LO­VII­SA Sei­nil­lä­kin on kor­vat. Jos van­hat ta­lot osai­si­vat pu­hua, niil­lä oli­si pal­jon ker­rot­ta­vaa ele­tys­tä elä­mäs­tä.

Van­hois­ta ta­lois­taan tun­ne­tuk­si tul­lees­ta Lo­vii­sas­ta put­kah­taa syk­syn kir­jal­li­nen uu­tuus, joka roh­ke­as­ti yh­dis­tää tai­det­ta, his­to­ri­aa ja kau­no­kir­jal­li­suut­ta.

Te­ok­sen on toi­mit­ta­nut lo­vii­sa­lai­nen Ma­ria Schul­gin, jon­ka ide­as­ta Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -ta­pah­tu­ma sai ai­koi­naan al­kun­sa.

Hir­si huo­kaa, kivi kuis­kaa -kir­jas­sa kes­keis­tä roo­lia näyt­te­le­vät lo­vii­sa­lai­sen ark­ki­teh­ti Kai An­ders­so­nin lo­vii­sa­lai­sia ta­lo­ja ku­vaa­vat eksp­res­si­o­nis­ti­set pas­tel­li­lii­tu­te­ok­set.

Oma­kus­tan­tees­sa ää­neen ker­to­jan ase­mas­sa pää­see 20 van­haa lo­vii­sa­lais­ta­loa. Pie­nois­no­vel­leis­sa ele­tään ar­kea ja juh­laa pe­rä­ti 300 vuo­den ajal­la.

Arkkitehti Kai Andersson on piirtänyt lapsuudesta asti. Mies tutkailee kirjassa julkaistuja talopiirroksiaan sanataiteilija Sonja Ilvetsalo-Koskisen kanssa.

Marko Wahlström

Sa­na­tai­tei­li­ja et­si tu­ek­si fak­ta-poh­jais­ta tie­toa

Sa­na­tai­tei­li­ja­na ta­lo­jen maa­il­maan heit­täy­tyi in­to­hi­moi­ses­ti lo­vii­sa­lai­nen kir­jai­li­ja–toi­mit­ta­ja Son­ja Il­vet­sa­lo-Kos­ki­nen.

Hän on pa­neu­tu­nut ta­lo­jen koh­ta­loi­hin ja kuun­nel­len her­käl­lä kor­val­la kun­kin ta­lon omin­ta ään­tä.

–?Ta­lo­jen ker­to­mat ta­ri­nat voi­vat tul­la yl­lä­tyk­se­nä ta­lo­jen omis­ta­jil­le, hän hy­mäh­tää.

Il­vet­sa­lo-Kos­ki­sen mu­kaan hel­poin­ta oli as­tua si­sään tun­te­mat­to­mam­paan ta­loon, jon­ka ta­ri­na ja his­to­ria ei­vät ol­leet kir­joit­ta­jal­le en­tuu­des­taan ra­si­te.

Hä­nen on vai­kea ni­me­tä ta­loa, joka kuis­ki hä­nel­le par­hai­ten.

–?Jou­duin myös lu­ke­maan pal­jon fak­ta­tie­toa esi­mer­kik­si vii­nan­pol­ton his­to­ri­as­ta ja van­hois­ta am­mat­ti­tau­deis­ta sekä tut­ki­muk­sia näl­kä­vuo­sis­ta. Seu­ra­huo­net­ta var­ten luin myös uu­sim­man tut­ki­muk­sen ho­mees­ta ja sen ih­mi­sel­le ai­heut­ta­mis­ta on­gel­mis­ta.

”Yle­tön juo­pot­te­lu on hel­pos­ti pa­ran­net­ta­vis­sa. Hank­ki­kaa ruu­mis, kaa­ta­kaa sen suu­hun vii­naa. Malt­ta­kaa het­ki en­nen kuin kaa­dat­te tu­li­lie­men tal­teen ja juot­ta­kaa se juo­pol­le. Te­ho­kas­ta ja no­pe­aa. Ei tar­vet­ta rait­tius­liik­keil­le, ei eloa ah­dis­ta­val­le kiel­to­lail­le, kos­ka on­gel­maa ei enää ole.” – Lai­naus kir­jas­ta

"On­nel­li­ses­ta ta­los­ta oli vai­kein­ta kir­joit­taa"

Vai­kein kir­joi­tet­ta­va Il­vet­sa­lo-Kos­ki­sen mie­les­tä oli On­nel­li­nen talo (Sundst­röms­ka hu­set).

–?On help­po kir­joit­taa epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta, kat­ke­ruu­des­ta, su­rus­ta ja tus­kas­ta kuin jat­ku­vas­ta on­nel­li­suu­des­ta. Mi­ten teh­dä sii­tä mie­len­kiin­toi­sen – il­man, et­tä teks­ti muut­tuu ime­läk­si ja äl­löt­tä­väk­si.

Kir­jan te­ke­mis­tä hi­das­ti se, et­tä yh­den pie­nois­no­vel­lin noin 4?000:een merk­kiin piti Il­vet­sa­lo-Kos­ki­sen mu­kaan ah­taa niin fak­taa kuin his­to­ri­aa sekä yrit­tää saa­da talo pu­hu­maan mie­lin kie­lin.

–?Esi­mer­kik­si Vac­ker­bac­kan ta­lon ta­ri­naan on yh­dis­tet­ty niin rait­tius­lii­ke kuin ydin­voi­ma­lan tulo kau­pun­kiin – ta­lon pit­kä­ai­kai­sen omis­ta­jan mu­kaan.

Kirk­ko mu­ka­na si­säl­lis­so­dan mels­keis­sä

Kir­jan koh­teis­ta mie­len­kiin­toi­sim­mak­si Il­vet­sa­lo-Kos­ki­nen mai­nit­see Lo­vii­san uus­goot­ti­lais­ta tyy­li­suun­taan edus­ta­van kir­kon.

–?Vuo­den 1918 si­säl­lis­so­dan ai­kai­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta, kun pu­nai­set ryn­tä­si­vät si­säl­le kirk­koon, on ole­mas­sa kah­den­lais­ta ta­ri­naa. Jou­duin miet­ti­mään mi­ten sen rat­kai­sen, kun on kak­si eri to­tuut­ta, jot­ka ei­vät vie­lä­kään koh­taa. Kir­joi­tin mo­lem­mat ta­ri­nat, hän ker­too.

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti sy­dän­tä sy­käh­dyt­tä­vim­mäk­si hän koki Ti­nan­va­la­jan ta­lon, joka tu­ho­pol­tet­tiin mar­ras­kuus­sa 2018.

–?Ti­nan­va­la­jan am­mat­ti tun­tuu myös kieh­to­val­ta. Kä­vin kat­so­mas­sa Suo­men vii­mei­sen ti­nan­va­la­jan te­ke­miä töi­tä Lo­vii­san kau­pun­gin mu­se­os­sa. Sii­tä se laa­je­ni Na­po­le­o­nin so­tiin ja ti­na­nap­pei­hin, ti­na­rut­toon sekä ti­naan al­ku­ai­nee­na, Il­vet­sa­lo-Kos­ki­nen sa­noo.

Kir­joit­ta­man­sa ta­ri­nan lo­pus­sa maam­me vii­mei­sen ti­nan­va­la­jan talo kuo­lee, ja huu­te­lee ny­kyih­mi­sil­le pos­tuu­mis­ti.

Kai An­ders­son ide­oi ta­lois­ta ker­to­vaa kir­jaa jo vuon­na 1981

Ark­ki­teh­ti, ku­va­tai­tei­li­ja Kai An­ders­so­nin kä­si­a­laa ovat kaik­ki kir­jas­sa jul­kais­tut piir­ros­ku­vat.

–?Sain ker­ran ide­an teh­dä vä­rip­lä­jäyk­sen nai­vis­ti­sel­la ot­teel­la ja mie­tin mit­kä ta­lot oli­si­vat sii­hen so­pi­via.

Idea juon­taa juu­ren­sa vuo­teen 1981, kun hän yh­des­sä kir­ja­pai­no Öst­ra Ny­lands Tryc­ke­rin sil­loi­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja Chris­ter Baum­gart­ne­rin kans­sa hän ide­oi kir­jan, jos­sa oli­si jul­kais­tu hä­nen gra­fiik­ka­piir­rok­sia ja ta­ri­noi­ta lo­vii­sa­lais­ta­lois­ta. Aja­tus jäi, kun Baum­gart­ner kuo­li.

–?Myö­hem­min siir­ryin pas­tel­li­lii­tu­tek­niik­kaan, ja pi­din ta­lo­te­ok­sis­ta näyt­te­lyn Salt­bo­da­nin näyt­te­ly­ai­tas­sa 2015–2016. Kir­jaa var­ten tein kah­dek­san uut­ta te­os­ta, joi­ta mi­nul­la ei ol­lut en­tuu­des­taan, An­ders­son ker­too.

An­ders­son on piir­tä­nyt lap­suu­des­taan as­ti. Hän on asu­nut Lo­vii­sas­sa va­ki­tui­ses­ti vuo­des­ta 1974 as­ti.

–?Van­hem­pa­ni hank­ki­vat tääl­tä vuon­na 1963 ke­sä­a­sun­nok­seen ta­lon, jos­sa me nyt asum­me.

Hirsi huokaa, kivi kuiskaa -kirjasta on otettu 700 kappaleen painos.

Pit­kä kir­jap­ro­ses­si kes­ti yli nel­jä vuot­ta

Kir­jan ul­ko­puo­lel­le jäi kuu­ti­sen sel­lais­ta ta­loa, jois­ta ei löy­ty­nyt kir­jan kan­nal­ta pu­nais­ta lan­kaa.

–?Kak­si vii­meis­tä ta­loa – muun mu­as­sa Evers­tin lin­na – tu­li­vat mu­kaan tänä vuon­na. Kir­jas­sa on mu­ka­na myös ko­ro­na­vi­rus­pan­de­mia ja home, Ma­ria Schul­gin ker­too.

Kir­jap­ro­ses­si oli pit­kä ru­pe­a­ma.

–?Jo vuon­na 2017 pää­tim­me, et­tä ru­ve­taan te­ke­mään sitä. Pik­ku­hil­jaa aloim­me ke­hit­te­le­mään aja­tus­ta, kun­nes se ai­na siir­tyi eri­näi­sis­tä syis­tä. Mut­ta nyt idea läh­ti voi­mal­la liik­keel­le.

Kir­ja on pai­na­tet­tu vi­ro­lai­ses­sa pai­no­lai­tok­ses­sa.

–?Lo­vii­san kau­pun­ki on en­nak­ko­ti­lan­nut te­os­ta sata kap­pa­let­ta. Kir­jaa käy­te­tään asun­to­mes­su­jen yh­tey­des­sä lah­joi­na, Schul­gin kiit­tää.

Te­ok­sen pai­nos­mää­rä on 700 kap­pa­let­ta, jos­ta en­nak­ko­ti­lauk­sia on noin 500 kap­pa­let­ta.

–?Teos on aja­ton ja on 20 vuo­den ku­lut­tua sa­man­lai­nen kuin nyt. Sitä voi lu­kea it­sek­seen tai lap­sil­leen tai kat­soa pel­käs­tään ku­via, Ma­ria Schul­gin sa­noo.

Te­ki­jät ha­lu­a­vat te­ok­sel­la he­rät­tää myös ko­ti­seu­tu­rak­kaut­ta ja -tie­tä­mys­tä sekä saa­da sel­lai­set­kin ih­mi­set kiin­nos­tu­maan his­to­ri­as­ta, joi­ta se ei suu­rem­min kiin­nos­ta.

Lo­vii­san Wan­hat Ta­lot -ta­pah­tu­ma on käyn­nis­sä 28.–29.8. Uu­tuus­kir­jaa on myyn­nis­sä ta­pah­tu­ma ai­ka­na.

FAK­TA
Hir­si huo­kaa, kivi kuis­kaa -kir­jan ta­lot
* Ko­men­dan­tin talo, Puis­to­ka­tu 2
* Ti­nan­va­la­jan talo, Itäi­nen Tul­li­ka­tu 27
* Malms­ka går­den – Mal­min talo, Se­pän­ku­ja 10
* De­ger­by Gil­le, Se­pän­ku­ja 4
* Suo­la-ai­tat, Lai­va­sil­ta
* Or­to­dok­si­kel­lo­ta­pu­li, Itäi­nen Tul­li­ka­tu 7
* Smir­nof­fin talo, Ku­nin­gat­ta­ren­ka­tu 6
* Van­ha vii­na­teh­das, Kart­tu­huo­neen­ka­tu 2
* Raa­ti­huo­ne, Man­ner­hei­min­ka­tu 4
* Vil­la Kuh­le­felt, Kuh­le­fel­tin­ka­tu 9
* Lo­vii­san kirk­ko, Bran­dens­tei­nin­ka­tu 2
* Sundst­rö­min talo, Alek­san­te­rin­ka­tu 13
* Ringst­rö­min talo, Puu­tar­ha­ka­tu 31
* Vac­ker­bac­ka, Puu­tar­ha­ka­tu 34
* Bon­gan lin­na, Lin­nan­ku­ja
* An­ders­so­nin talo, Ma­ri­an­ka­tu 5
* Lii­san­ta­lo, Ma­ri­an­ka­tu 2 C
* Seu­ra­huo­ne, Ku­nin­gat­ta­ren­ka­tu 24
* Evers­tin lin­na, Lai­vu­rin­ku­ja 8
* Gar­ni­so­nin kaa­ri­sil­ta, Itäi­nen Tul­li­ka­tu