POR­VOO Lin­na­jo­en kou­lus­sa on per­jan­tai­na poik­keuk­sel­li­nen tun­nel­ma. Pää­au­laan on pe­rus­tet­tu kat­so­mo ja lu­ke­mi­seen tar­koi­tet­tu pöy­tä, jon­ka ää­rel­lä vuo­rot­te­le­vat op­pi­laat lu­ke­mas­sa sä­keen ker­ral­laan klas­sik­ko­te­os­ten äi­tiä: Ka­le­va­laa. Ka­le­va­lan päi­vän kun­ni­ak­si kou­lu­lai­set lu­ke­vat päi­vän ai­ka­na koko kan­sal­li­see­pok­sen – tai niin pit­käl­le, kuin kuu­des­sa tun­nis­sa pääs­tään.

Lu­ku­ma­ra­ton on al­ka­nut kah­dek­sal­ta aa­mul­la. Joka tun­nin jäl­keen lu­ke­va luok­ka on vaih­tu­nut, ja vä­li­tun­neil­la sii­tä on huo­leh­ti­neet kou­lun opet­ta­jat ja muu hen­ki­lö­kun­ta. Kes­ki­päi­vän äli­tun­ti on käyn­nis­sä vie­lä muu­ta­man mi­nuu­tin, jon­ka pää­tyt­tyä op­pi­laat hyp­pää­vät jäl­leen ee­pok­sen ää­rel­le. Seu­raa­va­na lu­ku­vuo­ros­sa ovat yh­dek­säs­luok­ka­lai­set Vee­ra Hurs­kai­nen ja Kaa­po Pel­to­nen, jot­ka ku­mar­tu­vat kir­jan yl­le jo tois­ta ker­taa tä­nään.

Van­hal­la kie­lel­lä ja kum­mal­li­seen ru­no­mit­taan kir­joi­te­tus­ta te­ok­ses­ta ei tä­män lu­ku­ko­ke­muk­sen myö­tä ole jää­nyt pal­joa mie­leen.

– On ol­lut vä­hän vai­kea kes­kit­tyä sii­hen ta­ri­naan, kun on pi­tä­nyt kes­kit­tyä sii­hen, et­tä lu­kee sa­nat oi­kein. Ym­mär­rän eh­kä puo­let sii­tä, mis­tä kir­jas­sa pu­hu­taan, Pel­to­nen heit­tää.

– Jois­ta­kin sa­nois­ta en tie­dä yh­tään, mitä ne tar­koit­ta­vat. Mut­ta mitä enem­män lu­kee, sii­hen pik­ku hil­jaa tot­tuu, ja al­kaa löy­tä­mään tut­tua sa­nas­toa, Hurs­kai­nen poh­tii.

Kuun­te­li­jan roo­lis­sa kou­lu­lai­set ovat kui­ten­kin viih­ty­neet. Hurs­kai­sel­le jäi elä­väk­si mie­leen erään vä­li­tun­nin ai­kai­nen esi­tys, jos­sa mu­sii­ki­no­pet­ta­ja oli lu­ke­nut ee­pos­ta lau­la­en ja kan­nel­ta soit­ta­en.

– Kul­ler­von ta­ri­nan ha­lu­ai­sin vie­lä kuul­la. Ja oli­si ki­vaa pääs­tä vie­lä lu­ke­maan, hän hy­myi­lee.

Linnajoen koulun aula oli koristeltu suomalaiseksi metsäksi.

Niki Viheriävaara

Ka­le­va­la ei ole Hurs­kai­sel­le ja Pel­to­sel­le ko­vin tut­tu en­nes­tään. Muu­ta­mia äi­din­kie­len tun­neil­la opis­kel­tu­ja pät­kiä lu­kuu­not­ta­mat­ta ee­pok­sen si­säl­löt ovat vie­lä mel­ko hä­mä­riä. Suh­tau­tu­mi­nen lu­ku­ma­ra­to­niin on kui­ten­kin hy­vin po­si­tii­vi­nen.

– Mie­les­tä­ni tämä on tosi haus­ka idea. Pää­see tu­tus­tu­maan Ka­le­va­laan ja on saa­tu täl­lä ta­val­la op­pi­laat mu­kaan, Hurs­kai­nen sa­noo.

– Tämä on ki­vaa vaih­te­lua kou­lu­päi­vään. Vaik­ka it­se en hir­ve­än in­nok­kaas­ti ole­kaan tuol­la lu­ke­mas­sa, Pel­to­nen li­sää.

Kou­lu­lai­set kui­ten­kin ym­mär­tä­vät kan­sal­li­see­pok­sen kan­ta­man ar­von ja vai­ku­tuk­sen suo­ma­lai­seen kult­tuu­riin. Kum­pi­kaan heis­tä ei juu­ri­kaan lue ko­ti­mai­sia kir­jo­ja va­paa-ajal­laan, mut­ta ovat kiin­nos­tu­nei­ta

– Pi­täi­si kyl­lä lu­kea enem­män, Hurs­kai­nen sa­noo.

– Luen kyl­lä ai­ka pal­jon, mut­ta vä­hem­män suo­ma­lai­sia kir­jo­ja, Pel­to­nen ker­too.

Lu­kuin­non he­rät­te­le­mi­nen on yk­si por­voo­lais­ten kou­lu­jen tä­män lu­ku­vuo­den ke­hi­tys­ta­voit­teis­ta. Sitä var­ten Lin­na­jo­en kou­luun on ke­hi­tet­ty lu­ku­viik­ko-kon­sep­ti: jo­kai­sen jak­son vii­mei­nen viik­ko on lu­ku­viik­ko, jon­ka ai­ka­na jo­kai­sel­la op­pi­tun­nil­la lu­e­taan kir­jal­li­suut­ta vä­hin­tään 15 mi­nuut­tia. Reh­to­ri Art­tu Piis­pa­la ker­too, et­tä vai­ku­tuk­set ovat ol­leet rau­hoit­ta­vat ja po­si­tii­vi­set.

– Kun kes­ki­ty­tään op­pi­tun­nin alus­sa lu­ke­mi­seen, op­pi­laat jak­sa­vat kes­kit­tyä päi­vän ai­hei­siin. Jot­kut op­pi­laat ha­lu­ai­si­vat lu­kea pi­dem­pään­kin, hän sa­noo.

Kou­lu­lai­sia ak­ti­voi­daan lu­ke­maan muil­la­kin ta­voin. Kou­lun kir­jas­toa on uu­dis­tet­tu, ja sen ava­jai­sia vie­te­tään jo en­si vii­kon per­jan­tai­na. Uu­si kir­jas­to mah­dol­lis­taa kou­lun op­pi­lail­le mut­kat­to­man ta­van pääs­tä ku­lut­ta­maan kir­jo­ja, ja toi­von mu­kaan li­sää in­toa aset­tua kir­jal­li­suu­den ää­rel­le en­ti­ses­tään.

Linnajoen koulun rehtori Arttu Piispanen painottaa koululaisten lukuinnon herättämisen tärkeyttä.

Niki Viheriävaara

Ka­le­va­lan vai­ku­tuk­set kult­tuu­riin ovat reh­to­rin­kin mie­les­tä kaik­ki­al­la. Vaik­ka har­vem­pi ylä­kou­lui­käi­nen ot­taa teh­tä­väk­seen räm­piä koko te­ok­sen läpi, he löy­tä­vät tie­tä­mät­tään­kin tien­sä klas­si­kon ää­rel­le mo­nien mui­den kult­tuu­ri­tuot­tei­den kaut­ta.

– Ka­le­va­lan elää muun mu­as­sa me­tal­li­mu­sii­kis­sa. Ja J.R.R. Tol­kien­kin käyt­ti sitä ins­pi­raa­ti­o­na, Piis­pa­la sa­noo.

– Koen, et­tä uu­det su­ku­pol­vet löy­tä­vät ai­na Ka­le­va­lan omal­la ta­val­laan.

Ka­le­va­lan päi­vän tem­pauk­sen po­si­tii­vi­nen vas­taa­not­to vies­tii myös nuor­ten kiin­nos­tuk­ses­ta ja ute­li­ai­suu­des­ta ai­het­ta koh­taan. Piis­pa­la pi­tää hy­vin­kin mah­dol­li­se­na, et­tä lu­ku­ma­ra­to­nis­ta tu­li­si jo­ka­vuo­tui­nen pe­rin­ne Lin­na­jo­en kou­lus­sa.

Kaapo Peltoselle ja Veera Hurskaiselle jotkut kansalliseepoksen sanat olivat vaikeita lausua ja ymmärtää.

Niki Viheriävaara

Ka­le­va­lan päi­vä al­kaa ol­la pul­kas­sa Lin­na­jo­en kou­lus­sa. Maa­nan­tai­na op­pi­laat te­ke­vät vie­lä te­ok­seen liit­ty­viä kes­kus­te­lu­teh­tä­viä, eli luku-ura­kan ma­kus­te­lu jat­kuu vie­lä en­si vii­kon­kin puo­lel­la. Lop­puun saak­ka kou­lu­lai­set ei­vät en­nät­tä­neet, mut­ta lu­ki­vat sil­ti yh­des­sä pe­rä­ti 17 ru­noa ja kä­sit­teil­lä ol­lees­ta ver­si­os­ta 171 si­vua. Eh­kä en­si ker­ral­la pääs­tään­kin ihan lop­puun as­ti.