Viikon kysymys
Luetuimmat
Uusimmat
Sano se!
A-
A+
Lukumummi kuuntelee lukijaa, opettaa eläytymään tekstiin, lohduttaa ja juttelee kaikesta, mikä pientä mietityttää.
Merja Forsman
PORVOO – Hei! Nähdäänkö taas välitunnilla? kaksi pientä alakoululaistyttöä kysyy Marja Johanssonilta.
Johansson nyökkää, ja tytöt syöksyvät hänen syliinsä ja sitten ihmettelevät hänen valkoisia hiuksiaan.
Johansson on Tolkkisten koulun lukumummi. Hänen tehtävänsä on istua joka perjantai vuorotellen kolmen opettajan valitseman oppilaan kanssa rauhallisessa tilassa ja tukea lukemaan oppimisessa.
– Olen kuin lukukoira kirjastossa, istun vieressä ja kuuntelen. Toisia autan vaikeissa sanoissa ja nopeiden lukijoiden kanssa opettelemme pitämään taukoa pisteiden kohdalla ja vähän näyttelemäänkin
tekstiä. Mietimme vaikka, miten kettu voisi puhua, tai jänis, Johansson kertoo.
Luokkahuoneeseen verrattuna ympärillä ei ole hälinää. Lapsi saa rauhassa keskittyä. Vierellä kannustaa jakamattoman huomion tarjoava aikuinen.
Keskustelua elämästä ja kuolemasta
Lukumummina oleminen on kuitenkin paljon muutakin kuin yhdessä lukemista. Se on pienten oppilaiden kanssa keskustelua ja ajatusten vaihtamista.
Keskusteluhetket käydään välituntisin.
– Siellä sitä vasta parannetaan maailmaa! Lapset tykkäävät kovin, kun on joku aikuinen, joka kuuntelee, Johansson sanoo.
Lukumummi keskustelee lasten kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä: ruoanlaitosta, rahankäytöstä, ja sellaisistakin asioista, joista ei ehkä kotona haluta puhua, kuten kuolemasta.
– Eräs kyseli, eikö ole kamalan harmi, kun minun oma äitini on jo kuollut. Siitä olisi tullut hyvä keskustelu, mutta pahus, että kello soi. On myös ihmetelty, voivatko mummit käyttää punaista kynsilakkaa ja sitä, että olen jo 76-vuotias, enkä ole vieläkään kuollut, lukumummi nauraa.
Hän harmittelee, kun kaikilla on nykyisin niin kiire. Lapset selvästi kaipaavat elämäänsä aikuisia, joilla on aikaa kuunnella elämän pienistä iloista ja murheista.
– Näillä alakoululaisilla on hirveän paljon kerrottavaa! Välillä on ihan riittämätön olo, kun 10–12 nappulaa tahtoo puolen tunnin välitunnissa kertoa kaiken. Nauretaan pikkusisarusten ja lemmikkien tempuille, iloitaan perheen uuden vauvan odotuksesta ja syntymästä, selvitetään lomamatkat
mummolaan eri puolelle Suomea... Johansson listaa.
Toisinaan lukumummina oleminen on myös sitä, että lohdutetaan, kun itkettää ja autetaan pienissä ja isommissakin huolissa.
Marja Johansson on Tolkkisten koulun lukumummi. – Lapset tykkäävät kovin, kun on joku aikuinen, joka kuuntelee.
Merja Forsman
Johansson on ollut lukumummina jo kahden lukuvuoden ajan ja kokee vapaaehtoistyönsä antoisaksi.
– Olen aina tykännyt lapsista, ja nyt omat nuorimmatkin lapsenlapseni ovat jo teini-ikäisiä. Tämä homma vain iski, kun perhekahvila Tolkkisissa lopetettiin, hän kertoo.
Ennen lukumummiksi ryhtymistä Johansson kävi Mannerheimin lastensuojeluliiton koulutuksen, jonka jälkeen otti yhteyttä Tolkkisten koulun rehtoriin ja kysyi, olisiko koulussa tarvetta lukumummille.
– Vastaanotto oli todella lämmin, Johansson kertoo.
Nyt takana on kaksi kokonaista lukuvuotta lukumummina olemista ja useita upeita kohtaamisia.
– Kerran yksi oppilas sanoi, että miksen tule joka päivä. Silloin saisin enemmän rahaa. Vastasin, ettei tästä saa rahaa, tämä on harrastus. Lapset pohtivat sitten, että voiko harrastus olla jotain tällaista,
senhän pitäisi olla vaikka pallon pelaamista. Ja mistä saan rahaa? Monet eivät olleet koskaan kuulleetkaan eläkkeestä, joten sitäkin tuli käsiteltyä.
Yksikin läsnä oleva aikuinen voi tehdä ihmeitä
Ekaluokkalaiset palaavat välitunnilta sateen kastelemina. Lukumummi moikkailee lapsia hymyissä suin. Toimittajalle hän kehuu Tolkkisten koulun hyvää fiilistä ja kohteliaita oppilaita.
Monissa kouluissa olisi varmasti tarvetta vastaavanlaisille lukumummeille ja -vaareille. Johansson onkin innostanut ystäviään tulemaan mukaan toimintaan.
Parhaimmillaan pelkästään läsnä olemalla voi muuttaa vaikka lapsen elämän – tai ainakin suupielien – suuntaa.
– Eräs opettaja osoitti yhdelle lukumummiystävälleni eri syistä hyvin ”haasteellisen” lapsen, lähinnä viimeisenä keinona yrittää jatkaa normaalia opetusta. Lapsi kiintyi puolen vuoden aikana
lukumummiinsa niin paljon, että hän avautui kuin uudeksi ihmiseksi myös omassa luokassaan. Hän vain tarvitsi vierelleen turvallisen oloisen aikuisen, jolla on hänelle aikaa. Joskus jo se riittää:
yksi läsnä oleva ihminen.
Sinustako lukumummi tai -vaari?
» Ota yhteyttä MLL:n perhetoiminnan koordinaattoriin, Sini Pohjalaiseen, sini.pohjalainen@mll.fi, 044 7737602
» Lukumummi- ja vaaritoiminnan on kehittänyt Niilo Mäki Instituutti yhteistyössä MLL:n kanssa.
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot