AS­KO­LA – POR­VOO Itä­val­ta­lai­nen Eli­sa­beth Hasch­ka, 16, on elo­kuun lo­pus­ta saak­ka viet­tä­nyt vaih­to­vuot­ta As­ko­lan lu­ki­os­sa. Suo­ma­lai­nen lu­ki­o­ko­ke­mus on jät­tä­nyt hä­nel­le mie­leen­pai­nu­via ko­ke­muk­sia, joi­ta hän ei kos­kaan vaih­tai­si toi­siin.

As­ko­lan lu­ki­on au­la on hil­jai­nen, ja tors­tai-aa­mu­päi­vän op­pi­tun­nit ovat täy­des­sä vauh­dis­sa. Su­mui­nen Mon­nin­ky­lä lan­get­taa har­mah­ta­vat va­lon­sä­teen­sä pie­nen kou­lu­ra­ken­nuk­sen si­sä­ti­loi­hin. Tyh­jil­lään au­la ei kui­ten­kaan ole; muu­ta­ma va­paa-ai­kaan­sa viet­tä­vä lu­ki­o­lai­nen is­tus­ke­lee sen reu­na­mil­la kes­kus­tel­len ja seu­raa­viin lu­ki­oe­lä­män koi­tok­siin val­mis­tau­tu­en. Yk­si heis­tä on 16-vuo­ti­as Eli­sa­beth Hasch­ka, joka ei suin­kaan ole ta­val­li­nen suo­ma­lai­nen lu­ki­o­lai­nen; hän saa­pui al­ku­syk­sys­tä Itä­val­las­ta As­ko­laan viet­tä­mään vaih­to­vuot­ta.

Por­voo­seen ja As­ko­laan aset­tu­mi­nen vaa­ti Hasch­kan mu­kaan pie­nes­tä sho­kis­ta sel­vi­ä­mis­tä.

– Asun Itä­val­las­sa kau­pun­gis­sa, jos­ta on hy­vin help­po kul­kea Wie­nin kes­kus­taan. Tämä on sii­hen ver­rat­tu­na kes­kel­lä ei mi­tään ja bus­sit kul­ke­vat vä­hän sat­tu­man­va­rai­ses­ti, hän nau­rah­taa.

Kou­lu­mat­kaan Hasch­kal­la ku­luu noin tun­ti, ja hä­nen pi­tää mat­kus­taa sin­ne kah­del­la eri bus­sil­la. Por­voon Haik­koos­ta isän­tä­per­heen saa­nut opis­ke­li­ja oli aluk­si luul­lut aloit­ta­van­sa vaih­to­vuo­den Lin­nan­kos­ken lu­ki­os­sa. Sin­ne ei kui­ten­kaan mah­tu­nut, ja vaih­to­eh­dot ra­jau­tui­vat Bor­gå Gym­na­siu­miin ja As­ko­lan lu­ki­oon.

– Ha­lu­sin suo­men­kie­li­seen kou­luun, sil­lä asun tääl­lä suo­men­kie­li­ses­sä per­hees­sä, opis­ke­li­ja se­lit­tää.

Nyt noin puo­li vuot­ta itäi­sel­lä Uu­del­la­maal­la vie­tet­ty­ään Hasch­ka on erit­täin tyy­ty­väi­nen sii­hen, et­tä pää­tyi juu­ri As­ko­lan lu­ki­oon. Pie­nes­sä kou­lus­sa ja hur­maa­vas­sa Mon­nin­ky­läs­sä on oma vie­hä­tyk­sen­sä, ja hän on saa­nut ko­ke­muk­sia, joi­ta ei vaih­tai­si mi­hin­kään.

– Kun jäljellä oli tasan puolet, alkoi tuntua haikealta, ELisabeth Haschka kertoo vaihtokokemuksestaan.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Hasch­ka on kas­va­nut kan­sain­vä­li­ses­ti orien­toi­tu­nees­sa per­hees­sä, jos­sa esi­mer­kik­si iso­si­sa­ruk­set­kin ovat kuul­leet maa­il­man kut­sun ja viet­tä­neet opis­ke­lu- ja työ­vuo­sia jopa Af­ri­kas­sa saak­ka. Tämä oli opis­ke­li­jal­le en­sim­mäi­nen mah­dol­li­suus saa­da sa­man­kal­tai­nen ko­ke­mus, ja maan va­lit­se­mi­ses­sa pää­roo­lia pe­la­si­vat­kin hä­nen mie­len­kiin­non­koh­teen­sa eri­lai­siin kou­lu­jär­jes­tel­miin.

– Olen hy­vin kiin­nos­tu­nut kou­lu­tuk­ses­ta ja ajat­te­lin, et­tä tämä on ai­noa mah­dol­li­suu­te­ni täs­sä vai­hees­sa men­nä vaih­toon, jo­ten va­lit­sin maan sil­lä pe­rus­teel­la, hän ker­too.

Suo­ma­lai­seen ym­pä­ris­töön so­peu­tu­mi­nen vaa­ti jo ko­to­na Itä­val­las­sa teh­tyä hen­kis­tä val­mis­tau­tu­mis­työ­tä. Lu­ki­oon saa­pu­mi­nen oli ol­lut jän­nit­tä­vää, mut­ta ujom­mil­ta osa­puo­lil­ta so­si­aa­li­ses­sa kans­sa­käyn­nis­sä oli­vat sil­ti vai­kut­ta­neet suo­ma­lai­set. Pari viik­koa oli ku­lu­nut niin, et­tä Hasch­kan oli it­se aloi­tet­ta­va kes­kus­te­lu saa­dak­seen kon­tak­tia mui­hin.

– Muis­tan sen het­ken, kun suo­ma­lai­set lä­hes­tyi­vät mi­nua en­sin il­man, et­tä mi­nun oli teh­tä­vä aloi­te. Olin ihan, et­tä mitä ta­pah­tuu? itä­val­ta­lai­nen hy­myi­lee.

Mieleenpainuvimpia kokemksia vaihtovuodella olivat Haschkan mukaan Vanhat ja joulu.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Nyt Hasch­ka on kui­ten­kin saa­nut tär­kei­tä ys­tä­viä As­ko­las­ta. Vaih­to­vuo­ten­sa ai­ka­na hän on pääs­syt su­kel­ta­maan suo­ma­lai­siin pe­rin­tei­siin niin lu­ki­oe­lä­mäs­sä kuin sen ul­ko­puo­lel­la. Yk­siä vuo­den mie­leen­pai­nu­vim­pia ko­ke­muk­sia tä­hän as­ti ovat­kin ol­leet Van­ho­jen tans­sit, joi­hin hän pää­si osal­lis­tu­maan 17 muun As­ko­lan lu­ki­o­lai­sen kans­sa.

– Se oli eh­dot­to­mas­ti yk­si par­hais­ta päi­vis­tä. Meil­lä ei ol­lut mi­tään bi­lei­tä tans­sien jäl­keen, jo­ten me­nim­me nel­jän ys­tä­vä­ni kans­sa Mäk­kä­riin, hän nau­rah­taa.

Hasch­ka sa­noo­kin, et­tä Suo­men lu­mi­nen, jos­kin vä­hä­lu­mi­nen tal­vi on ol­lut unoh­tu­ma­ton. Pian hän mat­kaa­kin naut­ti­maan sen vii­mei­sis­tä het­kis­tä Ina­riin yh­des­sä mui­den YFU:n kaut­ta Suo­meen saa­pu­nei­den vaih­to-opis­ke­li­joi­den kans­sa.

– Olen iloi­nen, et­tä kesä tu­lee, mut­ta vä­hän su­rul­li­nen, et­tä en­sim­mäi­nen suo­ma­lai­nen tal­ve­ni on ohi, Hasch­ka sa­noo.

YFU eli Yo­uth For Un­ders­tan­ding (nuo­ri­so ym­mär­ryk­sen puo­les­ta) on kan­sain­vä­li­nen opis­ke­li­ja­vaih­to­jär­jes­tö, jon­ka kaut­ta 15-18-vuo­ti­aat opis­ke­li­jat voi­vat ha­kea vaih­toon. Jär­jes­tö jär­jes­tää koh­de­maas­sa kai­kil­le vaih­to-opis­ke­li­joil­le yh­tei­siä ret­kiä ja mui­ta ko­koon­tu­mi­sia. Pian al­ka­van la­pin reis­sun li­säk­si Hasch­ka on pääs­syt muun mu­as­sa Hel­sin­kiin ja Tur­kuun.

Suo­ma­lai­nen lu­ki­o­jär­jes­tel­mä on Hasch­kan mu­kaan itä­val­ta­lais­ta vas­taa­vaa sys­tee­miä ren­nom­pi ja si­säl­tää enem­män va­lin­nan­va­paut­ta. Itä­val­las­sa kaik­ki käy­vät sa­mat ko­ko­nai­suu­det, ei­kä kurs­se­ja saa it­se ai­ka­tau­lut­taa oman mie­len­sä mu­kaan. Suo­mes­sa voi vält­tyä op­pi­tun­neil­la tyl­sis­ty­mi­sel­tä va­lit­se­mal­la it­sel­leen so­pi­via opin­to­ko­ko­nai­suuk­sia, jois­ta Hasch­kan suo­sik­ki tun­tuu jok­seen­kin yl­lät­tä­väl­tä.

– Pa­ras­ta on ol­lut pit­kä ma­tik­ka. Itä­val­las­sa kaik­ki käy­vät sa­man ma­te­ma­tii­kan, ja kurs­seil­la on ol­lut 30 opis­ke­li­jaa, jois­ta suu­rin­ta osaa ei kiin­nos­ta. As­ko­las­sa pit­kän ma­ti­kan ryh­mäs­sä on seit­se­män opis­ke­li­jaa, jot­ka ovat kaik­ki hy­viä ma­te­ma­tii­kas­sa, hän heh­kut­taa.

Ma­te­ma­tii­kan li­säk­si Hasch­ka on käy­nyt kurs­se­ja eng­lan­nin, sak­san ja his­to­ri­an op­pi­ai­neis­ta. Äi­din­kie­le­nään sak­saa pu­hu­val­le nuo­rel­le on ol­lut mie­len­kiin­tois­ta seu­ra­ta, mi­ten sitä opis­kel­laan vie­raa­na kie­le­nä. Seu­raa­vas­sa jak­sos­sa on lu­vas­sa en­sim­mäis­tä ker­taa ter­veys­tie­toa ja yh­teis­kun­ta­op­pia.

– En ole opis­kel­lut pal­joa mi­tään, mitä en opis­ke­le Itä­val­las­sa, mut­ta esi­mer­kik­si his­to­ria on eri­lais­ta, kos­ka sitä opis­kel­laan suo­ma­lais­ten nä­kö­kul­mas­ta, opis­ke­li­ja poh­tii.

Itä-Uudenmaan talvi oli Haschkan mittakaavalla runsasluminen.

Iina-Kaisa Viheriävaara

Hasch­kan vaih­to­vuot­ta on jäl­jel­lä enää ne­li­sen kuu­kaut­ta. Ju­han­nuk­sen jäl­keen tie vie ta­kai­sin ko­to­puo­leen, ja rep­pu on täyn­nä unoh­tu­mat­to­mia ko­ke­muk­sia en­sim­mäi­ses­tä, mut­ta tus­kin vii­mei­ses­tä, vaih­to­reis­sus­ta.

– Kun jäl­jel­lä oli ta­san puo­let, olo al­koi ol­la hy­vin hai­kea. Kai­paan kui­ten­kin jo itä­val­ta­lais­ta ruo­kaa, hän nau­rah­taa.

Pi­dem­män kaa­van kaut­ta mat­kus­te­le­maan Hasch­ka ai­koo läh­teä seu­raa­van ker­ran lu­kio-opin­to­jen­sa jäl­keen, mah­dol­li­ses­ti vä­li­vuo­del­la tai kor­ke­a­kou­lu­vaih­don mer­keis­sä. En­sim­mäi­ses­tä reis­sus­ta pääl­lim­mäi­se­nä kä­teen on jää­nyt ko­ke­muk­sia uu­sien ys­tä­vien kans­sa ja elin­tär­kei­tä op­pe­ja elä­mään. 

– Olen op­pi­nut ole­maan it­se­näi­sem­pi ja oma-aloit­tei­sem­pi, opis­ke­li­ja sa­noo.

As­ko­lan maa­seu­tu­mai­se­mia Hasch­ka jää kai­paa­maan. On­nek­si hän voi ai­na tul­la käy­mään pai­kas­sa, joka on al­ka­nut hy­vin ly­hy­es­sä ajas­sa tun­tu­maan ko­dil­ta.

– Ol­kaa iloi­sia, et­tä olet­te koko elä­män­ne saa­neet asua näin kau­niis­sa pai­kas­sa, hän muis­tut­taa.

Eli­sa­beth Hasch­ka, 16
» Asuu Itä­val­las­sa Schwec­ha­tin kau­pun­gis­sa Wie­nin lä­hel­lä.
» Viet­tää vaih­to­vuot­ta As­ko­lan lu­ki­os­sa.
» Haa­vei­lee uras­ta kou­lu­tus­po­li­tii­kas­sa.
» Har­ras­taa shak­kia ja lu­ke­mis­ta.