Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
A-
A+
Saparomäen takana on eläinten puolesta puhuja Eveliina Lundqvist ja suuri joukko vapaaehtoisia.
Merja Forsman
PORVOO, SAKSALA Possunpunainen hirsitalo seisoo keskellä kukkulaa. Sen ympärillä lojuu lauta- ja tiilikasoja: materiaalia sikalaa, kanalaa, lampolaa ja kahvilan terassia varten.
Jossain vaiheessa tämän vuoden puolella Saksalan Saparomäkeen valmistuu tuotantoeläinten turvakoti eli paikka, jossa tuotantolaitoksissa eläneet eläimet saavat viettää eläkepäiviään lajityypilliseen tapaansa: oikeankokoisessa laumassa, tilaa ja virikkeitä ympärillään.
–?Kanat saavat kylpeä hiekassa ja tuntea maan jalkojensa alla. Eläimet näkevät auringon ja saavat elää, vaikka niiden tuottavuus on laskenut, Saparomäen perustaja Eveliina Lundqvist listaa.
–?Täällä eläimen arvoa ei mitata sillä, kuinka paljon se tuottaa maitoa, kuinka nopeasti sen lihakset kasvavat tai kuinka monta munaa se munii. Se saa olla juuri sellainen kuin se on.
Toiminnan käynnistyttyä Saparomäki on rajoitetusti avoinna vierailijoille. Kävijät pääsevät tutustumaan eläimiin ja niiden lajityypilliseen elämään.
Mikään kotieläinpiha Saparomäki ei kuitenkaan ole.
– Täällä otetaan vieraat vastaan eläinten ehdoilla. Eläimet ovat täällä itseään, ei ihmisiä varten, Lundqvist alleviivaa.
Eveliina Lundqvist pitää kädessä tyttärensä askartelemaan kylttiä.
Merja Forsman
Nuoruudenhaave muuttuu todeksi
Lundqvist haaveili jo 16-vuotiaana eläinten orpokodista. Ratkaiseva kokemus oli työharjoittelu eläinlääkärissä 15-vuotiaana.
–Näin emakon, jolla oli niin pieni häkki, ettei sillä ollut tilaa kääntyä ympäri.
17-vuotiaana Lundqvist ryhtyi vegaaniksi ja osallistui eläinoikeustoimintaan.
Ajatus eläinten turvakodista syntyi 2000-luvun alussa, kun Lundqvist vieraili Englannissa paikallisessa tuotantoeläinten turvakodissa. Sitä ennen Lundqvist halusi viimeistellä maatalous- ja metsätieteiden maisteriopintonsa ja kouluttautua eläintenhoitajaksi.
Eläintenhoitajaopintojen ohessa Lundqvist kirjoitti havainnoistaan kirjan: Salainen päiväkirja eläintiloilta.
–?Kirjani kuvaa niitä tuotantoeläinten oloja Suomessa, joita toimittajille ei yleensä näytetä, Lundqvist kertoo.
Ne ovat ne olot, joiden vuoksi Lundqvist haluaa perustaa eläinten turvakodin. Ensin piti löytää kuitenkin sopiva tila, johon pääsisi bussilla tai pyörillä keskustasta.
–?Laitoin sopivien tilojen postilaatikoihin kirjeitä ja vihdoin 10 vuoden etsinnän jälkeen tärppäsi.
Porsitushäkistä rakennetaan Koneen Säätiön apurahalla toisintoa tehosikalasta. Häkissä pidetään parisataakiloisia emakoita.
Merja Forsman
Pois porsitushäkeistä lajityypilliseen elämään
Raskas lumivaippa peittää pihan alleen. Lundqvist tarpoo hangessa ja astuu hangessa olevaan porsitushäkkiin. Häkki on samanlainen, jonka Lundqvist näki 15-vuotiaana harjoittelussaan.
Nyt siitä rakennetaan toisinto tehosikalasta, jotta muutkin voisivat nähdä, millaista elämää emakot viettävät porsitushäkeissä.
Koneen Säätiö on myöntänyt Saparomäelle 26?000 euron apurahan installaation rakentamista varten. Teoksen toteutuksesta vastaa tiimi taiteilijoita: ääni- ja valosuunnittelija sekä kuvataiteilija Nelli Nio, joka luo porsitushäkkiin aidon kokoiset sikaveistokset.
–?Täällä kävijät näkevät tehotuotannon todellisuuden, sen jälkeen he pääsevät katsomaan, millaista sioilla on, kun ne saavat elää lajityypillisen elämän, Lundqvist kertoo.
Porsitushäkin takana rinteessä on paikka, johon eläinsuojaa rakennetaan. Vierestä alkaa lehtikuusimetsä, jossa siat pääsevät temmeltämään.
– Siat ovat lähtöisin villisiasta, eikä metsässä kuopsuttelu ole hävinnyt niiden geeneistä mihinkään, Lundqvist selittää.
Saparomäkeä rakennetaan possunpunaisen hirsitalon ympärille.
Merja Forsman
Päätehtävänä tiedottaa ja kouluttaa
Pihan perällä olevaan valkoiseen taloon rakennetaan parhaillaan vegaanista kahvilaa ja koulutustiloja, sillä eläinten turvakoti Saparomäki ry:n päätehtävänä on tiedotus- ja koulutustyö.
– Saparomäen toimintaan voi osallistua lahjoittamalla rahaa, antamalla tavaralahjoituksia tai ryhtymällä vapaaehtoiseksi, Eveliina Lundqvist sanoo.
Merja Forsman
–?Tarkoitus ei ole täyttää Saparomäkeä eläimillä. Periaatteessa lain mukaan 26 neliön sikalaan mahtuisi 40 satakiloista sikaa. Sen kokoiselle sialle vaaditaan 0,65 neliön tila. Possulaamme tulee kuitenkin vain muutamia possuja, jotta eläimillä olisi tilaa olla ja elää. Meille määrää tärkeämpää on se, että eläimillä on hyvä olla.
Saparomäen rakennusprojektissa on ollut mukana paitsi paikallisia asukkaita myös eri järjestöjen edustajia muun muassa Vegaaniliitosta, Oikeutta eläimille -järjestöstä ja Animaliasta.
–?Kun täällä tarvittiin vahvoja tyyppejä harkkoja kantamaan, paikalle tuli porukkaa Vegaaniurheilijat ry:stä, Lundqvist hymyilee.
Varoja on kerätty lahjoituksin, taidehuutokaupan avulla ja joukkorahoituskampanjalla, jolla saatiin kasaan 22?580 euron potti.
– Meillä on ollut jo yli 400 tukijaa, mikä kertoo, että Saparomäelle on tilausta. Asenteet ovat muuttumassa ja tietoisuus on lisääntynyt.
MERJA FORSMAN
toimitus@itavayla.fi
Kuvataiteilija Nelli Nio luo Saparomäkeen sikaveistoksia. Kuvassa testipossu.
Merja Forsman
Lisätietoja Saparomäestä:
www.saparomaki.fi
facebook.com/saparomaki
www.instagram.com/saparomaki
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot