POR­VOO, KES­KUS­TA Jäl­leen on se ai­ka vuo­des­ta, kun Por­voo–Bor­gå Rock & Blues Club -yh­dis­tys jär­jes­tää vuo­sit­tai­sen kon­sert­ti­kat­tauk­sen­sa.

Täl­lä ker­taa ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään en­sim­mäis­tä ker­taa Pens­se­li­teh­taal­la Tar­mo­las­sa. Ai­kai­sem­mat esiin­ty­mis­pai­kat ovat ol­leet Por­voon VPK-talo, Ha­ma­rin nuo­ri­so­seu­ran­ta­lo, Ha­ma­rin työ­vä­en­ta­lo ja kult­tuu­ri­ti­la Van­ha 123.

– Van­ha 123:ssa jou­duim­me jär­jes­tä­mään kak­si pe­räk­käis­tä Ben Gran­fel­tin kon­sert­tia, kos­ka kaik­ki ei­vät mah­tu­neet yh­teen ta­pah­tu­maan, ta­lou­den­hoi­ta­ja Tea Svärd-Eriks­son ker­too.

Yh­dis­tyk­ses­sä he­rä­si aja­tus löy­tää ta­pah­tu­ma­paik­ka, joka on mah­dol­li­sim­man es­tee­tön ja hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­va – myös iäk­kääm­mäl­le ylei­söl­le.

– Pens­se­li­teh­taal­la ylei­sö pää­see myös tans­si­maan, Svärd-Eriks­son jat­kaa.

Yh­dis­tys myy ta­pah­tu­mas­sa kah­via ja pien­tä suo­lais­ta pur­ta­vaa. Pens­se­li­teh­das vas­taa olu­en, sii­de­rin ja vii­nin myyn­nis­tä.

Blues- ja rock­ta­pah­tu­mat sai­vat al­kun­sa vuon­na 2016

Por­voo­lai­syh­dis­tyk­sel­lä on käyn­nis­sä yh­dek­säs toi­min­ta­vuo­si.

– Kon­sert­tien jär­jes­tä­mi­nen al­koi vuon­na 2016, kun pyy­sim­me Nils "Nis­se" Eriks­so­nin kans­sa Has­se Wal­lia Por­voo­seen esiin­ty­mään, yh­dis­tyk­sen valo- ja ää­ni­mies Dag "Moc­ke" Lind­holm muis­te­lee.

Kah­den por­voo­lai­sen rock- ja blues-dig­ga­rin hul­lun­roh­kea idea Pa­lo­kun­nan­ta­lol­la oli niin on­nis­tu­nut, et­tä ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mis­tä var­ten pe­rus­tet­tiin yh­dis­tys.

– Kaik­ki ta­pah­tu­ma­keik­kam­me ovat ol­leet hy­viä. Pie­ni pu­nai­nen lan­ka niis­sä on ai­na ol­lut rock ja blues, Lind­holm sa­noo.

Pu­heen­joh­ta­ja Nils Eriks­son kat­soo tu­le­vai­suu­teen.

– Jos yh­teis­työ Pens­se­li­teh­taan kans­sa on­nis­tuu hy­vin, niin jat­kos­sa ta­pah­tu­ma voi­si ol­la ni­mel­tään The Pen­sel Blues, hän poh­dis­ke­lee.

Por­voo–Bor­gå Rock & Blues Club -yh­dis­tyk­sen ta­voit­tee­na on saa­da huh­ti­kuun ta­pah­tu­mas­sa tupa täy­teen vä­keä.

Porvoolaisittain Anssi Kamula tunnetaan paikkakunnalla erikoishammasteknikkona, mutta hän myös keikkailee yhden miehen orkesterina Mudfinger-nimellä. Kuvassa hän esittelee sormiaan Tea Svärd-Erikssonille.

Tea Svärd-Erikssonin kuva-arkisto

Por­voo­lai­nen mu­ta­sor­mi te­kee fin­ger­pic­king-so­vi­tuk­sia

Por­voos­sa eri­kois­ham­mas­tek­nik­ko­na uran teh­nyt Ans­si Ka­mu­la on mu­sii­kil­li­nen tai­tei­li­ja­per­soo­na, joka keik­kai­lee yh­den mie­hen or­kes­te­ri­na ar­tis­ti­ni­mel­lä Mud­fin­ger.

– Ka­ve­rit oli­vat kuu­le­ma mon­ta vuot­ta sit­ten kut­su­neet hän­tä mu­ta­sor­mek­si ja ke­hot­ta­neet har­joit­te­le­maan vie­lä li­sää, Tea Svärd-Eriks­son ker­too.

Por­voo­lai­nen aloit­taa il­lan tru­ba­duu­ri­kei­kan noin kel­lo 19. Hä­nen oh­jel­mis­ton­sa koos­tuu Mis­sis­sip­pi John Hur­tin, Le­ad­bel­lyn, Big Bill Broon­syn, Blind Bla­ken ja mui­den van­ho­jen blu­e­sin mes­ta­rei­den kap­pa­leis­ta.

Eri­lai­set tyy­lit vaa­ti­vas­ta rag­ti­mes­ta blu­e­siin ja count­ryyn lä­hes sa­dan vuo­den ta­kaa ovat oh­jel­mis­ton run­ko, kä­sit­tä­en myös fin­ger­pic­king-so­vi­tuk­sia Cre­a­mil­tä Pink Flo­y­diin.

Tänä vuonna 25-vuotisjuhlavuottaan viettävässä Micke Björklöf & Lefty featuring Chef -kokoonpanossa vaikuttavat Mikael "Micke" Björklöf (vas.), Lefty Leppänen (edessä) ja Chef Kivimäki (takana).

Pasi Ahola

Il­lan pää­e­siin­ty­jä juh­lis­taa 25-vuo­tis­ta uraan­sa

Seu­raa­va­na la­val­le nou­see il­lan pää­e­siin­ty­jä Mic­ke Björk­löf & Lef­ty fe­a­tu­ring Chef, joka viet­tää tänä vuon­na 25-vuo­tis­juh­la­vuot­taan ja juh­lis­taa sitä par­hail­laan kier­tu­eel­la.

Ko­koon­pa­nos­sa vai­kut­ta­vat Mi­ka­el "Mic­ke" Björk­löf (lau­lu, rum­mut, kos­ket­ti­met ja har­mo­nik­ka), Lef­ty Lep­pä­nen (lau­lu, akus­ti­nen ja re­so­naat­to­ri­ki­ta­ra sekä har­mo­nik­ka) ja Chef Ki­vi­mä­ki (lau­lu ja bas­so).

– Mic­ke Björk­löf ot­ti mi­nuun yh­teyt­tä. Näin hä­nen blues-ko­koon­pa­non­sa Loh­jal­la vuo­si sit­ten, ar­tis­ti- ja spon­so­ri­koor­di­naat­to­ri­na toi­mi­va pu­heen­joh­ta­ja Nils Eriks­son ker­too.

Kau­ha­val­la asu­va blu­es­muu­sik­ko, lau­la­ja, mul­ti-inst­ru­men­ta­lis­ti ja tuot­ta­ja on ko­koon­pa­noi­neen esiin­ty­nyt klu­beis­sa ja fes­ti­vaa­leil­la 17 eri maas­sa ai­na Ja­pa­nis­ta Nor­jan Huip­pu­vuor­ten kaut­ta Yh­dys­val­to­jen Memp­hi­siin saak­ka. Hän on yh­ty­eil­lään jul­kais­sut 11 pit­kä­soit­to­al­bu­mia.

Blu­e­sil­la juu­ren­sa köy­hien tans­si­mu­siik­ki­na

Por­voo­lai­nen, vuon­na 2010 pe­rus­tet­tu South Ri­ver Al­ls­tars päät­tää il­lan. Yh­ty­ees­sä soit­ta­vat Mika Iko­nen (lau­lu ja ki­ta­rat), Joc­ke Sil­bers­tein (rum­mut) ja Ant­ti Suo­pa­jär­vi (bas­so).

– Oh­jel­mis­tom­me on blu­e­sin, rock'n' rol­lin ja roc­ka­bil­lyn kor­ke­aok­taa­ni­nen seos eli roots-mu­saa lai­das­ta lai­taan, Mika "Blues" Iko­nen, 55, luon­neh­tii.

Bän­di maus­taa kei­tos­ta slide-ki­ta­roin.

– Soi­tan kol­me­kie­lis­tä ja säh­köi­ses­ti vah­vis­tet­tua si­ka­ri­laa­tik­ko­ki­ta­raa, mut­ta ve­däm­me ai­ka pal­jon Mud­dy Wa­ter­sin hen­ges­sä tans­sit­ta­vaa mu­siik­kia.

Iko­sen mie­les­tä blues on ni­me­no­maan tans­si­mu­siik­kia.

– Blues on alun­pe­rin Ame­ri­kan Yh­dys­val­to­jen köy­hien tans­si­mu­siik­kia.

Porvoolainen Mika "Blues" Ikonen, 55, soittaa rovaniemeläisen Hobo 63:n 16. heinäkuuta 2022 rakentamaa umpipuista sikarilaatikkokitaraa, jonka sarjanumero on 514. – Tämä on toiveideni mukaan rakennettu ja suorastaan rakastuin siihen, kun sain sen, hän kertoo.

Marko Wahlström

"Bii­sien sa­nat voi­vat ol­la to­si­ta­ri­noi­ta tai sit­ten ei"

South Ri­ver Al­ls­tars te­kee noin 30 vuot­ta keik­kaa vuo­des­sa.

– Esi­kois­le­vy on ää­ni­tet­ty, mut­ta ei ole vie­lä jul­kais­tu, Iko­nen ker­too.

Yh­tye on jul­kais­sut Yo­u­Tu­bes­sa yh­den vi­de­on roc­ka­bil­ly-kap­pa­lees­ta "Paint The Town Red", joka on ku­vat­tu tree­ni­käm­päl­läm­me alun­pe­rin yh­den yri­tyk­sen käyt­töön.

Suu­rin osa yh­ty­een eng­lan­nin­kie­lis­tä bii­seis­tä on omia, ja noin nel­jä­so­sa on co­ve­rei­ta.

– Bii­sien sa­nat voi­vat ol­la to­si­ta­ri­noi­ta tai sit­ten ei, bii­si­nik­ka­ri Iko­nen jat­kaa.

Iko­nen keik­kai­lee myös soo­lo­na, jol­loin hän esit­tää myös suo­men­kie­li­siä kap­pa­lei­ta.

– Li­säk­si esiin­nym­me uu­del­la duol­la por­voo­lai­sen rum­pa­li Pet­ri "Paha Pete" Myl­ly­sen kans­sa. Soi­tam­me sel­lais­ta Jo' Bud­dy & Down Home King III -tyy­lis­tä eli bru­taa­lia mei­nin­kiä.

Iko­nen mää­rit­te­lee keik­kai­lun ylei­sön pal­ve­luk­si.

– Ih­mi­siä var­ten me tätä teem­me, hän muis­tut­taa.

Iko­sel­la on myös an­taa viil­tä­vän ana­lyyt­ti­nen vas­taus sii­hen, mik­si Por­voos­sa on hy­vin laa­ja-alai­nen mu­siik­ki­tar­jon­ta.

– Sik­si, kos­ka me olem­me sy­vän ete­län kau­pun­ki.

Sy­väl­lä ete­läl­lä (engl. deep south) tar­koi­te­taan pe­rin­tei­ses­ti kult­tuu­ris­ta ja maan­tie­teel­lis­tä alu­et­ta Yh­dys­val­tain ete­lä­val­ti­ois­sa, jois­sa val­lit­see myös vah­va te­ol­li­suus­paik­ka­kun­tien il­ma­pii­ri.

Laku – The Blues Dog heit­tää ylä­fem­mat

Blu­e­sin his­to­ri­aan ja sie­lu­ne­lä­mään pe­reh­ty­nyt Iko­nen on miel­ty­nyt blu­e­sis­sa la­jin al­ku­voi­maan.

– Hy­vää blu­e­sia kuun­nel­les­sa jal­ka al­kaa vi­pat­ta­maan.

Toi­saal­ta var­sin­kin van­han blu­e­sin ta­ri­nat ovat rank­ko­ja.

– Blu­e­siin on hyvä pur­kaa su­run­sa. Sil­loin, kun on paha mie­li it­sel­lä, se läh­tee sie­luk­kaam­mal­la blu­e­sil­la.

Iko­sen vil­la­koi­ra, Laku – The Blues Dog, on myös miel­ty­nyt blues-mu­siik­kiin.

– Se is­tuu mie­lel­lään jal­ko­je­ni juu­res­sa, kun soi­tan blu­e­sia., Heti, kuin vaih­dan jo­hon­kin muu­hun mu­siik­kiin, se läh­tee pois. Laku ei ala lau­laa, mut­ta se on op­pi­nut an­ta­maan ylä­fem­mat.

Suomalaisista blues-muusikoista Dave Lindholm on mies, jota Mika "Blues" Ikonen alkoi kuunnella. Kuvassa Dave Lindholm soittaa dobroa loviisalaisen Honkatonk-yhtyeen singlellä ja videolla. Kuvakaappaus videosta.

Arkisto/Pasi Rytkönen

Tu­han­nen blues-vi­nyy­lin ko­ko­el­ma ko­to­na

Ki­pi­nä blu­e­siin sai Iko­sel­la al­kun­sa lap­suu­den­ko­dis­ta, kun hä­nen vii­me vuon­na kuol­lut isän­sä soit­ti hai­ta­ril­la van­haa blu­e­sia ja rag time -jaz­zia.

– Kuul­les­sa­ni muu­ta­man blues-kap­pa­leen, se jäi ky­te­mään. Fai­jan työ­ka­ve­ri, blues-in­toi­li­ja myös, kir­joit­ti lis­tan blues-muu­si­kois­ta, joi­hin kan­nat­tai­si tu­tus­tua. Lis­tal­la oli muun mu­as­sa B.B. King, Dave Lind­holm ja Mud­dy Wa­ters, joi­ta aloin kuun­nel­la, hän muis­te­lee.

Mies oli tuol­loin 12–13-vuo­ti­as var­hais­tei­ni, joka kuun­te­li pal­jon myös he­viä (Led Zep­pe­lin ja Black Sab­bath) ka­ve­rei­den­sa in­noit­ta­ma­na.

– En­sim­mäi­nen bän­di­vi­ri­tel­mä, White Rab­bit, oli sel­lai­nen ih­meel­li­nen hip­pi­bän­di, joka teki ai­ka pal­jon keik­ko­ja. Sen jäl­keen aloin kes­kit­tyä blues-poh­jai­seen mu­siik­kiin.

Iko­sel­la on ko­to­naan jo rei­lu tu­hat blues-vi­nyy­li­le­vyä ja eri­näi­nen mää­rä CD-le­vy­jä.

– Nyt olen kiin­nos­tu­nut et­si­mään kirp­pu­to­reil­ta myös van­ho­ja blues-ka­set­te­ja, joi­ta poi­min tal­teen.

»» Mic­ke & Lef­ty feat. Chef 25-vuo­tis­juh­la­kon­sert­ti Pens­se­li­teh­taal­la (Te­ol­li­suus­tie 11–15, Por­voo) lau­an­tai­na 12.4. kel­lo 18 al­ka­en. Lip­pu­jen en­nak­ko­myyn­ti: Ti­ket­ti.fi. Lip­pu­ja saa myös ovel­ta vain kort­ti­mak­sul­la.