POR­VOO The Fuu­si­on lä­hes puo­li­vuo­si­sa­tai­sen his­to­ri­an ai­ka­na moni asia mu­siik­ki­a­lal­la on muut­tu­nut. Tu­le­va­na ju­han­nuk­se­na bän­di tans­sit­taa Tir­mon Saa­ris­to­kes­kuk­sen Ju­han­nus­juh­lis­sa.

Kerk­koon kou­lun kok­si­va­ras­tos­ta se läh­ti. Ni­men sie­me­nen kyl­vi se­mi­no­lo­gi.

– Ol­li Pit­kä­sen fai­ja heit­ti kah­vi­tau­ol­la kei­nu­tuo­lis­ta, et­tä lait­ta­kaa ni­mek­si Fuu­sio. Teil­lä­hän on sel­lai­sia ato­mi­jut­tu­ja, Os­mo ”Os­ku” Vai­nio muis­te­lee.

Näin syn­tyi The Fuu­sio, joka täyt­tää tänä vuon­na 45 vuot­ta. Al­ku­pe­räi­sen bän­din ko­koon­pa­noon kuu­lui­vat Heik­ki Hyn­ni­nen, Ola­vi Pit­kä­nen, Har­ry An­ders­son ja Os­mo Vai­nio. Vuo­sien var­rel­la bän­dis­sä on ol­lut kaik­ki­aan lä­hes kol­me­kym­men­tä eri soit­ta­jaa, jois­ta osa kier­tää ny­ky­ään am­ma­tik­seen Suo­mea.

Ny­ky­ään bän­diin kuu­lu­vat al­ku­pe­räis­ten Vai­ni­on ja Hyn­ni­sen li­säk­si Kim Engst­röm, Mår­ten Gun­der­sen ja Tuo­mo Lil­ja.

The Fuu­sio ni­me­nä toi­mi yl­lät­tä­vän hy­vin.

– Mei­dän oh­jel­mis­tom­me on fuu­sio, soi­tam­me lä­hes mitä ta­han­sa mu­siik­kia, mitä ti­la­taan, Vai­nio ku­vai­lee.

Re­per­tu­aa­riin kuu­luu mo­ni­puo­lis­ta mu­siik­kia pe­rin­tei­sis­tä suo­ma­lai­sis­ta tans­si­ryt­meis­tä iki­vih­rei­siin 60-lu­vun hel­miin ja rock 'n' rol­liin, även på svens­ka and eng­lish.

Tree­ni­käm­päl­lä soi mu­siik­ki. Vai­nio näp­päi­lee tab­let­ti­aan ja esit­te­lee bän­din oh­jel­mis­toa. Tab­le­til­ta soi The Be­at­le­sia, Es­ko Rah­kos­ta, Agent­sia ja Mik­ko Ala­ta­loa.

45 vuo­den la­va­ko­ke­mus on opet­ta­nut, mikä toi­mii. Tär­kein­tä on ylei­sön tark­kai­le­mi­nen. Ju­han­nus­tun­nel­man luo­mi­seen­kin on oma lääk­keen­sä.

– Som­mar­ti­der, hej hej, som­mar­ti­der, Hyn­ni­nen tie­tää, ja muut mie­het nau­rah­ta­vat.

– Ja al­kuun se rif­fi… Vai­nio aloit­taa.

– No, älä nyt kaik­kea pal­jas­ta! Hyn­ni­nen kiel­tää.

– Mu­san pi­tää men­nä ja­lan al­le, sa­noi ai­ka­naan eräs Fuu­si­on so­lis­teis­ta, lau­se ker­too kai­ken oleel­li­sen, Vai­nio sa­noo ja lait­taa El­vik­sen That's All Right, Ma­man soi­maan.

Yl­lä­tyk­set ovat tär­kei­tä, et­tä ih­mi­set py­sy­vät tans­si­var­pail­laan.

– Jos­sain vai­hees­sa il­taa, kun lait­taa tä­män soi­maan, toi­mii ihan hem­me­tin hy­vin, Vai­nio sa­noo ja vaih­taa Neil Yo­un­gin Har­vest Moon -kap­pa­leen.

Kont­ras­ti toi­mii. Iho­kar­vat nou­se­vat pys­tyyn.

Bändikuva 70-luvulta. Kuvassa vasemmalta lukien Heikki Hynninen, Harry Andersson, Osmo Vainio, Seppo Soiramo ja Kim Engström.

The Fuusion arkisto

Mu­siik­ki­a­la on muut­tu­nut 45 vuo­des­sa. Tans­se­ja jär­jes­te­tään vä­hem­män, ja kun suu­ri ikä­luok­ka van­he­nee, tans­si­joi­ta on vä­hem­män.

– En­nen oli keik­ko­ja niin pal­jon, et­tei pys­ty­nyt kaik­kia ot­ta­maan vas­taan. Nyt keik­ko­ja on vä­hem­män ja bän­de­jä niin pal­jon, et­tei kai­kil­le rii­tä keik­ko­ja, Vai­nio sa­noo.

Glo­ria bän­dien ym­pä­ril­tä on va­ris­sut.

– Kym­me­niä vuo­sia sit­ten ih­me­tel­tiin, et­tä ”siel­lä ti­lai­suu­des­sa oli ihan oi­kea or­kes­te­ri”. Nyt se ei ole enää sa­man­lais­ta, Lil­ja ker­too.

– Mu­siik­ki lai­te­taan Spo­ti­fys­ta, Hyn­ni­nen li­sää.

Myös mu­sii­kin mu­ka­na liik­ku­mi­nen on muut­tu­nut. 60–70-lu­vul­la twist oli lä­hes ai­noa tans­si, jos­sa ei tans­sit­tu pa­rin kans­sa, ny­ky­ään pa­ri­tans­sit ovat pie­nem­män ih­mis­ryh­män har­ras­tus.

Mie­het hil­jen­ty­vät het­kek­si.

– Minä ai­na­kin olen mu­ka­na, en sen ta­kia, et­tä oli­si hir­ve­äs­ti keik­ko­ja, vaan sen ta­kia, et­tä soit­ta­mi­nen on

ki­vaa, Hyn­ni­nen kes­keyt­tää hil­jai­suu­den mui­den mies­ten nyök­käil­les­sä mu­ka­na. – Jos joku sa­noi­si, et­tä Uts­jo­el­la on puu, jo­hon on nau­lat­tu 100 eu­roa, niin ku­kaan hul­lu ei läh­ti­si ha­ke­maan sitä. Mut­ta jos muu­si­kol­le ker­ro­taan, et­tä siel­lä oli­si sa­ta­sen keik­ka, niin kyl­lä­hän keik­ka pi­tää hoi­taa, Hyn­ni­nen nau­raa.

– Se mak­su on lil­lu­kan var­si. Me mu­siik­ki-ih­mi­set va­li­tet­ta­vas­ti em­me ero­ta eu­ro­ja ja mark­ko­ja. Se on ihan muu jut­tu, mikä pis­tää liik­keel­le, Vai­nio li­sää.

– Me ol­laan kaik­ki sitä ikä­luok­kaa, et­tä us­kom­me nii­hin tut­ki­muk­siin, jois­sa sa­no­taan, et­tä mu­sii­kin har­ras­ta­mi­nen pi­tää ai­vot vet­rei­nä, Hyn­ni­nen ker­too.

– Isä­ni sai­ras­ti Alz­hei­me­rin tau­tia. Kun soi­tin hä­nel­le van­ho­ja sota-ai­kai­sia kap­pa­lei­ta, hän lau­loi mu­ka­na. Hän muis­ti kaik­ki sa­nat, vaik­kei enää tun­te­nut mi­nua.

Bändin repertuaariin kuuluu noin 300 kappaletta.

The Fuusion arkisto

Lä­hes puo­leen vuo­si­sa­taan mah­tuu muis­to­ja. Mut­ta mikä on The Fuu­si­on iki­muis­toi­sin keik­ka?

– 1995, Hyn­ni­nen sa­noo het­ke­ä­kään miet­ti­mät­tä.

Suo­mi oli ke­vääl­lä voit­ta­nut jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ruu­den, ja bän­di oli Pa­das­jo­el­la ju­han­nus­kei­kal­la.

– Kun soi­tim­me Den gli­der in -kap­pa­leen, po­ruk­ka meni ihan se­kai­sin, Hyn­ni­nen sa­noo.

– Sit­ten oli se pas­ka keik­ka. Erään ni­mek­kään ves­san­pyt­ty­teh­taan bi­leet, jois­sa ves­sa meni tuk­koon. Muu­ten­han se kyl­lä oli oi­kein hyvä keik­ka, Vai­nio ker­too. – Sit­ten on yk­si pit­kä keik­ka. Sinä yö­nä oli au­rin­gon­pi­men­nys.

Tämä oli tar­kal­leen ot­ta­en 22.7.1990.

– Pi­men­nys oli to­taa­li­nen. Me­ren pin­ta ai­van kuin hyy­tyi, kaik­ki ää­net hil­je­ni­vät. Lin­nut lo­pet­ti­vat lau­la­mi­sen. Sitä kes­ti pit­kään, var­maan puo­li tun­tia, Vai­nio muis­te­lee.

Iki­muis­tois­ta oli myös kei­kan kes­to. Soit­to al­koi il­ta­seit­se­mäl­tä ja jat­kui aa­mu­seit­se­mään.

– Aa­mul­la kar­ta­non isän­tä vink­ka­si vii­ni­kel­la­riin ja sa­noi, et­tä ei­kö­hän tämä ol­lut nyt täl­lä ta­pu­tel­tu, Vai­nio ker­too.

Myös erään kar­ta­non juh­lat ovat jää­neet mie­leen. Bän­din oli tar­koi­tus soit­taa hil­jais­ta taus­ta­mu­siik­kia ruo­kai­lun ajan.

– Teim­me työ­tä an­ne­tun oh­jeen mu­kaan, mut­ta kuin­kas kä­vi­kään. Ih­mi­set läh­ti­vät pöy­däs­tä tans­si­maan! Ti­laa­ja tuli eteen sa­no­maan vie­rail­le, et­tä ”ei vie­lä saa tans­sia, ei tämä ole tans­si­mu­siik­kia”. Ih­mi­set py­syi­vät­kin vä­hän ai­kaa pöy­dis­sä, mut­ta pa­la­si­vat sit­ten ta­kai­sin tans­si­lat­ti­al­le. Oli­han bi­leet! Vai­nio muis­te­lee.

Ajat ovat eh­kä muut­tu­neet, mut­ta ih­mi­set ei­vät lo­pe­ta tans­si­mis­ta ei­kä The Fuu­sio tans­si­mu­sii­kin soit­ta­mis­ta.

– Jat­kam­me niin pit­kään, kuin hen­ki pi­hi­see, Hyn­ni­nen to­te­aa.

– Mu­siik­ki on niin ve­ris­sä, et­tä osai­si­ko sitä ol­la soit­ta­mat­ta enää? Lil­ja miet­tii.

– Lo­pe­tam­me, kun bi­leet lop­pu­vat, Vai­nio päät­tää.

MER­JA FORS­MAN
toi­mi­tus@ita­va­y­la.fi

The Fuu­sio Tir­mon Ju­han­nus­juh­lis­sa
• Tir­mon Saa­ris­to­kes­kuk­ses­sa vie­te­tään Ju­han­nus­juh­lia 21.–22.6.2019
• Ju­han­nu­saat­to­na klo 21.00 la­val­le nou­see Kak­si Koi­raa
• Ju­han­nus­päi­vä­nä klo 21.00 The Fuu­sio
• Li­sä­tie­toa: www.saa­ris­to­kes­kus.fi/ta­pah­tu­mat/ju­han­nus­juh­lat.html