Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Ville Virtanen nähdään elokuvan pääroolissa Abraham Stillerinä. Turvapaikkaa Suomesta hakevana juutalaispariskunta Georg ja Janka Kollmanina nähdään itävaltalaiset Rony Herman ja Naemi Latzer.
Andres Teiss
PORVOO Suomalaisen elokuvan "kultasormi", porvoolainen elokuvaohjaaja Klaus Härö, 53, tarttuu tuoreessa elokuvassaan "Ei koskaan yksin" jälleen tabuun aiheeseen. Elokuva saa ensi-iltansa tulevana perjantaina.
Fiktiivinen elokuva kertoo Suomeen paenneiden juutalaisten auttajan, Abraham Stillerin tarinan. Uutuus on Klaus Härön yhteistyössä Jimmy Karlssonin kanssa käsikirjoittama, ja se perustuu vapaasti Rony Smolarin kirjoittamaan elämäkertaan.
Elokuva on syntynyt pitkällisen, 15 vuotta kestäneen ajattelun ja kirjoittamisen tuloksena.
– Olimme tuottaja Ilkka Matilan tekemässä Äideistä parhain -elokuvaa, joka julkaistiin 20 vuotta sitten. Prosessin jossain vaiheessa juttelimme siitä, mikä elokuva olisi pakko tehdä, Härö kertoo.
Toinen toisistaan tietämättä työpari oli miettinyt samaa aihetta: toisen maailmansodan aikaiset Suomen tekemät juutalaisluovutukset.
– Olin kasvanut siinä luulossa, että vaikka taistelimme saksalaisten kanssa, meiltä ei luovutettu juutalaisia. Opintojen alkuvaiheissa totuutena pitämäni asia oli vain puolitotuus: Suomi ei ollut luovuttanut omia juutalaisiaan, vaan pakolaisena maahan tulleita juutalaisia turvapaikanhakijoita, Härö sanoo.
Elokuva rajattiin kahdeksaan siviiliuhriin eli viiteen mieheen, kahteen lapseen ja yhteen naiseen. Suomalaisten luovuttamia juutalaisia oli enemmän, koska heitä oli myös sotavankien joukossa.
»» Ei koskaan yksin -elokuvan trailerin voi katsoa tästäElokuvan ajankohtaisuus hämmentää
Härö myöntää, että tuotantotiimi on tekemässä pienen palan suomalaista elokuvahistoriaa.
Tuoretta elokuvaa katsellessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka raadollinen ihmiskunta on. Toisen maailmansodan melskeisiin ajoittuvassa elokuvassa on eittämättä myös piirteitä nykyhetkeen ja pakolaisuuteen.
– On hämmentävää, miten ajankohtainen elokuva kaikkine puheenparsineen on, Härö tuumaa haastattelussa porvoolaisessa elokuvateatterissa medianäytöksen jälkeen.
Elokuvaohjaajaa kummastuttaa miten ihmisiä puhutettiin 1930-luvulla, kun maahamme tuli kolmella pakolaislaivalla noin 150 ihmistä.
– Sen jälkeen sisäministeri Urho Kekkonen laittoi hankkeelle stopin todeten, että Suomeen ei haluta juutalaisongelmaa.
– Eli tuolloin koettiin, että 150 ihmistä tuottaa meille pakolaisongelman. Asiasta nousi hirveä poru, että ulkomaalaiset vievät meidän työt, Härö pohtii.
Uutuuselokuva on tarina anteeksiannosta, rohkeudesta, empatiasta ja yksilön voimasta vaikuttaa historian kulkuun.
– On pöyristyttävää, että Suomesta karkotettiin kahdeksan juutalaista siviiliä takaisin Saksaan. Heitä halusi auttaa Abraham Stillet, jolla on suuri sydän ja suuri suu, elokuvaohjaaja Klaus Härö sanoo.
Marko Wahlström
Toimittaja Elina Sana kirjoitti karkotuksista 1970-luvulla
Elokuva alkaa vuodesta 1972, kun nuori suomalainen naistoimittaja haastattelee vanhainkodissa asuvaa Abraham Stilleriä tämän viimeisenä elinvuotenaan.
– Tavallisesti elokuvasta tulee 4–5 käsikirjoitusversiota, joskus voi tulle kymmenenkin. Tämän elokuvan kohdalla lopetin laskemisen jossain 20:nnen käsikirjoituksen paikkeilla, Härö sanoo.
Elokuvaprojekti otti harppauksen eteenpäin vuosien 2016–2017 taitteessa ja löysi uomansa.
– Silloin mukaan tuli toimittajahahmo, joka on kuvitteellinen. Toimittaja edustaa elokuvassa uutta aikaa, jossa pyritään selvittämään asioiden todellisuus, Härö sanoo.
Oikeassa elämässä toimittaja Rony Smolar haastatteli Abraham Stilleriä (1883–1972) kirjaansa "Setä Stiller – Valpon ja Gestapon välissä" (2003) varten.
– 1970-luvulla nuori tutkija–toimittaja Elina Sana julkaisi ensimmäisenä kirjan Suomen juutalaiskarkotuksiin liittyvistä tapauksista saaden valtion tiedonjulkistamispalkinnon. Samaan aikaan hän sai todella paljon haukkuja siitä, että on tehnyt epäisänmaallisen teon, Härö kertoo.
Alle 30-vuotias toimittaja alkoi 1970-luvulla ihmettelemään – kuten Härökin – sitä, että onko Suomesta karkotettu juutalaisia.
– Haastattelut vievät toimittajan juutalaiseen seurakuntaan, jossa hänelle kerrottiin luovutuksista ja siirroista Auscwitchin keskitysleirille. Näistä tutkimuksista syntyi kirja "Kuoleman laiva".
Klaus Härön sanoo tekevänsä elokuvia omasta mielenkiinnosta. Hänen valitsemansa linja näyttää myös miellyttävän katsojia. – Tämän elokuvan osalta ensimmäinen askel on saavutettu. Nähtäväksi jää, miten yleisö reagoi, hän sanoo.
Marko Wahlström
"Ensimmäinen askel on nyt saavutettu"
Elokuvaohjaajalle on täydellinen arvoitus se, millaisen vastaanoton elokuva tulee samaan katsojissa.
– Kutsuvierasensi-illassa (torstaina 9.1.) vastaanotto oli todella lämmin, kuten myös kahdella elokuvafestivaalilla Härö sanoo.
Elokuva on esitetty jo kahdella elokuvafestivaalilla: Tallinnassa viime marraskuussa ja tammikuun alussa Kalifornian Palm Springsissä, jossa se kuuluu Modern Masters -kategoriaan. Samalla kyse on elokuvan Pohjois-Amerikan ensi-illasta, mikä on harvinaista pohjoismaisille elokuville.
– Eri asia on, laittavatko katsojat takin päälle ja päättävät lähteä talvella elokuvateatteriin. Olen iloinen siitä, että uusi Dingo-elokuva kerää katsojia, Härö pohtii kotimaisen elokuvan suosiota.
Tunnetusti porvoolaisohjaajan elokuvat ovat tavoittaneet kiitettävästi yleisöä; viimeisin eli "Rakkaani merikapteeni" (2022) nousi monella paikkakunnalla kärkeen.
– Teen elokuvia yleisölle, mutta myös omasta mielenkiinnosta. Jos elokuva ei saa katsojia, se on tietenkin epäonnistuminen. Ensimmäinen askel on nyt saavutettu, että olemme tuottaja Ilkka Matilan kanssa saaneet kertoa tämän tarinan.
Tarinan keskiössä on Ville Virtasen esittämä suomalainen liikemies ja hyväntekijä Abraham Stiller, joka omistaa elämänsä inhimilliselle auttamiselle.
Andres Teiss
Abraham Stiller taistelee epätoivoisesti pelastaakseen Suomeen paenneet ihmiset varmalta kuolemalta keskitysleireillä, mutta joutuu samalla kohtaamaan aikansa raadolliset poliittiset realiteetit.
Andres Teiss
Elokuva toteutui viiden maan yhteistuotantona
Härö ei ollut lainkaan varma pitkän prosessin aikana, että toteutuuko elokuva lainkaan..
– Kun lähdetään tekemään budjetiltaan keskimääräistä suomalaiselokuvaa (1,5–2 miljoonaa euroa) tuplasti kalliimpaa elokuvaa, on harppaus suomalaiselle tuotantoyhtiölle iso.
Elokuvan "Ei koskaan yksin on tuottanut Matila Röhr Productions.
– Rahoitus koostuu niin pienistä puroista, että sen kokoaminen vie aikaa. Nyt mukana on lähes 30 rahoitustahoa ja viisi yhteistuotantomaata (Suomi, Viro, Ruotsi, Itävalta ja Saksa). Hatunnosto tuottajalle, joka reissun on tehnyt, Härö sanoo.
Elokuvan lopputeksteissä vilahtelee myös Härön lapsia, jotka olleet mukana harjoittelijoina sekä juoksupoikina ja -tyttöinä. Ville Virtanen nähdään elokuvan pääroolissa Abraham Stillerinä. Hänen puolisoaan Vera Stilleriä näyttelee Nina Hukkinen.
Lisäksi elokuvassa näyttelijöitä ovat Rony Herman, Naemi Latzer, Kari Hietalahti, Peter Kanerva, Hannu-Pekka Björkman, Carl-Kristian Rundman, Satu Tuuli Karhu, Tomi Salmela, Rain Tolk ja Ruben Tolk.
– On pöyristyttävää, että Suomesta karkotettiin kahdeksan juutalaista siviiliä takaisin Saksaan. Heitä halusi auttaa Abraham Stillet, jolla on suuri sydän ja suuri suu, elokuvaohjaaja Klaus Härö sanoo.
Marko Wahlström
Näyttelijä Ville Virtanen esittää Suonenjuutalaista liikemiestä Abraham Stilleriä porvoolaisen elokuvaohjaaja Klaus Härön uudessa elokuvassa "Ei koskaan yksin". Kuva on otettu elokuvan tekemisen aikana.
Andres Teiss/MRP Matila Röhr Productions
Härö vertaa elokuvan tekemistä yrittäjän tuoteprojektiin
Elokuvaohjaajan pöydällä on työn alla uusia elokuvia.
– Sen tarkemmin en osaa sanoa, milloin seuraava toteutuu. Jokaisen toteutuneen elokuvan kohdalla yksi tai kaksi toteutumatonta elokuvaa, hän sanoo.
Härö uskoo elokuvahankkeen toteutumiseen vasta siinä vaiheessa, kun kamera rullaa ohjaajan korvan juuressa.
– Elokuvia tehdään niin kuin ne toteutuisivat, mutta aika näyttää. Oma työtahti on ollut samanlainen koko ajan, mutta elokuvien julkaisutahti vaihtelee rahoituksesta johtuen.
Härö on yrittäjä, jolla on oma tuotantoyhtiö.
– Elokuvan tekeminen on samanlaista kuin jokaisella yrittäjällä, jonka pitää saada jokainen uusi projekti tai prototyyppi tiettyyn pisteeseen asti ennen kuin voidaan alkaa tehdä testejä, Härö sanoo.
Ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva oli "Näkymätön Elina – som om jag inte fanns" (2003). Sen jälkeen valkokankaalle ovat tulleet "Äideistä parhain" (2005), "Uusi ihminen – Den nya människan" (2007), "Postia pappi Jaakobille" (2009), "Miekkailija" (2015), "Tuntematon mestari" (2019), "Elämää kuoleman jälkeen – Livet efter döden" (2020), "Rakkaani merikapteeni" (2022) ja "Ei koskaan yksin" (2025).
»» Ei koskaan yksin -elokuva, ensi-ilta 17.1. Ikäraja: 12 vuotta. Elokuvan kesto: 85 minuuttia.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot