei il­man yh­tei­söä sel­viä. Me ny­kyih­mi­set jou­dum­me ole­maan ka­ma­las­ti yk­sin ja luu­lem­me, et­tä sel­vi­äm­me niin. Mut­ta ei­hän se niin mene, Hovi ker­too.

Hän it­se kuu­luu muu­ta­maan­kin yh­tei­söön, jos­sa pi­de­tään yh­tei­siä tal­koi­ta ja muun mu­as­sa teh­dään suun­ni­tel­mia, ke­nen luo­na ko­koon­nu­taan, jos tu­lee vai­ke­am­pia ai­ko­ja. Ke­nel­lä on esi­mer­kik­si ruo­ka­va­ras­tot.

– Ko­ro­na opet­ti sen, et­tä kan­nat­taa miet­tiä näi­tä­kin asi­oi­ta ja sitä, ket­kä oi­ke­as­ti ovat ka­ve­rei­ta­si, jos jo­tain sat­tuu, Hovi ker­too.

Jos jo­tain sat­tui­si, kan­nat­tai­si ol­la Ho­vin ka­ve­ri. Hä­nen kas­vi­tun­te­muk­sen­sa on häi­käi­se­vä.

Täl­lä het­kel­lä Hovi opis­ke­lee myös ša­maa­nik­si.

– Sa­ma­nis­mi opet­taa, et­tä ih­mi­sen pi­täi­si pa­ran­taa luon­to­suh­det­taan. Me em­me pär­jää il­man luon­toa. Mei­dän pi­täi­si kuun­nel­la luon­toa. Kaik­ki puut ei­vät an­na kaa­taa it­se­ään, ne väis­tä­vät. Mo­net met­su­rit­kin tie­tä­vät sen. Kes­ki­a­jal­la olim­me lä­hem­pä­nä luon­toa, Hovi ker­too.

» Pop-up yrt­ti­kah­vi­la Ka­ta­ja­ho­vil­la su 14.7. klo 13-17. Ajo-oh­jeet Sa­dul­ta 040 511 7288 tai ka­ta­ja­ho­vi@gmail.com

Satu Ho­vin vin­kin yrt­tien kas­vat­ta­mi­seen

1. Hy­väk­sy se, et­tei­vät suun­ni­tel­ma­si vält­tä­mät­tä on­nis­tu sel­lai­se­naan. Yr­teil­lä on oma tah­ton­sa, ja ne saat­ta­vat vä­hi­tel­len siir­tyä is­tu­tus­pai­kal­ta min­ne ha­lu­a­vat.  
2. Ota sel­vää, mil­lai­set valo-olo­suh­teet ku­kin yrt­ti vaa­tii. Tyk­kää­kö yrt­ti va­los­ta, puo­li­var­jos­ta vai var­jos­ta?
3. Sel­vi­tä, mil­lai­sen maa­pe­rän yrt­ti tar­vit­see. Tu­tus­tu maa­pe­rään rik­ka­ruo­ho­jen avul­la. Pi­ha­täh­ti­mö ja nok­ko­nen kas­va­vat ra­vin­teik­kaas­sa maas­sa. Suo­la­hei­nä ker­too maa­pe­rän hap­pa­muu­des­ta, ja si­an­kär­sä­mö kui­vas­ta maas­ta.
4. Älä aloi­ta yrt­ti­tar­han puu­tar­ha­töi­tä lii­an ai­kai­sin ke­vääl­lä. Vedä lonk­kaa ke­sä­kuul­le saak­ka. Osa yr­teis­tä nou­see mul­las­ta vas­ta myö­hään ke­vääl­lä tai al­ku­ke­säs­tä.
5. Mul­lan ei kuu­lu ol­la esil­lä. Luo­ta kat­tei­siin ja maan­peit­to­kas­vei­hin. Mo­net maan­peit­to­kas­vit voi pis­tää jos­sain vai­hees­sa pos­keen­sa, esi­mer­kik­si pi­ha­täh­ti­mön, sui­ke­ro­al­pin ja maa­hu­ma­lan.

Satu Hovi on kirjoittanut 12 kirjaa, joista peräti 10 käsittelee yrttejä. Tällä hetkellä hän työstää keskiajasta kertovaa kirjaa. Hovi myös myy yrttejä, järjestää yrttikursseja, pitää kesäisin yrttikahvilaa ja kirjoittaa Ruusu korvan takana -blogia. katajahovi.wordpress.com/

Merja Forsman

Satu Hovi suo­sit­te­lee: Ko­kei­le näi­tä yrt­te­jä

1. Pel­to­ka­nan­kaa­li
Ru­co­lal­ta mais­tu­va, si­nap­pi­nen pel­to­ka­nan­kaa­li so­pii sa­laat­tei­hin ja pa­toi­hin.
An­na pel­to­ka­nan­kaa­lin kas­vaa yrt­ti­maal­la ja kor­jaa sato tou­ko­kuus­sa. Jätä pai­kal­le muu­ta­ma kas­vi sie­men­tä­mään en­si vuot­ta var­ten. Pel­to­ka­nan­kaa­lin jäl­keen maa­han voi kyl­vää tai is­tut­taa uu­sia yrt­te­jä.  

2. Sit­ruu­na­me­lis­sa
Mie­dos­ti sit­ruu­nal­ta mais­tu­va ja tuok­su­va sit­ruu­na­me­lis­sa so­pii jäl­ki­ruo­kiin, kala- ja li­ha­ruo­kiin ja tee­se­koi­tuk­siin. Sit­ruu­na­me­lis­sal­la on ah­dis­tus­ta lie­ven­tä­viä vai­ku­tuk­sia.

3. Tar­ha­suo­la­hei­nä
Luon­non­va­rai­ses­ta suo­la­hei­näs­tä ja­los­tet­tu isom­pi­leh­ti­nen tar­ha­suo­la­hei­nä mais­tuu kir­pe­äl­tä ja so­pii muun mu­as­sa sa­laat­tei­hin. Lii­kaa käy­tet­ty­nä se saat­taa ai­heut­taa vat­sa­vai­vo­ja. Suo­la­hei­nä on help­po kas­va­tet­ta­va, ja se si­säl­tää run­saas­ti c-vi­ta­mii­nia.

4. Hie­rak­ka
Luon­no­nyrt­ti­nä tun­ne­tun hie­ra­kan nuo­ret leh­det mais­tu­vat kir­peil­tä ja so­pi­vat höys­teek­si sa­laat­tei­hin. Leh­tiä voi käyt­tää myös kei­tet­ty­nä pi­naa­tin ta­voin. Hie­ra­kan sie­me­net so­pi­vat jau­het­tui­na puu­roi­hin ja lei­pä­tai­ki­nan se­kaan. Hie­rak­ka on myös van­ha roh­to­kas­vi.

5. Väi­nön­put­ki
Näyt­tä­vä väi­nön­put­ki on van­ha roh­dos- ja maus­te­kas­vi, jota kas­vaa luon­non­va­rai­se­na Poh­jois-La­pis­sa. Väi­nön­put­ki mais­tuu kar­vaal­ta ja tuo pi­kant­tia ma­kua sa­laat­tei­hin ja muun mu­as­sa li­ha­ruo­kiin. Var­sis­sa on run­saas­ti syö­tä­vää. Väi­nön­put­ki vä­hen­tää spas­ti­suut­ta eli li­has­jäh­meyt­tä.

6. Maa­hu­ma­la
Maa­hu­ma­la on mo­nien pi­hoil­ta tut­tu maan­peit­to­kas­vi, joka suo­jaa maa­ta ja on eri­no­mai­nen maus­te ja roh­to.

7. Ruu­sut
Ruu­sut ovat kau­nii­ta pi­ha­maan ko­ris­ta­jia, joi­den hy­väl­tä tuok­su­via te­rä­leh­tiä voi käyt­tää jäl­ki­ruo­is­sa, ruu­su­ve­des­sä ja kos­me­tii­kas­sa.

8. Ai­to­kis­san­mint­tu
Jos per­hees­sä on kis­so­ja, suo­sit­te­len kas­vat­ta­maan ai­to­kis­san­mint­tua, joka vai­kut­taa joi­den­kin kis­so­jen mie­li­hy­vä­hor­mo­nei­hin ja saa kis­san in­nos­tu­maan.
Ai­to­kis­san­mint­tua on käy­tet­ty sa­to­ja vuo­sia ih­mis­ten elin­tar­vik­kee­na ja roh­to­na. Sil­lä on rau­hoit­ta­va ja ruu­an­su­la­tus­ta edis­tä­vä vai­ku­tus.

Satu Hovi tuntee yrtit. Hän valmistaa itse kaiken kosmetiikkansa ja osan pesuaineistaan. – Sitruunamelissa on hyvä monessa pesuaineessa, hammastahnoihin laitan antiseptistä salviaa, hampaita vaalentavaa ahomansikkaa ja koivuntuhkaa. Lattiat pesen vedellä, johon olen uuttanut antiseptistä timjamia. Siitä jää huoneeseen vieno tuoksu, Hovi kertoo.

Merja Forsman

Pih­la­ja-mä­ki­mei­ra­mi­tee

» 1,5 dl pih­la­jan nuo­ria leh­tiä

» 1 dl mä­ki­mei­ra­min kuk­kia

» 1,5 l kie­hu­vaa vet­tä
Kaa­da kie­hu­va vesi yrt­tien pääl­le ja an­na hau­tua muu­ta­mia tun­te­ja tai seu­raa­vaan päi­vään saak­ka.
Sii­vi­löi juo­ma ja lai­ta se jää­kaap­piin tai tar­joi­le jäi­den kans­sa. Ma­keu­ta juo­ma tar­vit­ta­es­sa hu­na­jal­la.