POR­VOO, EPOO Elet­tiin vuo­den 2022 ke­sää. Kou­lu­rat­sas­ta­ja Ron­ja Lö­neg­ren-Soi­ra­mon vuon­na 2010 pe­rus­ta­mal­la he­vos­tal­lil­la, Epoon maa­lais­mai­se­mis­sa sei­so­val­la Rå­kul­la Stab­le­sil­la, vie­tet­tiin ta­val­lis­ta päi­vää. He­vo­set oli otet­tu hel­le­päi­vän paah­tees­ta le­pää­mään kar­si­nan vii­ley­teen, mu­kaan lu­kien Lö­neg­ren-Soi­ra­mon sii­hen ai­kaan 10-vuo­ti­as ki­sa­he­vo­nen Sab­ri­na.

Il­ta­päi­väl­lä Lö­neg­ren-Soi­ra­mo oli saa­pu­nut tal­lil­le tar­koi­tuk­se­naan vie­dä he­vo­sen­sa hoi­to­kar­si­naan. Näky, joka siel­lä odot­ti, oli sho­kee­raa­va.

– Sab­ri­nan ta­sa­pai­no oli täy­sin hu­kas­sa. Pää oli kal­lel­laan, ja se no­ja­si koko ajan sei­nää tai mi­nua vas­ten. Ta­ju­sin, et­tä täs­sä on nyt jo­tain va­ka­vam­paa, he­vo­se­no­mis­ta­ja muis­te­lee.

Oi­rei­siin oli vai­kea löy­tää syy

Lö­neg­ren-Soi­ra­mon aja­tuk­set pouk­koi­li­vat ym­pä­riin­sä. On­ko Sab­ri­nan sel­kä­ran­ka mur­tu­nut? Mi­hin tämä neu­ro­lo­gi­nen oi­rei­lu voi­si so­pia? Traa­gis­ta het­keä seu­ra­si pit­kä vii­kon­lop­pu, sil­lä eläin­lää­kä­rei­den vai­ke­an ta­voi­tet­ta­vuu­den vuok­si vas­tauk­sen saa­mis­ta piti odot­taa maa­nan­tai­hin.

En­sim­mäi­nen eläin­lää­kä­ri ei edes osan­nut sa­noa, mikä Sab­ri­naa vai­va­si, vaan yh­dis­ti oi­reet jal­ka­vai­vaan.

– Hän epäi­li en­sin pai­set­ta. Hän oli näh­nyt niin pa­ho­ja pai­se­ta­pauk­sia, et­tä he­vo­nen oli men­nyt se­kai­sin ki­vus­ta, he­vo­se­no­mis­ta­ja ker­too.

12-vuotiaan Sabrinan parhaat vuodet ovat vielä edessäpäin.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Toi­nen lää­kä­ri tie­si, mikä vai­vaa

Pai­set­ta Sab­ri­nan ja­las­ta ei kui­ten­kaan löy­ty­nyt, ja mys­tee­ri­oi­rei­lun sel­vit­tä­mi­nen jat­kui. Pian pai­kal­le saa­tiin toi­nen eläin­lää­kä­ri, joka oli ot­ta­nut he­vos­ta heti kiin­ni sen pääs­tä ja huo­man­nut, et­tä sen sil­mät ei­vät re­a­goi sa­ma­nai­kai­ses­ti sa­maan suun­taan.

– Hän sa­noi heti, et­tä kyse on ai­vo-on­gel­mas­ta. Sii­tä se sit­ten läh­ti, Lö­neg­ren-Soi­ra­mo sa­noo.

Sab­ri­na, huip­pu­kun­toi­nen, ter­ve ja nuo­ri ki­sa­he­vo­nen, oli saa­nut ai­vo­hal­vauk­sen.

Hal­vauk­sen syyt vai­kea löy­tää

Sii­tä se sit­ten läh­ti, ni­mit­täin pit­kä ja mo­lem­mil­le ras­kas kun­tou­tusp­ro­ses­si. Eläin­lää­kä­ri oli sa­no­nut, et­tä Sab­ri­na pi­täi­si saa­da liik­ku­maan suh­teel­li­sen nor­maa­lis­ti kol­men kuu­kau­den si­sään, tai se ei vält­tä­mät­tä kos­kaan op­pi­si lii­ke­ra­to­jaan uu­del­leen.

– Al­ku­vai­hees­sa mi­nul­la oli stres­si ja hosu, et­tä nyt pi­tää teh­dä jo­tain. Ku­kaan ei oi­kein pys­ty­nyt sa­no­maan, mitä pi­täi­si teh­dä, kos­ka näi­tä ta­pauk­sia on niin vä­hän, Lö­neg­ren-Soi­ra­mo se­lit­tää.

He­vos­ten ai­vo­hal­vauk­set ovat to­del­la har­vas­sa, ei­kä niis­tä ole saa­ta­vil­la pal­joa tie­toa. Hal­vauk­sen syi­tä­kin on vai­kea jäl­jit­tää, sil­lä Sab­ri­na ei ol­lut esi­mer­kik­si saa­nut min­kään­lais­ta is­kua pää­hän­sä lä­hi­ai­koi­na.

– Eläin­lää­kä­ri sa­noi, et­tä se on to­den­nä­köi­ses­ti DNA:ssa. Se oli ta­pah­tu­mas­sa jos­sain vai­hees­sa, ei­kä sil­le voi mi­tään, he­vo­se­no­mis­ta­ja avaa.

Kun­tou­tu­mi­nen al­koi heti

Jo­tain oli kui­ten­kin teh­tä­vä. Joka päi­vä Lö­neg­ren-Soi­ra­mo tuli tal­lil­le kä­ve­lyt­tä­mään Sab­ri­naa. Aluk­si kä­vel­tiin vain tal­lin käy­tä­vää pit­kin ja pik­ku hil­jaa mu­kaan otet­tiin pe­rut­te­lua ja ylä­mä­keen kä­ve­le­mis­tä.

– Läh­din sil­lä aja­tuk­sel­la, et­tä joka päi­vä se liik­kuu vä­hän pa­rem­min ja te­kee vä­hän enem­män. Os­te­o­paat­ti­ni oli myös hyvä apu, sil­lä hän muis­tut­ti, et­tä vaik­ka he­vo­nen vai­kut­taa vä­sy­neel­tä, on­tuu ei­kä löy­dä ta­sa­pai­noa, se ei ole ki­vuis­saan, omis­ta­ja ker­too.

– Nyt sen pi­tää vain op­pia ne lii­ke­ra­dat ja käyt­tä­mään omaa krop­paan­sa uu­des­taan.

Råkulla Stablesilla mennään aina hevosen etu edellä, koulutusasteikkoa tiukasti seuraten.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Kun­tou­tu­nee­na par­hai­siin tu­lok­siin

Jo­ka­päi­väi­nen sin­ni­käs lii­kut­ta­mi­nen tuot­ti tu­los­ta, ja pian rat­suk­ko oli taas ken­täl­lä rat­sas­ta­ja­na ja rat­su­na opet­te­le­mas­sa uu­del­leen kou­lu­rat­sas­tuk­sen sa­lo­ja. Nyt pari viik­koa sit­ten, kak­si vuot­ta ai­vo­hal­vauk­sen jäl­keen Hu­sös­sä he saa­vut­ti­vat par­haan tä­hä­nas­ti­sen In­ter I -ta­son tu­lok­sen­sa, 70%, jol­la he yl­si­vät Poh­jo­la Small Tour -osa­kil­pai­lun toi­seen si­jaan.

– En oli­si us­ko­nut, mut­ta täs­sä nyt ol­laan ja he­vo­nen on ihan par­haim­mil­laan, yl­peä rat­sas­ta­ja hy­myi­lee.

Grand Prix -ta­sol­la ki­saa­mi­ses­ta haa­vei­le­val­la Lö­neg­ren-Soi­ra­mol­la on vah­va us­ko tu­le­vai­suu­des­sa siin­tä­viin mah­dol­li­suuk­siin. Tänä vuon­na lu­vas­sa on vie­lä yh­det Small Tour -osa­kil­pai­lut Ypä­jäl­lä ja mah­dol­li­set fi­naa­lit, joi­hin rat­suk­ko läh­tee ta­voit­te­le­maan paik­kaa.

Sabrina rapsuttaa rapsuttajiaan takaisin.

Iina-Kaisa Viheriävaara

He­vos­ta ra­ken­ne­taan, ei ri­ko­ta

Lö­neg­ren-Soi­ra­mon läh­tö­koh­ta rat­su­tuk­ses­saan on he­vo­sen etu edel­lä kul­ke­mi­nen. Rå­kul­la-Stab­le­sil­la hän tar­jo­aa rat­su­tus-, kou­lu­tus- ja val­men­nus­pal­ve­lui­ta muil­le he­vo­se­no­mis­ta­jil­le. Tal­lin 16:sta kar­si­nas­ta kym­me­nes­sä ma­jai­lee omis­ta­jan asi­ak­kai­den he­vo­sia, ja lo­puis­sa kuu­des­sa pien­tä rat­sas­tus­kou­lua pi­tä­vän Eli­na Fods­ta­din he­vo­sia.

Kil­pa­rat­sas­tus­maa­il­man on­gel­mak­si Lö­neg­ren-Soi­ra­mo ko­kee sen, et­tä ih­mi­sil­lä on kii­re ja kou­lu­tuk­ses­sa ei kuun­nel­la tar­peek­si he­vos­ta ja huo­mi­oi­da sen tar­pei­ta.

– Usein unoh­de­taan se kou­lu­tu­sas­teik­ko ja se, mi­ten asi­at pi­täi­si teh­dä, et­tä he­vo­nen ke­hit­tyy oi­ke­al­la ta­val­la. Kou­lu­rat­sas­tus, mitä me teem­me, ra­ken­taa he­vos­ta ei­kä riko sitä. He­vo­set­han ovat par­haas­sa iäs­sä vä­hän van­hem­pa­na, hän se­lit­tää.

Rat­sas­ta­ja us­koo, et­tä 12-vuo­ti­aan Sab­ri­nan­kin par­haat vuo­det ovat vie­lä edes­sä­päin.

Ronja Lönegren-Soiramo tiesi koko elämänsä perustavansa hevostallin. Unelmansa hän toteutti vuonna 2010 ollessaan 20-vuotias.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Lo­pu­ton­ta kas­vua

– No niin, käy­dään­pä pik­ku kä­ve­ly, Lö­neg­ren-Soi­ra­mo huik­kaa kar­si­nas­saan hel­le­sää­tä pi­tä­väl­le Sab­ri­nal­le.

He­vo­sen eleis­tä il­me­nee pie­ni stres­si, mut­ta se lie­nee ym­mär­ret­tä­vää, kun tun­te­ma­ton, ka­me­ran taak­se pii­lou­tu­va ih­mi­nen tun­keu­tuu omaan ko­tiin. Pian stres­si kui­ten­kin lie­ven­tyy, ja läh­dem­me kä­ve­le­mään koh­ti har­joit­te­lu­kent­tää.

Hel­le­päi­vä on hou­ku­tel­lut paar­ma­par­via pai­kal­le, joi­ta tur­hau­tu­nut tam­ma huis­kii tie­hen­sä hän­näl­lään. Maas­sa hou­kut­te­le­van vih­reä ruo­ho saa ai­kaan vä­lil­lä hie­man yl­lät­tä­viä py­säh­dyk­siä, mut­ta mat­kaa on pian jat­ket­ta­va, el­lei ha­lua tul­la hyön­teis­ten syö­mäk­si. Ener­gis­tä ja su­la­va­liik­keis­tä Sab­ri­naa kat­sel­les­sa on vai­kea ku­vi­tel­la, et­tä kak­si vuot­ta sit­ten sen tu­le­vai­suu­des­sa lei­jui uh­kaa­via ku­via. Nyt ki­sa­tu­lok­set­kin pu­hu­vat puo­les­taan, ja rat­su­kon teil­lä pu­hal­ta­vat myön­täi­set tuu­let.

– Tämä on lo­pu­ton­ta kas­vua. Kos­kaan ei ole val­mis ja ai­na voi ke­hit­tyä, oli sit­ten mil­lä ta­sol­la vaan, Lö­neg­ren-Soi­ra­mo to­te­aa.

Ron­ja Lö­neg­ren-Soi­ra­mo, 34
» Ko­toi­sin Por­voos­ta.
» Opis­ke­li pe­rus­kou­lun jäl­keen Alan­ko­mais­sa.
» Pe­rus­ti oman Rå­kul­la Stab­les -tal­lin vuon­na 2010.
» Ki­saa kou­lu­rat­sas­tuk­ses­sa. Ta­voit­tee­na Grand Prix -taso.
» Per­hee­seen kuu­luu avi­o­mies ja hä­nen 14-vuo­ti­as lap­sen­sa, kak­si koi­raa ja sa­mal­la ti­lal­la asu­vat van­hem­mat.

Sab­ri­na
» Syn­ty­nyt vuon­na 2012 Sak­sas­sa.
» Muut­ti Por­voo­seen vuon­na 2016.
» Ro­dul­tan­sa puo­li­ve­ri­nen han­no­ve­ri­lai­nen he­vo­nen.