SI­POO, KALK­KI­RAN­TA Ko­pu­tan va­lo­ku­vaa­ja­le­gen­dan ko­ti­o­vea, joka on kut­su­vas­ti au­ki. As­tun si­säl­le, kun huo­maan ik­ku­nas­ta lii­ket­tä ta­ka­pi­hal­la. Aka­tee­mik­ko Caj Bre­mer, 90, huo­maa tu­lo­ni ja huik­kaa ter­ve­tu­lo­toi­vo­tuk­set.

Mies oli lem­pi­puu­has­saan – kat­sas­ta­mas­sa ko­ti­pi­han­sa kuk­kia.

–?Kun olin nuo­rem­pi, yri­tin hoi­taa kai­ken tääl­lä. Nyt en enää esi­mer­kik­si jak­saa hoi­taa koko puu­tar­haa. Mi­nul­le riit­tää, et­tä pi­dän piha-alu­een jon­kin­lai­ses­sa kun­nos­sa, mies tuu­maa keit­ti­ön pöy­dän ää­rel­lä.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten Bre­mer oli in­no­kas har­ras­ta­ja­ka­las­ta­ja.

–?Se on jää­nyt nyt ko­ko­naan pois. Elän tääl­lä täl­lais­ta hil­jai­se­loa, ak­tii­vi­ses­ti näyt­te­lyi­tä edel­leen jär­jes­tä­vä si­poo­lai­nen jat­kaa.

"Luon­to voi ol­la kau­nis tal­vel­la­kin"

Me­ren lä­hei­syys ja luon­to ovat va­lo­ku­vaa­jal­le tär­kei­tä ele­ment­te­jä.

–?Luon­to voi ol­la kau­nis tääl­lä tal­vel­la­kin, mut­ta kyl­lä­hän tämä on ke­sä­paik­ka, Bre­mer myön­tää.

Hän ker­too ai­na ol­leen­sa kiin­nos­tu­nut luon­nos­ta.

–?Olen myös ku­van­nut luon­toa ai­ka pal­jon. Sil­loin, kun olin töis­sä luon­to­ku­vaus oli mi­nul­le te­ra­pi­aa töi­den vä­lis­sä, leh­ti­ku­vaa­ja­na elä­män­työn­sä teh­nyt mies jat­kaa.

Eläk­keel­le siir­ryt­ty­ään Bre­mer on ku­van­nut luon­toa eri ta­val­la.

–?Olen myös ko­keil­lut eri ma­te­ri­aa­le­ja, hän sa­noo.

Valokuvaajalegenda Caj Bremer. 90. viihtyy oman kotitalonsa pihapiirissä. – Tulppaaneista pidän erityisen paljon, mutta niiden elonkaari on hyvin lyhyt, hän sanoo.

Marko Wahlström

"Une­ni ovat mel­ko vil­le­jä"

Tänä päi­vä­nä mies va­lo­ku­vaa pää­a­si­as­sa di­gi­ka­me­ral­la. Vii­mei­sim­piin näyt­te­lyi­hin hän teki kui­ten­kin poik­keuk­sel­li­sia ko­kei­lu­ja.

–?Ku­va­sin erit­täin suu­rel­la, 1800-lu­vun puu­ka­me­ral­la suo­raan pa­pe­ri­ma­te­ri­aa­lil­le. Tein ma­te­ri­aa­lin kans­sa mel­kein vuo­den töi­tä en­nen kuin sain sen hy­väk­sy­mään luon­non­va­lon. Näin yh­del­lä va­lo­tuk­sel­la syn­tyi yk­si uniik­ki va­lo­ku­va, Bre­mer ker­too.

Tois­ta ko­kei­lu­aan hän kut­suu "uni­maa­il­mak­si" omien, mel­ko vil­lien unien mu­kaan.

–?Ku­vien tek­niik­kaa en ole pal­jas­ta­nut ke­nel­le­kään, mut­ta ne ovat syn­ty­neet ka­me­ral­la, ei tie­to­ko­neel­la. Kek­sin vain yh­den asi­an, jon­ka to­teu­tin. Ku­vat ovat kuin va­log­ra­fiik­kaa, Bre­mer ku­vai­lee.

"Ke­säl­lä tääl­lä on vilk­kaam­paa"

Lap­set, lap­sen­lap­set ja lap­sen­lap­sen­lap­set viet­tä­vät syk­syi­sin ja tal­vi­sin har­vem­min ai­kaa Bre­me­rin su­vun omas­sa val­ta­kun­nas­sa Si­poon Kap­ten­sud­de­nis­sa.

–?He ovat sen ver­ran ur­ba­ni­soi­tu­nei­ta, et­tä viih­ty­vät tääl­lä lä­hin­nä ke­säl­lä. Sil­loin tääl­lä on vilk­kaam­paa.

Nie­men­no­kas­sa si­jait­se­va ko­ti­paik­ka oli Caj Bre­me­rin lap­suu­des­sa per­heen ke­sä­paik­ka.

–?Tämä on ol­lut iso­äi­ti­ni ajoil­ta as­ti su­vul­lam­me, hän ker­too.

Va­lo­ku­vaa­ja muut­ti Si­poo­seen per­hei­neen vuon­na 1964.

–?Sil­loin ra­ken­sim­me ta­loon li­sä­sii­ven, kun tar­vit­sin muun mu­as­sa työ­ti­laa, Bre­mer ker­too.

Va­lo­ku­vaa­jan vai­mon kuo­le­mas­ta on nyt ku­lu­nut seit­se­män vuot­ta.

–?Sen jäl­keen olen asu­nut tääl­lä yk­sik­se­ni, mies sa­noo.

"90 vuot­ta on jo ihan riit­tä­vä ikä"

Bre­me­ril­lä on vii­si sis­koa, joil­la kai­kil­la oli omat ke­sä­pai­kat nie­men ym­pä­ris­tös­sä.

–?Mi­nul­la on vie­lä elos­sa kol­me sis­koa, jot­ka kaik­ki ovat yli 100-vuo­ti­ai­ta. Hei­dän mie­les­tään minä olen vie­lä pik­ku­poi­ka, hän nau­rah­taa.

Si­sa­rus­sar­jan van­hin, 102-vuo­ti­as sis­ko on hoi­to­pai­kas­sa Nik­ki­läs­sä. Toi­sel­la sis­kol­la on myös ke­sä­paik­ka Kap­ten­sud­de­nis­sa. Kol­mas sis­ko asuu Ruot­sis­sa.

–?Äi­tim­me oli yli 90-vuo­ti­as kuol­lees­saan, mut­ta isä oli pal­jon nuo­rem­pi. 90 vuot­ta on jo ihan riit­tä­vä ikä, Bre­mer kom­men­toi su­vun hy­vää gee­ni­pe­ri­mää.

"Ku­vien si­säl­tö kiin­nos­taa kat­so­jia"

Ku­va­jour­na­lis­ti­na Bre­mer kier­si Suo­mea ja maa­il­maa, käy­den myös syr­jä­seu­duil­la. Hän teki lu­kui­sia re­por­taa­se­ja ja ku­va­si myös viih­de-elä­män ta­pah­tu­mia toi­mit­ta­jan työ­pa­ri­na.

–?Foo­ru­mi­ni on ai­na ol­lut leh­tien si­vut, jos­sa ku­vat muo­dos­ta­vat ai­na ko­ko­nai­suu­den yh­des­sä ot­si­kon, ing­res­sin ja teks­tin kans­sa, hän muis­tut­taa.

Bre­me­riä pi­de­tään ete­vä­nä luo­maan kon­tak­tia ku­vaa­jan ja ku­vat­ta­van vä­lil­le sekä hä­nen va­lo­ku­vis­sa on myös huu­mo­ria.

–?Näyt­te­lyis­sä ku­vi­a­ni kat­so­mas­sa käy­nei­tä ih­mi­siä kiin­nos­taa eni­ten ku­vien si­säl­tö, ei ko­me­at ke­hyk­set. Ku­va­ni ovat tul­leet tu­tuik­si en­nen kaik­kea pai­no­tuot­tei­na, hän sa­noo.

Valokuvaaja Caj Bremerin kuva-arkistosta löytyy noin 10 000 valmista valokuvaa ja työkopiota. Myös kaikki negatiivit ovat tallessa. – Miksi panttaisin kuviani täällä, jos minua pyydetään tuomaan niitä esille, hän toteaa työhuoneessaan.

Marko Wahlström

50 vuo­den ta­kai­set ar­kie­lä­män ku­vat toi­sin­to­na

Bre­mer sai en­sim­mäi­se­nä suo­ma­lai­se­na va­lo­ku­vaa­ja­na tai­tei­li­ja-apu­ra­han vuon­na 1968. Sen tur­vin hän kier­si näyt­te­ly­ään var­ten ym­pä­ri Suo­mea.

–?Ku­va­sin oma­na pro­jek­ti­na­ni suo­ma­lais­ta ar­ki­päi­vää ja ih­mi­siä omas­sa asui­nym­pä­ris­tös­sään eri puo­lil­la maa­tam­me vuo­si­na 1969–1970.

Ajan va­lo­ku­va­tar­jon­nas­ta tuol­loin poi­ken­nut näyt­te­ly kävi ai­na­kin kym­me­nel­lä eri paik­ka­kun­nal­la. Näyt­te­lyn "en­si-il­ta" oli Por­voon Tai­de­hal­lis­sa tou­ko­kuus­sa 1972.

En­si syk­syk­si va­lo­ku­vaa­jal­la on suun­nit­teil­la yh­teen­sä kol­me uut­ta näyt­te­lyä.

–?Niis­tä yk­si on 50 vuo­den ta­kais­ten ar­kie­lä­mä­ku­vien toi­sin­to ori­gi­naa­li­ku­vi­na Suo­men Va­lo­ku­va­tai­teen mu­se­os­sa. Ku­vat on sil­loin tar­koi­tus tuo­da esil­le yh­te­nä ko­ko­nai­suu­te­na, Bre­mer pal­jas­taa työ­huo­nees­saan.

Vir­taa va­lo­ku­vaa­ja­le­gen­dal­la siis riit­tää edel­leen.

–?Luon­nos­ta voi am­men­taa niin pal­jon kuin ha­lu­aa. Luon­to ei kos­kaan tois­ta it­se­ään: se mitä näet tä­nään, ei ole sa­man­lai­nen enää huo­men­na, Bre­mer muis­tut­taa

FAK­TA­LAA­TIK­KO
Caj Bre­mer
* Syn­ty­nyt Hel­sin­gis­sä 22.2.1929. Asu­nut Si­poos­sa vuo­des­ta 1964 as­ti.
* Aloit­ti va­lo­ku­vaa­jan am­ma­tin opis­ke­lun toi­mi­mal­la apu­lai­se­na en­sin Fred Ru­ne­ber­gin ja myö­hem­min Ra­fa­el Roo­sin te­ol­li­suus­ku­vauk­seen eri­kois­tu­nees­sa va­lo­ku­vaa­mos­sa.
* Liit­tyi hel­sin­ki­läi­sen ka­me­ra­seu­ra Ama­tör­fo­tog­rafk­lub­be­nin jä­se­nek­si vuon­na 1950.
* Työ­u­ra: Huf­vuds­tadsb­la­det (1952–1954), Svens­ka Dagb­la­det (kesä 1955), Leh­ti­ku­va Oy (1955–1957), Viik­ko­sa­no­mat (1957–1969) ja Hel­sin­gin Sa­no­mat (1970–78 ja vuo­des­ta 1984 elä­ke­päi­viin).
* Tai­tei­li­jap­ro­fes­so­ri vuo­si­na 1978–1983. Va­lo­ku­va-leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na vuo­si­na 1973–78 ja Tai­de­te­ol­li­sen kor­ke­a­kou­lun ku­va­jour­na­lis­min opet­ta­ja­na vuo­des­ta 1978.
* Sai 20?000 eu­ron kult­tuu­ri­pal­kin­non Svens­ka Kul­tur­fon­de­nil­ta tou­ko­kuus­sa 2012 ja kun­ni­a­mai­nin­nan elä­män­työs­tään Suo­men Ku­va­leh­den jour­na­lis­ti­pal­kin­to­gaa­las­sa vuon­na 2015.
* Jul­kais­sut kak­si omaa kir­jaa: ”Mäm­mi­koi­ran muis­tel­mat” (2001) ja ”Mäm­mi­koi­ran keit­ti­ös­sä” (2014).
* Bre­me­rin poi­kia ovat va­lo­ku­vaa­ja Ste­fan Bre­mer ja näyt­te­li­jä Max Bre­mer. Hä­nel­lä on myös yk­si ty­tär.