Isä­ni kuo­li ko­tiin äkil­li­sen sai­raus­koh­tauk­sen joh­dos­ta ke­sä­kuun lo­pus­sa. Tapa, jol­la vai­na­ja ha­et­tiin ko­toa, oli äi­dil­le­ni erit­täin jär­kyt­tä­vä ja trau­ma­ti­soi­va ko­ke­mus.

Hau­taus­toi­mis­ton mie­het ei­vät ter­veh­ti­neet, esi­tel­leet it­se­ään, ei­vät­kä ker­to­neet, mis­tä oli­vat tul­leet tai min­ne oli­vat vie­mäs­sä isää­ni. He ei­vät yli­pää­tään pu­hu­neet yh­tään mi­tään. Pai­kal­la ol­leet po­lii­sit ky­syi­vät äi­dil­tä­ni, ha­lu­aa­ko hän vie­lä hy­väs­tel­lä isän, tä­tä­kään ei­vät hau­taus­toi­mis­ton mie­het it­se ky­sy­neet.

Mie­hil­lä ei ol­lut mu­ka­naan asi­an­mu­kai­sia va­rus­tei­ta vaan ruu­mis pa­kat­tiin muo­viin (lä­pi­nä­ky­vä sä­kin ta­pai­nen) ja kas­vo­jen yli ve­det­tiin teip­pi. Mie­het raa­ha­si­vat vai­na­jan por­tai­den kaut­ta ulos, vaik­ka äi­ti­ni esit­ti toi­veen, et­tä kul­je­tus oli­si ta­pah­tu­nut ta­ka­o­ven kaut­ta, jos­sa ei ole por­tai­ta. Paa­re­ja tms. ei käy­tet­ty, vaan isää­ni kä­si­tel­tiin kuin mat­to­rul­laa.

It­se va­lit­se­mas­tam­me toi­ses­ta hau­taus­toi­mis­tos­ta saim­me ky­sy­mäl­lä sel­vil­le mikä fir­ma vai­na­jan haun oli suo­rit­ta­nut. Meil­le ker­rot­tiin myös, mi­ten vai­na­jan haku oli­si kuu­lu­nut ta­pah­tua. Nyt mi­kään ei ta­pah­tu­nut oi­ke­an toi­min­ta­ta­van mu­kai­ses­ti.

Työn­te­ki­jöil­lä oli­si esim. pi­tä­nyt ol­la pääl­lä tum­mat pu­vut, nyt tu­li­vat ar­ki­vaat­teis­saan. Saim­me va­li­tet­ta­vas­ti myös kuul­la, et­tä em­me ole ai­noi­ta, joil­le tä­män ky­sei­sen Por­voon kau­pun­gin kans­sa so­pi­muk­sen teh­neen hau­taus­toi­mis­ton toi­min­ta on ol­lut miel­tä jär­kyt­tä­vää.

On­ko täs­sä tar­koi­tus sääs­tää ra­haa vai mis­tä on kyse? Vai­na­jan ja lä­heis­ten kun­ni­oit­ta­va koh­taa­mi­nen ei ai­na­kaan mak­sai­si mi­tään.

Toi­voi­sim­me, et­tei ku­kaan enää jou­tui­si koh­taa­maan su­run het­kel­lä täl­lais­ta.

JÄR­KYT­TY­NEET LÄ­HEI­SET