POR­VOO Han­nu Toi­vo­sen kir­jan "Mitä te­ko­ä­ly on?" jul­kai­se­mis­ti­lai­suus oli nyt per­jan­tai­na 13.10 Heu­re­kas­sa. Toi­vo­nen on pyr­ki­nyt kir­joit­ta­maan kan­san­ta­jui­sen kir­jan kai­kil­le, jot­ka ha­lu­a­vat tie­tää te­ko­ä­lys­tä enem­män. Toi­vo­nen on ol­lut pro­fes­so­ri­na Hel­sin­gin yli­o­pis­tos­sa vuo­des­ta 2002 läh­tien ja jul­kais­sut yli 200 ar­tik­ke­lia te­ko­ä­lys­tä. Tie­toa ai­hees­ta on pal­jon, mut­ta nyt se on muo­toil­tu sel­lai­seen muo­toon, et­tä jo­kai­nen voi sen ym­mär­tää.

– Tie­teel­li­set teks­tit ovat yk­si­se­lit­tei­siä ja täs­mäl­li­siä ja sik­si usein pit­kiä ja vai­ke­a­sel­koi­sia, mut­ta kir­jas­sa py­rin yk­sin­ker­tais­ta­maan ja pel­kis­tä­mään mo­ni­mut­kai­sia asi­oi­ta, sa­noo Toi­vo­nen.

Kir­jas­sa sata ky­sy­mys­tä te­ko­ä­lys­tä

Kir­jas­sa on sata ky­sy­mys­tä te­ko­ä­lys­tä, joi­hin Toi­vo­nen on kir­joit­ta­nut vas­tauk­set. Kir­jan voi lu­kea läpi tai sit­ten et­siä si­säl­lys­lu­et­te­los­ta ne ky­sy­myk­set, jot­ka it­seä kiin­nos­taa. Jo­kai­sen vas­tauk­sen pe­räs­sä on myös viit­tauk­sia mui­hin ky­sy­myk­siin, jot­ka liit­ty­vät ai­hee­seen. Kir­jaa voi lu­kea pa­lois­sa tai sit­ten viet­tää ai­kaa pi­dem­pään kir­jan pa­ris­sa.

Kir­jas­saan Toi­vo­nen pyr­kii vas­taa­maan ky­sy­myk­siin ku­ten "Pi­täi­si­kö mi­nun ol­la huo­lis­sa­ni?", "Voi­ko ko­ne­op­pi­mi­sel­la pois­taa syr­jin­nän?" ja "On­ko te­ko­ä­lyl­le sat­tu­nut va­hin­ko­ja?". Ky­sy­myk­set ovat konk­reet­ti­sia ja kiin­nos­ta­via ja nii­hin on vas­tat­tu en­sin ly­hy­es­ti ja sit­ten pi­dem­min. Lu­ki­ja voi va­li­ta, lu­kee­ko vain ly­hy­en vas­tauk­sen vai myös pi­dem­män vas­tauk­sen ky­sy­myk­seen.

Te­ko­ä­ly au­to­ma­ti­soi ru­tii­ni­luon­tei­set teh­tä­vät

Kir­jal­la py­ri­tään li­sää­mään tie­toa te­ko­ä­lys­tä ja ole­maan vas­ta­pai­no­na leh­tien vä­lil­lä raf­laa­vil­le ot­si­koil­le.

– Te­ko­ä­ly pe­rus­tuu usein ko­ne­op­pi­mi­seen, joka on op­pi­mis­ta mat­ki­mal­la.

Het­ken voi­si ku­vi­tel­la, et­tä te­ko­ä­ly ei pys­tyi­si te­ke­mään mi­tään luo­vaa, mut­ta tämä ei täy­sin pidä paik­kaan­sa. Tu­le­vai­suu­des­sa ko­ne­ä­ly voi ol­la se, joka kir­joit­taa tä­män­kin ju­tun leh­teen. Toi­vo­nen ker­too osal­lis­tu­neen­sa työ­ryh­mään, jos­sa te­ko­ä­ly tuot­ti ra­port­te­ja vaa­li­tu­lok­sis­ta. Te­ko­ä­ly pys­tyy täl­lä­kin het­kel­lä luo­maan ly­hyi­tä uu­ti­sia, jot­ka pe­rus­tu­vat jo­hon­kin da­taan. Esi­merk­ki­nä täs­tä on muun mu­as­sa ta­lous- ja ur­hei­lu-uu­ti­set, jot­ka pe­rus­tu­vat ta­lou­den lu­kui­hin tai ur­hei­lu­tu­lok­siin.

Te­ko­ä­lyn tu­le­vai­suus huo­les­tut­taa mo­nia juu­ri sen ta­kia, et­tä se vä­hen­tää työ­voi­man tar­vet­ta. Kone ei tar­vit­se työs­sään tau­ko­ja ja pys­tyy ana­ly­soi­maan da­ta­mas­so­ja, joi­den kä­sit­te­le­mi­seen ih­mi­sel­lä me­ni­si ikä ja ter­veys. Kone on jois­sain asi­ois­sa ta­val­lis­ta ih­mis­tä pa­rem­pi työn­te­ki­jä.

– Ru­tii­ni­luon­tei­set teh­tä­vät au­to­ma­ti­soi­daan. Kun te­ko­ä­ly ke­hit­tyy, uu­sia teh­tä­viä voi­daan au­to­ma­ti­soi­da.

Te­ko­ä­ly toi­mii par­hai­ten ih­mi­sen kans­sa yh­teis­työs­sä

Te­ko­ä­lyä on ai­van kaik­ki­al­la ym­pä­ris­tös­sä. Ha­ku­ko­neet ovat hyvä esi­merk­ki te­ko­ä­lys­tä, joka toi­mii te­hok­kaas­ti. Goog­len ha­ku­tu­lok­set syn­ty­vät se­kun­nin mur­to-osas­sa tie­to­kan­nas­ta, jo­hon on ke­rät­ty val­ta­vas­ti tie­toa.

Työn ohel­la te­ko­ä­lys­sä huo­les­tut­taa myös sen käyt­tö ase­te­ol­li­suu­des­sa. Toi­vo­nen myön­tää te­ko­ä­lys­sä ole­van ris­kin­sä sil­loin, kun ase lau­kais­taan au­to­maat­ti­ses­ti. En­tä jos te­ko­ä­ly ei ai­na ero­ta­kaan sitä, kuka on omal­la puo­lel­la tai si­vii­li? Vaik­ka te­ko­ä­ly on yli­voi­mai­nen da­ta­mas­so­jen kä­sit­te­lys­sä, se ei ole vir­hee­tön.

– Va­hin­ko­ja sat­tuu, kun au­to­maa­ti­o­ta li­sä­tään.

Kai­kis­ta huo­le­nai­heis­ta huo­li­mat­ta te­ko­ä­ly toi­mii par­haim­mil­laan ih­mi­sen kans­sa yh­teis­työs­sä. Moni asia toi­mii te­hok­kaam­min ja hel­pom­min te­ko­ä­lyn avul­la.

Toi­vo­sen kir­ja ei van­he­ne het­kes­sä

Toi­vo­nen on miet­ti­nyt lä­hes kaik­ki ky­sy­myk­set te­ko­ä­lys­tä it­se, mut­ta joi­ta­kin on tul­lut myös Heu­re­kas­ta. Jot­kut ky­sy­myk­set ovat joh­ta­neet uu­siin ky­sy­myk­siin, kun vas­taus oli­si muu­ten ve­ny­nyt lii­an pit­käk­si. Kai­kis­ta ky­sy­myk­sis­tä löy­tyy lä­hes var­mas­ti nii­tä, joi­ta on jos­kus poh­ti­nut.

Toi­vo­sen kir­ja ja­e­taan Hel­sin­gin yli­o­pis­ton toi­mes­ta kai­kil­le kan­sa­ne­dus­ta­jil­le. On tär­ke­ää, et­tä päät­tä­jil­lä on ym­mär­rys­tä te­ko­ä­lys­tä.

Jat­koa kir­jal­le on jo ky­syt­ty, mut­ta Toi­vo­nen ei ai­na­kaan tois­tai­sek­si lu­paa jat­ko-osaa. Toi­vo­sen mu­kaan kir­jan si­säl­tö ei van­he­ne ihan het­kes­sä, vaik­ka te­ko­ä­ly ke­hit­tyy­kin hui­maa vauh­tia.

Toi­vo­nen ke­hot­taa tart­tu­maan en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti kir­jaan sil­loin­kin, kun te­ko­ä­ly epäi­lyt­tää. Toi­vo­sen mu­kaan tyy­pil­li­nen har­ha­luu­lo on se, et­tä te­ko­ä­ly pys­tyi­si kaik­keen. Näin ei kui­ten­kaan ole, vaan te­ko­ä­lyl­lä ja sen hyö­dyn­tä­mi­ses­sä on omat ra­joi­tuk­sen­sa. Lop­pu­pe­leis­sä on ih­mi­sen kä­sis­sä se asia, mil­lai­sek­si te­ko­ä­ly muo­dos­tuu tu­le­vai­suu­des­sa.

TAR­JA HONK­KI­LA