POR­VOO Lin­nan­kos­ken ai­kuis­lu­ki­on op­pi­las Mar­ja Pen­ti­käi­nen on kir­joit­ta­nut eri­no­mai­ses­ti yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa. Pen­ti­käi­nen kir­joit­ti lau­da­tu­rit äi­din­kie­les­tä ja kir­jal­li­suu­des­ta, kes­ki­pit­käs­tä ruot­sis­ta, pit­käs­tä eng­lan­nis­ta sekä yh­teis­kun­ta­o­pis­ta.

Mis­tä sait ins­pi­raa­ti­on yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin?

– Löy­sin äi­dik­si tul­tu­a­ni uu­del­leen mo­ti­vaa­ti­on kes­ken jää­nei­den lu­kio-opin­to­jen lop­puun suo­rit­ta­mi­seen. On ol­lut roh­kai­se­vaa huo­ma­ta, et­tä vaik­ka olen­kin kul­ke­nut opis­ke­lu­jen sa­ral­la eri­lais­ta reit­tiä kuin mo­net muut, niin iki­nä ei ole lii­an myö­häis­tä.

Mi­ten olet on­nis­tu­nut yh­dis­tä­mään per­heen ja opis­ke­lun?

– Odo­tin tois­ta las­tam­me aloit­ta­es­sa­ni opin­not, jo­ten vau­van syn­nyt­tyä pi­din opin­nois­sa noin puo­len vuo­den tau­on, jon­ka jäl­keen jat­koin taas opin­to­ja. Vä­lil­lä koh­ta­sin myös haas­tei­ta yh­teen­so­vit­ta­es­sa­ni hek­tis­tä vau­va- ja pik­ku­lap­si­ar­kea sekä lu­kio-opin­to­ja ja yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin val­mis­tau­tu­mis­ta, mut­ta kou­lum­me opet­ta­jien ja opin­to-oh­jaa­jan kans­sa saim­me ne rat­kais­tua. Olen­kin kii­tol­li­nen kou­lun hen­ki­lö­kun­nan jous­ta­vuu­des­ta ja tu­es­ta ai­kui­so­pis­ke­li­joi­ta koh­taan. Se on osal­taan myös suu­ri syy sil­le, et­tä unel­ma­ni val­ko­la­kis­ta to­teu­tui.

Mil­lai­set ta­voit­teet si­nul­la oli yo-kir­joi­tus­ten suh­teen?

– Mi­nul­la oli kor­ke­at ta­voit­teet. Olen ih­mi­se­nä vä­hän sel­lai­nen, et­tä jos pää­tän teh­dä jo­tain, niin teen sen sit­ten 110 pro­sent­ti­ses­ti. Tosi pal­jon vai­kut­ti ta­voit­tei­siin se, et­tä kor­ke­a­kou­lui­hin on se to­dis­tus­va­lin­ta eli et­tä vä­hän yli puo­let tai vä­hän al­le alas­ta riip­pu­en ote­taan si­sään yo-to­dis­tuk­sen pe­rus­teel­la. Se hel­pot­taa huo­mat­ta­vas­ti, et­tä jos pa­nos­taa näi­hin ko­kei­siin, niin ei tar­vit­se sit­ten enää lu­kea si­sään­pää­sy­ko­kei­siin.

Mikä oli haas­ta­vin­ta näis­sä yo-kir­joi­tuk­sis­sa?

– Elä­män­ti­lan­ne oli haas­ta­vin­ta. Mi­nul­la on kak­si pien­tä las­ta, 1- ja 3-vuo­ti­aat. Yh­tään ko­ko­nais­ta yö­tä en ole nuk­ku­nut en­nen yo-kir­joi­tuk­sia. Lap­set ovat ol­leet ko­ti­hoi­dos­sa ja vas­ta nyt syk­syl­lä aloit­ti­vat päi­vä­ko­dis­sa. En ihan vir­ka-ai­koi­na ole pys­ty­nyt opis­ke­le­maan, vaan se on ol­lut il­ta- ja yö­pai­not­teis­ta mo­nes­ti.

Mil­lai­sia suun­ni­tel­mia si­nul­la on yo-kir­joi­tus­ten jäl­keen?

– Ta­voit­tee­na on ha­kea ke­vään yh­teis­haus­sa oi­keus­tie­teel­li­seen. Se ei ol­lut vie­lä opis­ke­lu­jen alus­sa yk­kös­ta­voi­te, mut­ta se oli it­sel­le­kin pie­ni yl­lä­tys, et­tä pys­tyi lu­ke­maan it­sen­sä täl­lai­siin tu­lok­siin. Ta­voi­te on kir­joi­tus­ten myö­tä vah­vis­tu­nut ja konk­re­ti­soi­tu­nut, et­tä on mah­dol­li­suus myös pääs­tä opis­ke­le­maan sel­lai­sel­le alal­le.

Mil­lais­ta oli osal­lis­tua yo-ko­kei­siin ai­kui­so­pis­ke­li­ja­na?

– It­se kir­joi­tuk­sis­sa oli pal­jon nuo­rem­pi opis­ke­li­joi­ta, mut­ta kir­joi­tuk­siin osal­lis­tu­mi­nen tun­tui hy­väl­tä. Us­kon, et­tä elä­män­ko­ke­muk­ses­ta oli hyö­tyä myös kir­joi­tuk­sis­sa, kun on van­hem­pi kuin val­ta­o­sa kir­joit­ta­jis­ta.

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– Kan­nat­ti­ko? Vä­lil­lä, kun olen val­vo­nut vau­van kans­sa öi­tä, on tul­lut mie­leen, et­tä tämä on hul­lu­jen hom­maa. Jot­kut lä­hi­pii­ris­sä ovat myös sa­no­neet, et­tä olen ai­van hul­lu ja et­tä kan­nat­tai­si teh­dä kir­joi­tuk­set myö­hem­min. Mut­ta nyt voin vas­ta­ta it­sel­le­ni, et­tä kyl­lä kan­nat­ti. Jo­kai­nen val­vot­tu tun­ti pal­ki­taan. Ja nyt kun lap­set aloit­ti­vat päi­vä­ko­dis­sa, niin mi­nul­la on joku suun­ni­tel­ma, mi­hin täh­tään. Lap­set­kin voi­vat ol­la jos­kus yl­pei­tä äi­dis­tään, kun olen jak­sa­nut pa­nos­taa täs­sä koh­taa.

TAR­JA HONK­KI­LA
tar­ja.honk­ki­la@ita­va­y­la.fi

Ma­ria Pen­ti­käi­nen
» Asuu Si­poos­sa.
» Per­hee­seen kuu­luu mies ja kak­si ty­tär­tä.
» Va­paa-ajal­la liik­kuu pal­jon, ul­koi­lee ja käy kun­to­sa­lil­la.