Viikon kysymys
A-
A+
Lahja Koppanen-Atkins pääsi kiertämään vanhalla työpaikallaan. – Tuntuu puoliksi kodikkaalta ja puoliksi vieraalta olla täällä, hän kertoi. Kuvassa vasemmalta oikealle rehtori Kaisa Leppävuori, entinen rehtori Aira Wollsten ja Lahja Koppanen-Atkins.
Merja Forsman
PORVOO Linnankosken lukiossa koettiin viime viikon keskiviikkona juhlava ja lämminhenkinen hetki, kun koulun entinen latinan ja suomen kielen lehtori Lahja Koppanen-Atkins saapui vierailulle.
Helmikuussa kunnioitettavat 100 vuotta täyttänyttä Koppanen-Atkinsia haluttiin juhlistaa kakkukahvein ja musiikkiesityksin. Vieraaksi oli kutsuttu henkilökunnan lisäksi kourallinen muita Linnankosken lukiosta eläkkeelle jääneitä opettajia ja rehtoreita. Mukana tilaisuudessa olivat muun muassa Aira Wollsten, Maila Hallikainen, Mauno Myrttinen, Marjaana Sirkka, Margit Pennanen ja Erkki Nieminen.
Koppasen ura Porvoon yhteislyseossa ja Linnankosken lukiossa alkoi vuonna 1953, samana vuonna, kun nykyinen lukiorakennus valmistui Porvoon keskustaan.
”Ilmapiiri oli melkein tyrmäävän arvokas. Uusi, upea koulurakennus ja jo opettamassa ollut harmaahapsinen opettajakunta panivat melkein polvet tutisemaan”, Koppanen muistelee Porvoon Yhteislyseo – Linnankosken lukio 100 vuotta -julkaisussa (1995).
Nuori innokas äidinkielenopettaja odotti ensimmäistä tuntiaan jännittyneenä koulun käytävällä, kun rehtori lähestyi häntä ja alkoi hätistää ulos. Rehtori luuli nuorta opettajaa oppilaaksi.
Tuohon aikaan opettajan arki oli erilaista; työviikko oli kuusipäiväinen ja opettamiseen suhtauduttiin vakavasti.
”Rangaistuksia jaettiin aika herkästi, säännöt olivat tarkat: kuljettiin riveissä, noustiin seisomaan vastatessa, ei saanut koskea käsinojiin, etteivät ne kuluisi, opettajia tervehdittiin aina niiaten ja kauniisti kumartaen, opettajan sinuttelu oisi ollut ennen kuulumatonta, puhumattakaan vastaansanomisista tai rumista puheista”, Koppanen kirjoittaa satavuotisjulkaisussa.
Koppanen työskenteli koulussa peräti 35 vuoden ajan ja jäi eläkkeelle vuonna 1988, jonka jälkeen hän meni naimisiin ja muutti Lontooseen englantilaisen puolisonsa kanssa.
Linnankosken lukion opettajanhuoneessa järjestetyn juhlahetken jälkeen Koppanen pääsi kurkistamaan äidinkielen oppitunnille, lukion kirjastoon sekä ylioppilaskirjoitussaliin.
– Olen aivan kyyneleet silmissä ja kiitollinen, että sain tulla tänne, Koppanen kertoi.
– Tuntuu puoliksi kodikkaalta ja puoliksi vieraalta olla täällä. Vaikka koulu on muuttunut vuosien mittaan paljon, Porvoon keskusta ei juuri ole muuttunut. Keskustan ulkopuolella eksyisin varmasti, Helsingissä asuva Koppanen pohti.
Hän muistelee työvuosiaan Porvoon yhteislyseossa ja Linnankosken lukiossa lämmöllä.
– Se on yksi osa elämää, jonka täytti koulutyö ja kaikki ne elot, joita tässä työssä oli. Meillä oli kaikenlaisia juhlia ja tilaisuuksia oppilaiden ja muiden opettajien kanssa. Se oli aika värikästä. Kyllä minä nautin tästä Porvoon-ajasta kaikin puolin. En voi moittia.
Koppanen kertoo tulleensa oppilaiden kanssa hyvin toimeen ja nauttineensa suunnattomasti nuorten kanssa työskentelystä. Vaikka hän olisi ollut kuinka väsynyt, oppilaiden odottavat ilmeet virkistivät hetkessä. ”Kun tapaan entisiä oppilaitani, on kuin tapaisin vanhan, oikein hyvän ystävän, joka on aikanaan rikastuttanut elämääni”, Koppanen muistelee satavuotisjulkaisussa.
Kovin kamalia eivät kouluvuodet voineet olla, kun Koppanen palasi mielellään takaisin koulun käytäville vielä näin 100-vuotiaanakin.
– No joo, hän nauraa. – Tämä on tällainen harvinaislaatuinen tilaisuus, josta ei oikeastaan voinut kieltäytyä, kun pääsee vanhaan tuttuun ympäristöön ja tapaa vanhoja ystäviä. Todella ihan odotin, että pääsen tänne.
Linnankosken lukion rehtori Kaisa Leppävuori esitteli Lahja Koppasesta otettua opettajakuvaa. joka aikoinaan roikkui lukion seinällä.
Merja Forsman