Viikon kysymys
A-
A+
Kuvituskuva.
Julkiset hankinnat ovat olleet keskustelun kohteena jo pitkään. Asiaa olisi hyvä tarkastella kokonaisuutena, jossa yhteiskunta kerää verovaroina rahaa yhteisten kulujen kattamiseksi.
Varat kerättyään julkishallinto tekee niillä hankintoja turvatakseen yhteiskuntamme toiminnan. Nämä hankinnat sisältävät niin suuret liikenneverkon hankkeet kuin pienempiä kokonaisuuksia, kuten IT- tai taloushallintopalvelut.
Verojen keräämisen tehokkuus on Suomessa hyvin tunnistettu. Myös julkisen talouden menopuolta on voitava tarkastella rakentavasti.
Julkishallinnolla on oikeus osaoptimoida kokonaisuutta. Se voi käyttää yhteisesti kerättyjä verovaroja myös tehottomasti.
Tehottomuus syntyy kilpailuttamisen puutteesta, joka voidaan lain puitteissa toteuttaa ns. inhouse-yhtiörakenteella. Inhouse-yhtiöstä julkishallinto voi vapaasti ostaa tuotteita tai palveluita kilpailuttamatta hankintaa.
Suorahankinta voi olla houkutteleva tapa toimia esim. siksi, että se on hankintaorganisaatiolle helpompi ja kevyempi tapa. Itse hankintaprosessin näkökulmasta saattaa jopa syntyä säästöä, kun kilpailuttamista ei tehdä.
Lopputulos on kuitenkin kokonaisuuden kannalta heikompi. Julkista rahaa kuluu enemmän kuin kilpailuttamalla. Hankintojen kilpailuttamatta jättäminen ei tehosta tarjoavan yhtiön toimintaa, eikä myöskään rajoita tuotteen tai palvelun hintaa.
Aika moni meistä kilpailuttaa asuntolainansa. Tämä tapahtuu lähinnä siksi, että sama yksilö hoitaa koko prosessin sekä tulo- että menopuolen, eikä osaoptimointia pääse tapahtumaan. Nykyinen lainsäädäntö ei sitä jostain syystä kuitenkaan vaadi julkisilta hankintayksiköiltä.
Tämän vuoksi tarvitsemme ehdotetun uudistuksen hankintalakiin. Varsinkin inhouse-yhtiön omistusosuuden minimirajan nostaminen rajoittaisi tehokkaasti julkishallinnon osaoptimointia ja sitä kautta tehotonta rahan käyttöä.
MIKKO AHTIAINEN,
PUHEENJOHTAJA,
UUDENMAAN YRITTÄJÄT
019 521 7500
viestiitavayla.fi8:00 - 16:00
Kaikki yhteystiedot