Viikon kysymys
A-
A+
Jere Häggmanin ja pelastuslaitoksen sankarillisen toiminnan tuloksena sairaskohtauksen saaneen Petri Antilan henki pelastui. Kuvassa ensihoitaja Mikko Kuivalainen (vas.), Petri Antila, ensihoitaja Tobias Johansson, Jere Häggman ja kenttäjohtaja Miika Hokkanen.
Mika Laine
PORVOO Miten toimisit, jos kohtaisit hengenvaarassa olevan ihmisen? Reagoisitko tilanteeseen poistumalla paikalta vai tarttuisitko toimeen toisen hengen pelastamiseksi? Pelko on luonnollinen reaktio, kun puhutaan ihmishenkeä uhkaavista tilanteista. Se, miten sitä käsittelee on kuitenkin jokaisen omissa käsissä. Porvoolainen Jere Häggman käytti pelkoa sankaritekojen polttoaineena ja pelasti sairaskohtauksen uhriksi joutuneen perheenisän Porvoon uimahallissa.
Poikkeuksellinen uimahallireissu
Kuusivuotiaan tyttärensä kanssa tiistai-iltana 12. maaliskuuta uimahalliin lähtenyt Häggman kertoo, että uimahallireissu oli itsessäänkin jo poikkeuksellinen.
– Lähdimme uimaan omasta ehdotuksestani, vaikka yleensä sen tekee vaimo, hän muistelee.
Aikansa muissa altaissa pulikoituaan isä-tytär-duo siirtyi porealtaaseen, jossa tytär jatkoi leikkiä ja sukeltelua, kunnes isä pyysi tätä viereensä rauhoittumaan. Samaan aikaan altaassa istui porvoolainen perheenisä Petri Antila, joka odotteli poikansa pääsyä uimakoulusta. Yhtäkkiä Antila oli säpsähtänyt ja vajonnut veden alle, josta hän kuitenkin vielä nousi nopeasti istumaan.
– Pyysin tytärtäni istumaan rauhassa, ja kysyin Petriltä, oliko kaikki kunnossa, Häggman kertoo.
Kaikki todellakaan ei ollut kunnossa. Saatuaan selville, ettei Antila pystyisi itse nousemaan altaasta, Häggman oli kuuluvaan ääneen huutanut, että nyt on sairaskohtaus meneillään.
Jere Häggman ei epäröinyt alkaessaan sankarillisiin toimiin.
Mika Laine
Poika yhä uimakoulussa
Yhä tajuissaan oleva Antila oli saanut sanotuksi, että hänen poikansa on yhä uimakoulussa. Tiedusteltuaan pojan nimen Häggman oli pyytänyt lähistöllä olevaa mieskaksikkoa kertomaan uimaopettajalle, että lapsen isällä on sairaskohtaus. Myös uimahallissa ollutta isää ja poikaa Häggman oli sitten pyytänyt hakemaan uimavalvojan paikalle. Samalla hän ohjasi tyttärensä pois altaasta.
– Siinä vaiheessa jäin Petrin kanssa kahdestaan altaaseen.
Antola nostettiin altaasta yhteisvoimin
Häggmanin mukaan kulunutta aikaa oli vaikea arvioida, mutta minuuttien kuluttua Antila oli menettänyt tajuntansa uudelleen.
– Totesin, että Petri ei enää hengitä. Liukkaassa altaassa en voinut tehdä muuta kuin kannatella häntä. Yritin tuottaa hänelle kipua hieromalla rystysiäni vasten hänen rintakehäänsä ja läpsimällä kasvoja, mutta hän ei reagoinut, hän kertoo.
Hetken kuluttua altaalle kiiruhti uimavalvoja hänet paikalle hälyttäneiden isän ja pojan kanssa. Häggman ilmoitti Antilan olevan eloton, jotta hätäkeskukseen yhteydessä oleva uimavalvoja voisi ilmoittaa siitä pelastushenkilöille. Hän selitti myös, että mies tulisi saada nostettua altaasta pois mahdollisimman pian.
– Yritin yksinkin, kun muut eivät ihan heti yltäneet. Kun he tajusivat, etten saa Petriä yksin siirrettyä, puhelimessa puhuva uimavalvoja otti toisesta kädestä kiinni ja isä nappasi toisesta. Minä otin sitten jalat, Häggman avaa.
Antilan pelastuminen oli monen ihmisen uroteko. Ensihoitajat Tobias Johansson ja Mikko Kuivalainen viimeistelivät Häggmanin ja uimahallissa auttaneiden hyvän työn.
Mika Laine
Maallikkoelvytys aloitettiin epäröimättä
Yhteisvoimin Antila saatiin nostettua pois altaasta ja Häggman aloitti maallikkoelvytyksen heti.
– Käänsin ensin päätä taaksepäin, jotta hengitystiet aukesivat, ja aloin heti painelemaan. Ehdin painella ainakin 20 kertaa, kun Petri alkoi haukkomaan henkeä, hän kertoo.
Tarkistettuaan, että esimerkiksi kieli ei toiminut Antolan hengitysteiden tukkeena, Häggman jatkoi painelua.
– Painoin vielä 20 kertaa, kun paikalle tuli toinen uimavalvoja, joka asetti maskin paikalleen ja alkoi pumppaamaan ilmaa siihen.
Toisen uimavalvojan saavuttua arjen sankari totesi työnsä olleen tehty. Varmistettuaan, että kaikki oli kunnossa, oli Häggmanin aika poistua uimahallista tyttärensä kanssa.
– Viimeinen asia, mitä näin, oli uimavalvojat antamassa iskurilla sähköä. Kuva, mikä minulle jäi, oli, että Petri jäi uimahalliin elottomana, hän kertoo.
Sydän oli pysähdyksissä melkein varttitunnin
Elottomaksi Antila ei onneksi jäänyt. Paikalle saapuneet ensihoitajat Mikko Kuivalainen ja Tobias Johansson jatkoivat Häggmanin aloittamaa pelastustyötä hyvin tuloksin. Antila virkosi jo ennen kuin pelastushelikopteri saapui noutamaan hänet Meilahden sairaalaan Helsinkiin.
– Maallikkoelvytyksellä oli tässä kuitenkin ratkaiseva rooli. Lopputulos tuskin olisi näin hyvä, jos tilannetta ei olisi tunnistettu ja elvytystä ei oltaisi aloitettu tehokkaasti ja jatkettu siihen asti, että tulimme paikalle, Kuivalainen toteaa.
– Meidän tehtäväksemme jäi vain viimeistellä uimavalvojien ja Jeren tekemä hyvä työ, hän lisää.
Tehokkaalla toiminnan käynnistämisellä oli suuri rooli paitsi hengissä pitämiselle myös pysyviltä vammoilta säästymiselle.
– Sydämeni oli ollut pysähdyksissä 13 minuuttia. Oli siis ensisijaisen tärkeää, kuinka nopeasti Jere oli päässyt pumppaamaan verta päähän. Sillekin, että tässä ylipäätään puhutaan selkeästi ja mitään ulkoista vauriota ei minulle koitunut tämän tapahtuman myötä, Antila kiittelee.
Ensihoitajat Tobias Johansson (vas.) ja Mikko Kuivalainen haluavat korostaa maallikkoelvytyksen roolia hengenpelastuksessa.
Mika Laine
Helikopteriajon aikana oli herännyt huoli lapsista
Vironnut Antila oli jo uimahallista lähtiessään ollut sen verran tolpillaan, että osasi kertoa oman henkilötunnuksensa. Tapahtumista hän ei kuitenkaan muista paljoa.
– Muistan Jeren tyttären sukeltelemassa, ja sitten sen, kun uimahallia tyhjennettiin, hän kertoo.
Kenttäpäällikkö Miika Hokkasen mukaan Antila olisi mielummin itse kävellyt kopterin kyytiin.
– Jouduimme siinä vähän toppuuttelemaan, että ehkä ei nyt lähdetä nyt jumppailemaan yhtään enempää, hän hymyilee.
Kopterimatkan aikana Antila oli muistanut, että toinen hänen lapsistaan on yhä parkour-harrastuksensa parissa.
– Minulla oli kuskausvuoro, kun vaimoni oli töissä. Mietin, miten ne asiat nyt hoituvat, hän kertoo.
Vaikka vaimoon ei saatukaan heti yhteyttä, kriisipäivystyksen työntekijät huolehtivat sekä uimakerhoon jääneen nuorimmaisen että parkour-kentillä telmivän isoveljen huomaansa. Kumpikaan ei ollut ollut närkästynyt poikkeuksellisista järjestelyistä.
– Nuorimmainen oli vain tyytyväinen, kun sai jäädä toiseen uimakouluun hetkeksi ja sai vielä kahviosta pullaa, perheenisä naurahtaa.
Petri Antilalle heräsi huoli jälkikasvustaan.
Mika Laine
Tapaus lähensi perheitä
Häggman sai Antilaan yhteyden kaksi päivää tapahtuneen jälkeen, kun tämä oli palannut Helsingistä Porvooseen.
– Kynnys soittaa oli jostain syystä todella iso, mutta viestittelimme paljon, Häggman muistelee.
– Puhuimme ensimmäistä kertaa, kun tapasimme kasvotusten, Antila lisää.
Viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen eli kaksi viikkoa itse tapahtuman jälkeen Antilan perhe kutsui Häggmanin perheen lounaalle. Perheet tulevat toimeen hyvin ja molemmissa onkin samanikäisiä lapsia.
– Oli kiva nähdä tuossa parkkipaikallakin. Tervehdimme toisiamme kuin vanhat kaverit, vaikka tämä on vasta kolmas kerta, kun tapaamme, Häggman hymyilee.
Häggmanin ja Antilan perheet lähentyivät tapahtuman myötä.
Mika Laine
Häggman palkittiin sankariteostaan
Itä-Uudenmaan pelastuslaitos palkitsi Häggmanin esimerkillisestä toiminnastaan tiistaina 7.5. kunniakirjoin ja pelastuslaitoksen repuin. Kunniakirjoja myönnetään harvoin, vaikka urotöistä niitä jaetaankin mielellään.
– Tässä tapauksessa paikalla ollut kenttäjohtaja Hokkasen Miika laittoi ensihoitopäällikkö Jukka Lehtolle viestin, että nyt on ollut niin hyvää toimintaa, että sitä olisi hyvä muistaa, pelastusjohtaja Peter Johansson kertoo.
Häggman itse korostaa, ettei ollut tilanteessa yksin, vaan Antilan pelastaminen oli usean ihmisen yhteistyön tulos.
– Tärkeintä kuitenkin on, että on se joku, joka uskaltaa tarttua toimeen, sillä sitenhän muutkin lähtevät siihen mukaan, Johansson lisää.
Häggmanille myönnettiin kunniakirja esimerkillisestä toiminnasta ja lahjoitettiin pelastuslaitoksen reppu. Kunniakirjan myönsi pelastusjohtaja Peter Johansson.
Mika Laine
Ensiapukoulutus suotava muttei pakollinen
Häggman oli ennen tapahtumaa käynyt yhden ensiapukoulutuksen ja pian sen jälkeen suorittanut hätäapukoulutuksen. Suuren kiitoksen hän haluaa suunnata omalle ensiapukoulutuksia järjestävälle tädilleen, jonka Anne-elvytysnukella hän oli pienestä pitäen saanut leikkiä.
– Minusta tuntuu, että se toiminta tuli sieltä lapsuudesta ja opit ensiapukoulutuksesta. Muistin yksittäisiä lauseita, kuten avaa hengitystiet ja aloita painelu epäröimättä, hän kertoo.
– Siinähän tulikin kaikki, mitä tarvitsee tietää, Kuivalainen toteaa.
Ensiapukoulutukset ovat jokaiselle maallikolle hyödyllisiä mihin tahansa tilanteisiin. Useampi yritys järjestää koulutuksia työpaikoilla ja harrastuksissa, ja enenemissä määrin myös lapsille peruskouluissa. Vaikka koulutusten suorittaminen on aina hyödyllistä, Lehtola muistuttaa, ettei se ole edellytys hengenhädässä olevan auttamiselle.
– Kun soittaa hätäkeskukseen, siellä on ammattilaisia kertomassa, miten pitää toimia, hän selittää.
Jukka Lehtola muistuttaa, että ensiapukoulutuksen käyminen ei ole edellytys auttamiselle.
Mika Laine
Matalalla kynnyksellä auttamaan
Ihmishenkiä voi pelastaa vain hädässä olevaa auttamalla. Mitä nopeammin avunannon aloittaa, sitä varmemmin tilanteesta selvitään hengissä ja ilman pitkäaikaisvaikutuksia. Toimeen tarttumista ei Häggmanin kohdalla edeltänyt epäröinti. Sankari haluaakin kehottaa ihmisiä auttamaan toisiaan matalammalla kynnyksellä.
– Toivon, että jos näkee, että jollain ei ole kaikki hyvin, siihen myös puututtaisiin, hän tiivistää.
Kuvassa ensihoitaja Mikko Kuivalainen (vas.), Petri Antila, ensihoitaja Tobias Johansson, Jere Häggman, kenttäjohtaja Miika Hokkanen ja ensihoitopäällikkö Jukka Lehtola.
Mika Laine
Jere Häggman.
Mika Laine
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot