POR­VOO Tä­nään 11.6.2018 tuli ku­lu­neek­si 258 vuot­ta sii­tä, kun kak­si kol­ma­so­saa Por­voos­ta tu­hon­nut suur­pa­lo syt­tyi. Ku­lu­vaa ja vuo­den 1760 ke­sää yh­dis­tää pit­kään jat­ku­nut kui­vuus. Rei­lut 250 vuot­ta sit­ten tuli pää­si ir­ti rou­va Hol­min keit­ti­ös­tä Vuo­ri­ka­dun poh­jois­pääs­sä ny­kyi­sen ra­vin­to­la Wan­ha Laa­man­nin naa­pu­ris­sa. Tuli le­vi­si vauh­dil­la ete­lään ja län­teen poik­keuk­sel­li­sen ko­van poh­jois­tuu­len ta­kia polt­ta­en het­kes­sä tois­ta­sa­taa ta­loa tuh­kak­si. Lie­kit vei­vät men­nes­sään myös suu­rim­man osan ran­ta-ai­tois­ta.

Ohei­nen teks­ti on lai­nat­tu Por­voon kau­pun­gin kus­tan­ta­mas­ta ja WSOY:lla pai­ne­tus­ta te­ok­ses­ta vuo­del­ta 1994 ”Ilk­ka Män­ty­lä: Por­voon kau­pun­gin his­to­ria II, 1609-1809”.

Kau­pun­gin palo 1760 ja sen seu­rauk­set

Suu­rin osa val­ta­kun­nan kau­pun­geis­ta oli ra­ken­net­tu pel­käs­tään puus­ta ja sik­si niis­sä val­lit­si jat­ku­va tu­li­pa­lon vaa­ra. Juu­ri kam­ma­tut ja tu­hoi­sat kau­pun­gin­pa­lot sai­vat esi­val­lan tai­vut­te­le­maan kau­pun­kien asuk­kai­ta ki­vi­ra­ken­ta­mi­seen. Ve­nä­läis­ten vuon­na 1708 ai­kaan­saa­maa täy­del­lis­tä tu­hoa lu­kuu­not­ta­mat­ta Por­voo oli pit­kään sääs­ty­nyt suu­rem­mil­ta pa­loil­ta. Ku­ten edel­lä on ker­rot­tu, pie­nem­piä sat­tui mel­ko usein­kin. Vii­mek­si jou­lu­kuun alus­sa 1757 sat­tui tu­li­pa­lo, jos­sa kaup­pi­as Did­rik Mund­tin mal­las­sau­na ja kaup­pi­as Erik Nil­ka­nin ait­ta tu­hou­tui­vat. Ta­paus on ha­vain­nol­li­nen osoi­tus niis­tä mo­nis­ta tu­li­pa­lon vaa­rois­ta, jot­ka tuon ajan kau­pun­geis­sa pii­li­vät. Tuli oli pääs­syt ir­ti mal­las­sau­nas­ta, kun muu­an pii­ka kään­si mal­tai­ta ja toi­nen näyt­ti hä­nel­le pä­reel­lä va­loa ja heit­ti sen sit­ten uu­niin. Kaup­pi­as Mundt puo­les­taan ar­ve­li pa­lon saa­neen al­kun­sa sii­tä, et­tä sau­nas­sa käy­te­tyt puut oli­vat lii­an pit­kiä, min­kä ta­kia ke­kä­lei­tä oli voi­nut pu­do­ta lat­ti­al­le. Pii­at tuo­mit­tiin va­ro­mat­to­muu­des­ta tu­len kä­sit­te­lys­sä 14 vuo­ro­kau­dek­si van­keu­teen ve­del­le ja lei­väl­le. Tu­li­pa­lon vaa­raa li­sä­si vie­lä sam­mu­tus­vä­li­nei­den al­keel­li­suus. Por­voon en­sim­mäi­nen pa­lo­ruis­ku pää­tet­tiin hank­kia vas­ta vuon­na 1759.

1760-lu­vun al­ku oli yleen­sä­kin hy­vin pa­ho­jen kau­pun­ki­pa­lo­jen ai­kaa. Vuon­na 1761 pa­loi­vat Sköv­de 3 ja Fa­lun 4 ja seu­raa­va­na vuon­na yli kol­ma­so­sa Tor­ni­os­ta. Por­voon koh­ta­lon het­ket löi­vät jo en­nen näi­tä pa­lo­ja 11.6.1760. Val­lit­si epä­ta­val­li­sen kova poh­jois­tuu­li ja oli pit­kään ol­lut hy­vin kui­vaa. Vuo­ri­ka­dun poh­jois­pääs­sä ole­vas­sa por­va­ri An­ders Berg­ma­nin ta­los­sa por­va­rin äi­ti Ma­ria Holm oli nous­sut yöl­lä kel­lo 3:n ja 4:n vä­lil­lä ylös keit­tä­mään ka­laa vä­el­le, jota hän odot­ti sa­ma­na päi­vä­nä ta­loon töi­hin. Keit­tä­mi­seen hän käyt­ti pa­lo­vaa­ran ta­kia vain pie­niä tik­ku­ja. Kun ne oli­vat ko­ko­naan pa­la­neet, oli hän sul­ke­nut pel­lin ja men­nyt uu­des­taan pit­käk­seen. Kun ta­lon­vä­ki oli nuk­ku­nut tun­nin, oli por­va­rin vai­mo Eli­sa­bet Åh­man ha­vah­tu­nut ko­vaan jy­li­nään, men­nyt ulos ja ha­vain­nut, et­tä koko hä­nen tu­pan­sa kat­to oli jo lie­keis­sä ja hä­nen naa­pu­rin­sa, nik­ka­ri­mes­ta­ri Mar­tin Wit­ting yrit­ti ki­säl­lei­neen sam­mut­taa omaa sei­nään­sä. Eli­sa­bet Åh­man juok­si heti ta­kai­sin si­sään huu­ta­en ja heit­ti lap­sen­sa ulos ik­ku­nas­ta. Berg­ma­nin nais­vä­ki ei osan­nut sa­noa, oli­ko tuli pääs­syt ir­ti hei­dän vai mes­ta­ri Wit­tin­gin ta­los­ta. He huo­maut­ti­vat, et­tä Wit­tin­gil­lä oli ta­pa­na polt­taa aa­mui­sin höy­län­las­tu­ja, mis­tä liek­ki saat­toi nous­ta sa­vu­pii­pus­ta­kin.

Nik­ka­ri Wit­ting ker­toi puo­les­taan nous­seen­sa aa­mul­la ylös kel­lo 3.30 ja käy­neen­sä pie­nel­lä ryy­ti­maal­laan, mut­ta sil­loin ei tul­ta nä­ky­nyt mis­sään. Kel­lo 5 juok­si eräs pii­ka huu­ta­en, et­tä tuli oli ir­ti Berg­ma­nin ka­tol­la. Hän he­rät­ti kii­rees­ti ta­lon­vä­ken­sä ja he yrit­ti­vät en­sin sam­mut­taa Berg­ma­nin kat­toa, mut­ta kun he heit­ti­vät sil­le vet­tä, lu­his­tui koko ve­si­kat­to si­sään ja suu­ri lies­ka nou­si ylös niin, et­tä hei­dän it­sen­sä täy­tyi pe­las­tau­tua siel­tä. He oli­vat yrit­tä­neet var­jel­la mui­ta ra­ken­nuk­sia heit­tä­mäl­lä vet­tä ka­toil­le ja sei­nil­le ja re­pi­mäl­lä niis­tä joi­ta­kin tu­len tiel­tä. Wit­ting sa­noi, et­tei ku­kaan voi­nut kui­ten­kaan kii­vaas­sa poh­jois­myrs­kys­sä sam­mut­taa pa­loa, joka muu­ta­mas­sa tun­nis­sa polt­ti 170 yk­si­tyis­ta­loa tuh­kak­si. Hän il­moit­ti voi­van­sa van­noa, et­tei hä­nen ta­los­saan ol­tu pi­det­ty tul­ta edel­li­se­nä il­ta­na tai sinä aa­mu­na.

Tul­li­kir­ju­rin les­ki Ka­ta­ri­na Ryg­hell asui Berg­ma­nin ta­los­sa vuok­ral­la eril­li­ses­sä tu­vas­sa. Hän va­kuut­ti, et­tei ta­los­sa ol­tu il­lal­la pi­det­ty tul­ta. Kun hän oli aa­mul­la kel­lo 5 men­nyt keit­ti­öön, hän oli voi­nut to­de­ta, et­tä pel­ti oli kiin­ni. Hän oli pa­lan­nut omaan tu­paan­sa keh­rää­mään vir­siä lau­la­en ja sil­loin hän oli äk­kiä näh­nyt ik­ku­nas­taan pak­sun sa­vun nou­se­van. Hän oli it­se huu­ta­nut, et­tä rum­pua pi­täi­si lyö­dä ja raa­ti­huo­neen kel­loa soit­taa. Pal­jon vä­keä oli tul­lut sam­mut­ta­maan, mut­ta kaik­ki in­hi­mil­li­nen apu oli ol­lut tur­haa, kos­ka ki­pi­nöi­tä ja pa­la­via kat­to­tuo­hia len­si 4-5 ta­loon sy­tyt­tä­en ne yh­del­lä ker­taa. Ka­ta­ri­na Ryg­hell sa­noi, et­tä kun kau­pun­gis­sa oli le­vin­nyt juo­ru, et­tä Berg­ma­nin vai­mo oli­si har­joit­ta­nut ka­ma­ris­saan sa­ma­na yö­nä vii­nan­polt­toa tai lei­po­mis­ta, saat­toi hän van­noa, et­tä mi­tään sel­lais­ta ei ol­lut ta­pah­tu­nut. Par­hail­laan oli ol­lut voi­mas­sa yli kol­men vuo­den ajan täy­del­li­nen kiel­to­la­ki ja pan­nut oli luo­vu­tet­ta­va jul­ki­siin ti­loi­hin. Por­va­ri Berg­ma­nin vai­mos­ta ei si­ten saa­tu syyl­lis­tä ei­kä ke­nes­tä­kään muus­ta­kaan.

Syt­ty­mis­koh­das­ta län­teen ja ete­lään ulot­tu­va kau­pun­ki muut­tui het­kes­sä heh­ku­vak­si pät­sik­si. Ih­mi­suh­reil­ta­kaan ei väl­tyt­ty: pii­ka Lena Mat­sin­ty­tär kuo­li pa­los­sa. Pari viik­koa myö­hem­min me­neh­tyi myös por­va­ri Erik Skog­berg palo haa­voi­hin, jot­ka hän ar­vat­ta­vas­ti oli myös saa­nut pa­lon ai­ka­na. Ih­mi­set yrit­ti­vät hä­dis­sään pe­las­taa omai­suu­des­taan, min­kä voi­vat. Tuk­hol­maan mat­kus­ta­neen kaup­pi­as Gus­tav Borgst­rö­min puo­li­so Ma­ria Frantz­man vei ve­neel­lä sä­kis­sä ploo­tu­ja, suu­ria ku­pa­ri­ra­ho­ja, joen yli Nä­sin kar­ta­non ran­taan. Siel­lä hän oli ke­hot­ta­nut ran­nal­la sei­so­vaa myl­lä­ri Gus­tav An­der­sin­poi­kaa ot­ta­maan sä­kin huos­taan­sa. Myl­lä­ri kan­toi sä­kin mä­el­le, min­ne jouk­ko kau­pun­ki­lai­sia oli pa­en­nut liek­ke­jä ja jät­tä­nyt sen sin­ne. Sit­ten hän oli men­nyt pe­las­ta­maan oma a omai­suut­taan, kos­ka oli pe­lät­tä­vis­sä, et­tä kii­vas tuu­li le­vit­täi­si tu­len joen yli­kin. Kol­me mies­tä oli ja­ka­nut ra­hat kes­ke­nään. Muu­ta­kin ryös­te­lyä esiin­tyi pa­lon ai­ka­na.

Kii­vau­ten­sa ta­kia palo al­koi eh­tyä jo kel­lo 10:n mais­sa, kun tu­lel­la ei ol­lut enää pol­tet­ta­vaa. Asuk­kai­den pa­la­tes­sa ta­lo­jen­sa sa­vu­a­vil­le rau­ni­oil­le voi­tiin tu­hon suu­ruut­ta ru­ve­ta vä­hi­tel­len ar­vi­oi­maan. Sii­tä esiin­tyy eri läh­teis­sä jon­kin ver­ran toi­sis­taan poik­ke­a­via tie­to­ja. Maist­raat­ti il­moit­ti 14.6.1760 por­mes­ta­ri Gab­riel Ha­ger­til­le, joka oli ol­lut pa­lon ai­ka­na pois­sa ka­las­tus­seu­ran asi­ois­sa, et­tä palo oli tu­hon­nut lä­hes 3/4 kau­pun­gin kai­kis­ta ra­ken­nuk­sis­ta ja nii­den mu­ka­na raa­ti­huo­neen ja siel­lä ol­leet kau­pun­gin kas­sat ja myy­mät­tä ol­leen kaup­pi­as Jo­han Wulf­rath nuo­rem­man kuo­lin­pe­sän omai­suu­den, tu­pak­ka­teh­taan, pos­ti­kont­to­rin ja vaa­ka­huo­neen. Jouk­ko ih­mi­siä eh­ti hä­din tus­kin pe­las­tau­tua, mut­ta ei pe­las­taa omai­suut­taan. Suu­rim­mal­la osal­la heis­tä ei ol­lut edes lei­pää. Kun Por­voon maist­raat­ti il­moit­ti tu­hos­ta Uu­den­maan ja Hä­meen lää­nin maa­her­ral­le, se li­sä­si tu­hon koh­teik­si jou­tu­nei­siin ra­ken­nuk­siin myös kap­pa­lai­sen ta­lon, to­te­si, et­tä kaik­kien maist­raa­tin jä­sen­ten ta­lot oli­vat pa­la­neet ja raa­ti­huo­neen ja por­mes­ta­rin ko­din myö­tä kaik­ki jul­ki­set asi­a­kir­jat sekä suu­rin osa käyt­tä­mä­tön­tä lei­ma­pa­pe­ria. Yli 200 ruo­ka­kun­taa oli me­net­tä­nyt asu­muk­sen­sa. He ei­vät voi­neet ma­joit­tua jäl­jel­lä ole­viin ra­ken­nuk­siin ei­kä heil­lä ol­lut edes ra­vin­toa. 11 Tors­ten Hart­man il­moit­ti ai­koi­naan his­to­ri­a­te­ok­ses­saan, et­tä pa­la­nei­den tont­tien luku oli­si ol­lut 202. Tämä pe­rus­tuu kui­ten­kin myö­hem­piin va­hin­ko­lu­et­te­loi­hin ja aja­tuk­seen, et­tä jo­kai­nen ruo­ka­kun­ta oli­si asu­nut omal­la ton­til­laan. Näin ei var­mas­ti­kaan ol­lut.12 Li­säk­si on muis­tet­ta­va edel­lä ker­rot­tu nik­ka­ri­mes­ta­ri M.Wit­tin­gin to­dis­tus, jon­ka mu­kaan 170 yk­si­tyis­ta­loa tu­hou­tui. Se saat­taa­kin ol­la tar­kin saa­ta­vis­sa ole­va luku.

Tu­ho­ja voi­daan tar­kas­tel­la myös vuo­den 1760 kruu­nun palk­ka- ja mak­su­ve­ron tak­soi­tus­lu­et­te­lon mu­kaan, sil­lä sen mar­gi­naa­liin on mer­kit­ty, mit­kä ta­lot oli­vat jou­tu­neet tu­li­pa­lon koh­teek­si. Vä­him­mäl­tä pää­si län­ti­nen eli 1.kort­te­li, jos­ta tu­hou­tui kol­me ta­loa, to­rin län­si­lai­dal­la si­jain­neet Pet­ter Schrö­de­rin, Gus­tav Borgst­rö­min ja pii­ri­lää­kä­ri Bey­ers­te­nin ta­lot. Poh­joi­ses­sa eli 2. kort­te­lis­sa pa­loi­vat kaik­ki ra­ken­nuk­set. Itäi­ses­sä eli 3. kort­te­lis­sa pe­las­tui il­mei­ses­ti vain kak­si tont­tia, to­den­nä­köi­ses­ti ai­van kau­pun­gin koil­li­so­sas­sa si­jain­neet nu­me­rot 88-89. Ete­läi­ses­sä eli 4. kort­te­lis­sa tuho näyt­tää ol­leen myös täy­del­li­nen. Ai­van var­mo­ja täs­tä ei voi­da ol­la, kos­ka ku­ten toi­saal­la on esi­tet­ty, siel­lä oli myös run­saas­ti nu­me­roi­mat­to­mia tont­te­ja. 13 Tu­ho­a­lu­een tark­kaa hah­mot­ta­mis­ta vai­keut­taa se, et­tei lä­hi­vuo­sil­ta­kaan ole kart­taa, jo­hon oli­si mer­kit­ty tuol­loin käy­tet­ty kort­te­li- ja ta­lon­nu­me­roin­ti­jär­jes­tel­mä. N. Wes­ter­mar­kin 1755 laa­ti­mas­sa A. Gi­ö­ke­rin kar­tan ko­pi­os­sa käy­te­tään ni­mit­täin van­hem­paa 1720-lu­vun jär­jes­tel­mää, jos­sa ton­teil­la oli juok­se­va nu­me­roin­ti. Ken­ties tuho ei ol­lut kau­pun­gin ete­läi­sim­mäs­sä­kään osas­sa ai­van täy­del­li­nen. On esi­mer­kik­si ar­voi­tuk­sel­lis­ta, mik­si Por­voon kau­pun­ki ei yh­des­sä­kään va­li­tuk­ses­saan mai­nin­nut mi­tään bul­daa­ni­teh­taas­ta ja kui­ten­kin sen osak­kaat il­moit­ti­vat kär­si­neen­sä 25 000 ku­pa­ri­taa­le­rin va­hin­got. Ken­ties tämä on tul­kit­ta­va niin, et­tä teh­das­ra­ken­nus vain vau­ri­oi­tui ja me­net­ti va­ras­ton­sa. Tuli tu­ho­si myös suu­rim­man osan ran­ta-ai­tois­ta ja nii­den mu­ka­na huo­mat­ta­van mää­rän kaup­pa­ta­va­raa, jota ei ol­tu vie­lä eh­dit­ty lai­va­ta Tuk­hol­maan.

Tu­hoi­san pa­lon jäl­keen suo­ri­tet­tiin tut­ki­muk­sia kun­kin yk­si­tyi­sen kär­si­mis­tä va­hin­gois­ta. Juu­ri näi­hin va­la­eh­toi­siin to­dis­tuk­siin kuu­lu­vat edel­lä ra­ken­nus­kan­nan kä­sit­te­lyn yh­tey­des­sä esi­te­tyt ir­tai­met lu­et­te­lot. Näi­den pe­rus­teel­la on sit­ten 3.-4.1761 laa­dit­tu yh­te­näi­nen ar­vi­oin­ti por­voo­lais­ten pa­los­sa me­net­tä­mäs­tä omai­suu­des­ta. Sen mu­kaan kaik­ki­aan 209 kau­pun­ki­lais­ta oli kär­si­nyt yh­teen­sä 505 200 ku­pa­ri­taa­le­rin va­hin­gon. Jäl­keen­päin esiin­tyi to­sin va­li­tuk­sia lii­an pie­nis­tä ar­vi­ois­ta.

Teks­ti: Ilk­ka Män­ty­lä: Por­voon kau­pun­gin his­to­ria II, 1609-1809