POR­VOO Kel­lo ei ole puol­ta yh­dek­sää­kään aa­mul­la, kun Han­na Ma­ri­an pöy­dis­sä käy jo pu­heen­so­ri­na. Mo­ni­ca Hän­ni­nen, 64, vit­sai­lee asi­ak­kai­den kans­sa ja nau­raa niin, et­tä sali rai­kaa.  

– Vai pää­see Mo­ni­ca leh­teen! Odo­tan in­nol­la en­si vii­kon Itä­väy­lää sit­ten, yk­si asi­ak­kais­ta to­te­aa, kun kuu­lee toi­mit­ta­jan tul­leen te­ke­mään Hän­ni­ses­tä jut­tua.

Han­na Ma­ri­an yrit­tä­jä­nä ja emän­tä­nä jo vuo­des­ta 1986 as­ti työs­ken­nel­lyt Mo­ni­ca jäi tam­mi­kuus­sa eläk­keel­le, mut­ta on yhä tut­tu näky ra­vin­to­lan sa­lis­sa.

Toi­min­taa jat­ka­vat hä­nen tyt­tä­ren­sä Hei­di Hän­ni­nen ja An­na Juus­to­vaa­ra.

Eläk­keel­le jää­mi­nen ei ole ol­lut help­poa, Mo­ni­ca huo­kaa ja is­tuu­tuu kul­ma­pöy­tään. 

– Han­na Ma­ria on ol­lut mi­nul­le kuin yk­si lap­sis­ta! Eläk­keel­lä ole­mi­ses­sa on ol­lut opet­te­le­mis­ta. Se ei ole yh­tään niin yk­sin­ker­tais­ta kuin voi­si ku­vi­tel­la. Nyt pi­tää löy­tää elä­mään uu­sia tar­koi­tuk­sia.

Mo­ni­can päi­vät ovat täyt­ty­neet nyt muun mu­as­sa las­ten­las­ten hoi­ta­mi­ses­ta ja uu­sis­ta har­ras­tuk­sis­ta. Hän käy esi­mer­kik­si ny­ky­ään kan­sa­lai­so­pis­tos­sa ku­to­mas­sa kan­gas­puil­la tyt­tä­ren­sä An­nan kans­sa. Juu­ri haas­tat­te­lua edel­tä­vä­nä il­ta­na kan­gas­puut ovat pauk­ku­neet il­ta­kym­me­neen saak­ka.

– Tie­dän, et­tä tyt­tä­re­ni pär­jää­vät ja Han­na Ma­ri­as­sa on hyvä hen­ki­lö­kun­ta, mut­ta… kyl­lä mi­nul­la on ol­lut sel­lai­nen jän­ni­tys, et­tä mi­ten tääl­lä pär­jä­tään.

Vii­mei­si­nä työ­vuo­si­naan Mo­ni­ca on tun­te­nut eläk­keel­le jää­mi­sen vuok­si su­ru­a­kin.

– Vä­hän on hai­ke­aa. Olen ai­ka so­si­aa­li­nen ih­mi­nen ja pi­dän asi­ak­kai­den koh­taa­mi­ses­ta. Nyt kun jään täs­tä pois, en pää­se sa­mal­la ta­val­la ru­pat­te­le­maan asi­ak­kai­den kans­sa.

Monica Hänninen jää kaipaamaan asiakkaiden kanssa rupattelua.

Merja Forsman

Elä­män­ta­pa­re­mont­ti toi jak­sa­mis­ta

Jos Mo­ni­ca voi­si sa­noa jo­tain nuo­rel­le it­sel­leen, hän tois­tai­si äi­tin­sä vii­saat sa­nat.

– Sa­noi­sin, et­tä kyl­lä sä pär­jäät, Mo­ni­ca. Äi­ti­ni lau­sui ai­na, et­tä kai­kel­la on ta­pa­na jär­jes­tyä.

Han­na Ma­ria on sel­vin­nyt 1990-lu­vun la­mas­ta, ta­lou­den taan­tu­mis­ta ja ko­ro­nak­rii­sis­tä ko­val­la työl­lä ja sit­key­del­lä.

Ko­ro­nas­sa pe­las­tuk­sek­si tu­li­vat take away -ruo­ka­kas­sit, joi­ta vie­lä ny­ky­ään, vii­si vuot­ta myö­hem­min, ti­la­taan kym­me­nit­täin joka viik­ko.

Vuo­sien mit­taan Han­na Ma­ri­as­ta on tul­lut mo­nen pai­kal­li­sen va­ki­o­paik­ka, ja sen läm­min­hen­ki­nen pal­ve­lu on huo­mi­oi­tu myös laa­jem­min. Tun­nus­tuk­se­na täs­tä Por­voon Yrit­tä­jät ry pal­kit­si Han­na Ma­ri­an nel­jä vuot­ta sit­ten Vuo­den pal­ve­le­va per­hey­ri­tys 2021 -pal­kin­nol­la.

Vaik­ka ikä­vuo­sia on ker­ty­nyt, Mo­ni­ca ko­kee yhä ole­van­sa se sama ih­mi­nen kuin ra­vin­to­lan al­ku­vuo­si­na.

– Mi­nus­ta tun­tuu kuin en oli­si yh­tään van­hen­tu­nut. Olen saa­nut ol­la ter­ve. Tä­hän aut­toi se, et­tä tein kym­me­nen vuot­ta sit­ten elä­män­ta­pa­re­mon­tin, et­tä jak­sai­sin pa­rem­min. Il­man sitä en var­mas­ti jak­sai­si puu­hail­la näin hy­vin las­ten­las­ten­kin kans­sa. Se on ilo.

Monica Hänninen (vas.), Anna Juustovaara ja Heidi Hänninen kuvattun vuonna 2020.

Marko Wahlström

Til­li­li­haan ja bors­si­keit­toon kai­va­taan yhä äi­din apua

Aa­mun ruo­ka­lä­he­tyk­set on pa­kat­tu, ja tyt­tä­ret Hei­di ja An­na is­tah­ta­vat het­kek­si äi­tin­sä vie­rel­le.  

– Ei kai täs­sä mi­kään ole ka­ma­las­ti muut­tu­nut, vaik­ka äi­ti eläk­keel­le jäi­kin, Hei­di nau­rah­taa.

 – Olem­me vie­lä­kin joka päi­vä te­ke­mi­sis­sä. Pie­ni hai­keus on sii­tä, et­tei meil­lä ole enää äi­din kans­sa yh­teis­tä aa­mu­kah­vi­het­keä.

Han­na Ma­ri­an yrit­tä­jien ar­keen kuu­luu töi­den aloit­ta­mi­nen aa­mu­vii­del­tä – ke­säi­sin jopa kol­men nel­jän ai­kaan. Vap­pui­sin kol­mik­ko on nous­sut jopa kah­dek­si lei­po­maan munk­ke­ja.

Nyt elä­ke­läi­nen saa nuk­kua niin pit­kään aa­mul­la kuin ha­lu­aa. Pait­si juu­ri tänä aa­mu­na Mo­ni­ca pääs­ti muu­ta­man met­rin pääs­sä asu­van An­nan koi­ran aa­mu­seit­se­mäl­tä ulos.

– Tar­vit­sem­me äi­tiä yhä tääl­lä. Hän mais­te­lee, on­ko bors­si­keit­to hy­vää ja maus­taa meil­le til­li­li­han, An­na vir­nis­tää.

– Bors­si­keit­to ei vain mil­lään on­nis­tu noil­ta! Ei­kä til­li­li­ha! Se on kum­ma, Mo­ni­ca kum­mas­te­lee.

– Ra­vin­to­lam­me jat­kaa siis sa­mal­la kon­sep­til­la, äi­din lo­hi­kei­tol­la ja mo­nil­la muil­la va­ki­o­re­sep­teil­lä, Hei­di sa­noo. – Äi­ti teki tääl­lä hie­non työn ja täs­tä on hie­noa jat­kaa.

Monica Hänninen paistohommissa Attendo Pääskyn kesäjuhlassa vuonna 2022.

Marko Wahlström

Ke­sä­kah­vi­la

Vii­me vuo­den huh­ti­kuus­sa Han­na Ma­ria teki myös uu­den alu­e­val­tauk­sen ja al­koi pyö­rit­tää Kerk­koon Pump­paa­mos­sa ke­sä­kah­vi­laa.  

– Se on ol­lut yl­lä­tyk­siä täyn­nä! Oi­kea te­ra­pi­a­paik­ka, Hei­di sa­noo.

– Siel­lä on iloi­sia ih­mi­siä, jot­ka tu­le­vat päi­väs­tä toi­seen uu­del­leen. Sel­lai­nen van­han ajan ky­lä­hen­ki.

Pump­paa­mon ke­sä­kah­vi­la jat­kuu tä­nä­kin vuon­na en­sin vap­pu­na, sit­ten äi­tien­päi­vä­nä ja 4.6. läh­tien ke­sä­kah­vi­la­na.

– Voi­si­vat­ko asi­ak­kaat hie­noi­na päi­vi­nä os­taa pik­nik-kas­sin ja al­ko­ho­li­ton­ta skump­paa? Mo­ni­ca eh­dot­taa yh­täk­kiä.

– Mi­kään ei to­si­aan ole juu­ri muut­tu­nut. Äi­ti on täl­lä mei­dän tu­ke­nam­me jat­kos­sa­kin, Hei­di hy­myi­lee.

» Han­na Ma­ri­as­sa nau­ti­taan tiis­tai­na 1.4. kel­lo 14.00–18.00 kak­ku­kah­vit Mo­ni­ca Hän­ni­sen eläk­keel­le jää­mi­sen kun­ni­ak­si. Han­na Ma­ria si­jait­see osoit­tees­sa Vä­li­ka­tu 6, Por­voo. Ter­ve­tu­loa!