POR­VOO, SAK­SA­LA Pos­sun­pu­nai­nen hir­si­ta­lo sei­soo kes­kel­lä kuk­ku­laa. Sen ym­pä­ril­lä lo­juu lau­ta- ja tii­li­ka­so­ja: ma­te­ri­aa­lia si­ka­laa, ka­na­laa, lam­po­laa ja kah­vi­lan te­ras­sia var­ten.

Jos­sain vai­hees­sa tä­män vuo­den puo­lel­la Sak­sa­lan Sa­pa­ro­mä­keen val­mis­tuu tuo­tan­to­e­läin­ten tur­va­ko­ti eli paik­ka, jos­sa tuo­tan­to­lai­tok­sis­sa elä­neet eläi­met saa­vat viet­tää elä­ke­päi­vi­ään la­ji­tyy­pil­li­seen ta­paan­sa: oi­ke­an­ko­koi­ses­sa lau­mas­sa, ti­laa ja vi­rik­kei­tä ym­pä­ril­lään.

–?Ka­nat saa­vat kyl­peä hie­kas­sa ja tun­tea maan jal­ko­jen­sa al­la. Eläi­met nä­ke­vät au­rin­gon ja saa­vat elää, vaik­ka nii­den tuot­ta­vuus on las­ke­nut, Sa­pa­ro­mä­en pe­rus­ta­ja Eve­lii­na Lundq­vist lis­taa.

–?Tääl­lä eläi­men ar­voa ei mi­ta­ta sil­lä, kuin­ka pal­jon se tuot­taa mai­toa, kuin­ka no­pe­as­ti sen li­hak­set kas­va­vat tai kuin­ka mon­ta mu­naa se mu­nii. Se saa ol­la juu­ri sel­lai­nen kuin se on.

Toi­min­nan käyn­nis­tyt­tyä Sa­pa­ro­mä­ki on ra­joi­te­tus­ti avoin­na vie­rai­li­joil­le. Kä­vi­jät pää­se­vät tu­tus­tu­maan eläi­miin ja nii­den la­ji­tyy­pil­li­seen elä­mään.

Mi­kään ko­tie­läin­pi­ha Sa­pa­ro­mä­ki ei kui­ten­kaan ole.

– Tääl­lä ote­taan vie­raat vas­taan eläin­ten eh­doil­la. Eläi­met ovat tääl­lä it­se­ään, ei ih­mi­siä var­ten, Lundq­vist al­le­vii­vaa.

Eveliina Lundqvist pitää kädessä tyttärensä askartelemaan kylttiä.

Merja Forsman

Nuo­ruu­den­haa­ve muut­tuu to­dek­si

Lundq­vist haa­vei­li jo 16-vuo­ti­aa­na eläin­ten or­po­ko­dis­ta. Rat­kai­se­va ko­ke­mus oli työ­har­joit­te­lu eläin­lää­kä­ris­sä 15-vuo­ti­aa­na.

–Näin ema­kon, jol­la oli niin pie­ni häk­ki, et­tei sil­lä ol­lut ti­laa kään­tyä ym­pä­ri.

17-vuo­ti­aa­na Lundq­vist ryh­tyi ve­gaa­nik­si ja osal­lis­tui eläi­noi­keus­toi­min­taan.

Aja­tus eläin­ten tur­va­ko­dis­ta syn­tyi 2000-lu­vun alus­sa, kun Lundq­vist vie­rai­li Eng­lan­nis­sa pai­kal­li­ses­sa tuo­tan­to­e­läin­ten tur­va­ko­dis­sa. Sitä en­nen Lundq­vist ha­lu­si vii­meis­tel­lä maa­ta­lous- ja met­sä­tie­tei­den mais­te­ri­o­pin­ton­sa ja kou­lut­tau­tua eläin­ten­hoi­ta­jak­si.

Eläin­ten­hoi­ta­ja­o­pin­to­jen ohes­sa Lundq­vist kir­joit­ti ha­vain­nois­taan kir­jan: Sa­lai­nen päi­vä­kir­ja eläin­ti­loil­ta.

–?Kir­ja­ni ku­vaa nii­tä tuo­tan­to­e­läin­ten olo­ja Suo­mes­sa, joi­ta toi­mit­ta­jil­le ei yleen­sä näy­te­tä, Lundq­vist ker­too.

Ne ovat ne olot, joi­den vuok­si Lundq­vist ha­lu­aa pe­rus­taa eläin­ten tur­va­ko­din. En­sin piti löy­tää kui­ten­kin so­pi­va tila, jo­hon pää­si­si bus­sil­la tai pyö­ril­lä kes­kus­tas­ta.

–?Lai­toin so­pi­vien ti­lo­jen pos­ti­laa­ti­koi­hin kir­jei­tä ja vih­doin 10 vuo­den et­sin­nän jäl­keen tärp­pä­si.

Porsitushäkistä rakennetaan Koneen Säätiön apurahalla toisintoa tehosikalasta. Häkissä pidetään parisataakiloisia emakoita.

Merja Forsman

Pois por­si­tus­hä­keis­tä la­ji­tyy­pil­li­seen elä­mään

Ras­kas lu­mi­vaip­pa peit­tää pi­han al­leen. Lundq­vist tar­poo han­ges­sa ja as­tuu han­ges­sa ole­vaan por­si­tus­häk­kiin. Häk­ki on sa­man­lai­nen, jon­ka Lundq­vist näki 15-vuo­ti­aa­na har­joit­te­lus­saan.

Nyt sii­tä ra­ken­ne­taan toi­sin­to te­ho­si­ka­las­ta, jot­ta muut­kin voi­si­vat näh­dä, mil­lais­ta elä­mää ema­kot viet­tä­vät por­si­tus­hä­keis­sä.

Ko­neen Sää­tiö on myön­tä­nyt Sa­pa­ro­mä­el­le 26?000 eu­ron apu­ra­han ins­tal­laa­ti­on ra­ken­ta­mis­ta var­ten. Te­ok­sen to­teu­tuk­ses­ta vas­taa tii­mi tai­tei­li­joi­ta: ää­ni- ja va­lo­suun­nit­te­li­ja sekä ku­va­tai­tei­li­ja Nel­li Nio, joka luo por­si­tus­häk­kiin ai­don ko­koi­set si­ka­veis­tok­set.

–?Tääl­lä kä­vi­jät nä­ke­vät te­ho­tuo­tan­non to­del­li­suu­den, sen jäl­keen he pää­se­vät kat­so­maan, mil­lais­ta si­oil­la on, kun ne saa­vat elää la­ji­tyy­pil­li­sen elä­män, Lundq­vist ker­too.

Por­si­tus­hä­kin ta­ka­na rin­tees­sä on paik­ka, jo­hon eläin­suo­jaa ra­ken­ne­taan. Vie­res­tä al­kaa leh­ti­kuu­si­met­sä, jos­sa siat pää­se­vät tem­mel­tä­mään.

– Siat ovat läh­töi­sin vil­li­si­as­ta, ei­kä met­säs­sä kuop­sut­te­lu ole hä­vin­nyt nii­den gee­neis­tä mi­hin­kään, Lundq­vist se­lit­tää.

Saparomäkeä rakennetaan possunpunaisen hirsitalon ympärille.

Merja Forsman

Pää­teh­tä­vä­nä tie­dot­taa ja kou­lut­taa

Pi­han pe­räl­lä ole­vaan val­koi­seen ta­loon ra­ken­ne­taan par­hail­laan ve­gaa­nis­ta kah­vi­laa ja kou­lu­tus­ti­lo­ja, sil­lä eläin­ten tur­va­ko­ti Sa­pa­ro­mä­ki ry:n pää­teh­tä­vä­nä on tie­do­tus- ja kou­lu­tus­työ.

– Saparomäen toimintaan voi osallistua lahjoittamalla rahaa, antamalla tavaralahjoituksia tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi, Eveliina Lundqvist sanoo.

Merja Forsman

–?Tar­koi­tus ei ole täyt­tää Sa­pa­ro­mä­keä eläi­mil­lä. Pe­ri­aat­tees­sa lain mu­kaan 26 ne­li­ön si­ka­laan mah­tui­si 40 sa­ta­ki­lois­ta si­kaa. Sen ko­koi­sel­le si­al­le vaa­di­taan 0,65 ne­li­ön tila. Pos­su­laam­me tu­lee kui­ten­kin vain muu­ta­mia pos­su­ja, jot­ta eläi­mil­lä oli­si ti­laa ol­la ja elää. Meil­le mää­rää tär­ke­äm­pää on se, et­tä eläi­mil­lä on hyvä ol­la.

Sa­pa­ro­mä­en ra­ken­nusp­ro­jek­tis­sa on ol­lut mu­ka­na pait­si pai­kal­li­sia asuk­kai­ta myös eri jär­jes­tö­jen edus­ta­jia muun mu­as­sa Ve­gaa­ni­lii­tos­ta, Oi­keut­ta eläi­mil­le -jär­jes­tös­tä ja Ani­ma­li­as­ta.

–?Kun tääl­lä tar­vit­tiin vah­vo­ja tyyp­pe­jä hark­ko­ja kan­ta­maan, pai­kal­le tuli po­ruk­kaa Ve­gaa­niur­hei­li­jat ry:stä, Lundq­vist hy­myi­lee.

Va­ro­ja on ke­rät­ty lah­joi­tuk­sin, tai­de­huu­to­kau­pan avul­la ja jouk­ko­ra­hoi­tus­kam­pan­jal­la, jol­la saa­tiin ka­saan 22?580 eu­ron pot­ti.

– Meil­lä on ol­lut jo yli 400 tu­ki­jaa, mikä ker­too, et­tä Sa­pa­ro­mä­el­le on ti­laus­ta. Asen­teet ovat muut­tu­mas­sa ja tie­toi­suus on li­sään­ty­nyt.

MER­JA FORS­MAN
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

Kuvataiteilija Nelli Nio luo Saparomäkeen sikaveistoksia. Kuvassa testipossu.

Merja Forsman

Li­sä­tie­to­ja Sa­pa­ro­mä­es­tä:
www.sa­pa­ro­ma­ki.fi
fa­ce­book.com/sa­pa­ro­ma­ki
www.ins­tag­ram.com/sa­pa­ro­ma­ki