ITÄ-UU­SI­MAA Mi­ten ko­ro­na­pan­de­mi­an kes­kel­lä kan­nat­taa joh­taa? Mil­lai­sia asi­oi­ta krii­si vaa­tii työn­te­ki­jöil­tä? So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi-esi­mies­val­men­ta­ja Mil­la Su­vi­kan­nel an­taa vink­ke­jä ko­ro­nak­rii­sin kes­kel­le.

Lo­mau­tuk­set, etä­työt, kas­va­neet tai ku­tis­tu­neet työ­mää­rät ja huo­li tu­le­vai­suu­des­ta ki­ris­tä­vät työ­paik­ko­jen il­ma­pii­riä.

Sa­maan ai­kaan ka­ran­tee­niin jou­tu­nei­den ja­lois­sa pyö­ri­vät lap­set, jot­ka vaa­ti­vat van­hem­pien huo­mi­o­ta. Tu­ki­ver­kos­to, jos sel­lais­ta oli­kaan, on nyt hyö­dy­tön.

Mi­ten ku­kaan voi sel­vi­tä täs­tä sel­vä­jär­ki­se­nä?

So­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi–esi­mies­val­men­ta­ja Mil­la Su­vi­kan­te­leen mu­kaan krii­si on ai­na työ­yh­tei­söil­le vai­kea ti­lan­ne mut­ta myös kas­vun paik­ka.

–?Meil­tä kai­kil­ta on nyt ve­det­ty mat­to jal­ko­jen al­ta. Par­hai­ten sel­vi­äm­me krii­sis­tä, kun koh­taam­me sen yh­des­sä.

Esi­mie­hen jal­ko­jen pi­täi­si py­syä maas­sa

Eri­tyi­sen tär­keä roo­li on nyt esi­mie­hil­lä, joil­ta vaa­di­taan sel­ke­ää vies­tin­tää ja osal­lis­ta­mi­sen tai­toa.

–?Esi­mies on se lip­pu­lai­va, jota työn­te­ki­jät seu­raa­vat, ja tu­ki­pi­la­ri, kun krii­si hor­jut­taa toi­min­taa. Esi­mie­hen jal­ko­jen pi­täi­si py­syä maas­sa: olen täs­sä tei­tä var­ten. Mi­kään su­per­mies tai -nai­nen ei kui­ten­kaan tar­vit­se ol­la! Su­vi­kan­nel muis­tut­taa.

Krii­sin kes­kel­lä ja etä­töis­sä on en­tis­tä tär­ke­äm­pää ker­toa työn­te­ki­jöil­le, mikä hei­dän roo­lin­sa on koko lii­ke­toi­min­nan kan­nal­ta. Mitä jää te­ke­mät­tä, jos he ei­vät tee työ­teh­tä­vi­ään?

Yh­tei­söl­li­syyt­tä tuo­vat yh­tei­set viik­ko­pa­la­ve­rit ja avoi­muus.

–?Kai­ken ja­e­tun tie­don ei tar­vit­se ol­la var­men­net­tua fak­taa. Esi­mies voi­si omal­la avoi­mel­la poh­din­nal­laan ot­taa muut mu­kaan miet­ti­mään ti­lan­net­ta ja uu­sia rat­kai­su­ja sii­hen, Su­vi­kan­nel eh­dot­taa.

Net­ti­pa­la­ve­rit tuo­vat per­he-elä­män tu­tuk­si työ­yh­tei­söl­le

Taus­tal­la huu­te­le­via lap­sia ja kal­sa­reis­sa viu­hah­te­le­via puo­li­so­ja. Ka­ran­tee­ni ja etä­työt ovat tuo­neet työn­te­ki­jöi­den per­he-elä­män net­ti­pa­la­ve­rien kaut­ta tu­tum­mak­si koko työ­yh­tei­söl­le.

–?Me em­me ole­kaan ro­bot­te­ja. Ruu­dun ta­ka­na nä­kyy­kin ih­mi­nen, jol­la on per­he ja oma elä­mä työ­pai­kan ul­ko­puo­lel­la, Su­vi­kan­nel sa­noo.

–?Tie­ten­kin ko­ro­nak­rii­si vai­kut­taa sii­hen, mi­ten työn­te­ki­jä pys­tyy te­ke­mään työn­sä!

Hän toi­voo­kin esi­mie­hil­tä jous­ta­vuut­ta täs­sä poik­keuk­sel­li­ses­sa ti­lan­tees­sa. Voi­si­ko työ­a­jan suh­teen ol­la jous­ta­vam­pi? Pi­täi­si­kö ta­voit­tei­ta miet­tiä nyt uu­del­ta kan­til­ta? Mi­ten työ­yh­tei­sö voi­si tu­kea toi­si­aan ko­ti­o­lois­sa?

Kul­le­kin työn­te­ki­jäl­le voi va­ra­ta joka viik­ko oman het­ken, jol­loin käy­dään läpi vii­kon teh­tä­viä ja poh­di­taan, mi­ten työ­te­ki­jä saa par­hai­ten teh­tyä teh­tä­vän­sä.

–?Voim­me op­pia täs­tä krii­si­ti­lan­tees­ta pal­jon in­hi­mil­li­syyt­tä. Kaik­ki ra­kas­ta­vat in­hi­mil­li­syyt­tä, se tuo myös elä­mä­ni­loa!, Su­vi­kan­nel sa­noo.

On eh­kä in­nos­ta­vaa tie­tää, et­tä myö­tä­tun­to ja in­hi­mil­li­syys li­sää­vät myös te­hok­kuut­ta.

Luot­ta­mus­ta mo­lem­piin suun­tiin

Luot­ta­mus­ta ja vuo­ro­vai­ku­tus­ta tar­vi­taan mo­lem­piin suun­tiin. Ei vain esi­mie­hen puo­lel­ta.

Su­vi­kan­nel toi­voo, et­tä työn­te­ki­jät miet­ti­si­vät ti­lan­net­ta myös esi­mie­hen nä­kö­kul­mas­ta.

–?On­ko esi­mies se, jon­ka pi­tää ol­la yk­sin asi­oi­den rat­kai­si­ja?

Työn­te­ki­jä voi pro­ak­tii­vi­ses­ti vies­tiä esi­mie­hel­le, mi­ten hän saa par­hai­ten hoi­det­tua työn­sä täs­sä ti­lan­tees­sa ja pi­tää esi­mies­tä ajan ta­sal­la asi­oi­den ete­ne­mi­ses­tä.

–?Ja myös esi­mie­hel­le voi an­taa kii­tos­ta ja po­si­tii­vis­ta pa­lau­tet­ta. Esi­ku­va­na ole­mi­nen toi­mii myös toi­seen suun­taan: ”Juu­ri näin toi­voi­sin si­nun koh­taa­van mi­nut.”

Lo­mau­tuk­siin in­hi­mil­lis­tä otet­ta

Lo­mau­tuk­siin Su­vi­kan­nel toi­voo in­hi­mil­lis­tä otet­ta. Ih­mi­nen tu­li­si koh­da­ta kas­vo­tus­ten.

–?Tär­kein­tä on ol­la läs­nä. Mo­nil­la on lo­mau­tus­ti­lan­tees­sa shok­ki­vai­he pääl­lä.

Sok­ki­vai­heen ai­ka­na ih­mi­nen ei ky­ke­ne vie­lä kä­sit­tä­mään ti­lan­net­ta. Toi­set la­maan­tu­vat tai käyt­täy­ty­vät me­kaa­ni­ses­ti. Osa re­a­goi pa­ni­koi­mal­la tai voi­mak­kaas­ti kiih­ty­mäl­lä. Vai­he voi kes­tää muu­ta­mas­ta tun­nis­ta muu­ta­maan päi­vään.

–?Kui­ten­kin, jos työn­te­ki­jän elä­mä yri­tyk­ses­sä on tä­män men­nes­sä ol­lut huo­noa, lo­mau­tuk­sen het­kel­lä työn­te­ki­jäl­le tus­kin tu­lee hy­vää fii­lis­tä, hoi­ti ti­lan­teen ta­val­la mil­lä ta­han­sa. Et­tä sen osal­ta va­li­tet­ta­vas­ti juna por­hal­si ohi jo, Su­vi­kan­nel sa­noo.

Eri­tyi­sen tär­ke­ää on se, mi­ten lo­mau­tet­tui­hin suh­tau­du­taan lo­mau­tuk­sen ai­ka­na ja sen jäl­keen.

– Lo­mau­tus vai­kut­taa lä­hes ai­na pe­rus­tur­val­li­suu­den tun­tee­seen. Mi­ten yh­tey­den­pi­to jat­kuu? Lo­mau­tet­tu on iso re­surs­si. Jos hä­net on vain lem­pat­tu jon­ne­kin, hän on tus­kin ko­vin mo­ti­voi­tu­nut enää pa­laa­maan töi­hin.

– Mitä jos tässä on elämämme mahdollisuus tuoda ne uudistukset, joita emme aiemmin ole uskaltaneet tuota arkea sotkemaan, Milla Suvikannel sanoo.

Merja Forsman

"Stres­si­ti­lan­ne pa­nee ai­vom­me sup­puun"

Su­vi­kan­nel eh­dot­taa ko­ro­nak­rii­sin kes­kel­le spon­taa­niut­ta ja “luo­vi­mis­ta”.

– Stres­si­ti­lan­ne pa­nee ai­vom­me sup­puun. Mo­net jää­vät pol­ke­maan pai­koil­leen ja et­si­vät voit­toa jon­kin­lai­ses­ta vi­hol­li­ses­ta. Se aja­tus pi­täi­si saa­da kään­ty­mään.

Ikä­vän ti­lan­teen päi­vit­te­lyn si­jas­ta pi­täi­si et­siä rat­kai­su­ja.

Jos työt ovat vä­hen­ty­neet tai ko­ro­na vaa­tii lii­ke­toi­min­nan muok­kaa­mis­ta, Su­vi­kan­nel kan­nus­taa hyö­dyn­tä­mään ti­lan­net­ta it­sen­sä ke­hit­tä­mi­seen.

–?Minä esi­mer­kik­si pei­laan yri­tyk­se­ni ti­lan­net­ta Po­sint­ran Tut­ka-hank­kees­sa mui­den yrit­tä­jien kans­sa. Spar­raam­me toi­si­am­me ja vaih­dam­me aja­tuk­sia täl­lä het­kel­lä etäyh­tey­den avul­la.

Uu­den­lai­nen haas­ta­va ti­lan­ne saat­taa tuo­da uu­den­lai­sia ide­oi­ta, joil­le pi­tää an­taa ti­laa.

–?Mitä jos täs­sä on elä­mäm­me mah­dol­li­suus tuo­da ne kaik­ki uu­dis­tuk­set, joi­ta em­me ai­em­min us­kal­ta­neet tuo­da ar­kea sot­ke­maan ja pys­tym­me­kin vi­si­oi­maan sekä lii­ke­toi­min­nan ja joh­ta­mi­sen nä­kö­kul­mis­ta ihan uu­den­lai­sen nä­ky­män? Kuin­ka in­nos­ta­vaa on se! Su­vi­kan­nel maa­lai­lee.

Luo­va on­gel­mien rat­ko­mi­nen myös tii­vis­tää työ­yh­tei­söä.

–?Ko­ro­na ra­vis­te­lee ru­tii­ne­ja. Uu­dis­tu­mi­nen on elä­män eli­neh­to, mik­si se ei oli­si sitä yri­tyk­sis­sä?
MER­JA FORS­MAN
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi