POR­VOO, KUL­LOO Por­voo­lai­sen ku­va­tai­tei­li­ja Veli Gra­nön, 64, oh­jaa­ma uu­tuu­se­lo­ku­va voit­ti Tam­pe­reen kan­sain­vä­lis­ten elo­ku­va­juh­lien ko­ti­mai­sen pit­kien do­ku­ment­tien kil­pa­sar­jan pää­pal­kin­non ja sai Kir­kon Me­di­a­sää­ti­ön ja­ka­man ra­ha­pal­kin­non.

Mit­kä oli­vat en­si­tun­nel­ma­si?

– Pal­kin­to tuli yl­lä­tyk­se­nä, sil­lä olin teh­nyt nyt en­si-il­tan­sa saa­nut­ta elo­ku­vaa "Sir­kus Tuo­men­to" vuo­des­ta 2020. Pit­kän pro­ses­sin ai­ka­na val­taa ai­na epä­toi­vo, kun pi­tää kah­la­ta läpi koko tuo­tan­to teks­ti­tyk­si­neen ja kään­nök­si­neen. Pal­kin­to­sum­ma (4 000 eu­roa) me­nee työ­huo­ne–va­ras­to­ra­ken­nuk­se­ni sei­nä­re­mont­tiin. Vuon­na 2021 sain Ka­le­va­la­seu­ran Ak­se­li Gal­len-Kal­le­lan tai­de­pal­kin­non, jon­ka avul­la sain teh­tyä ka­ton.

Mis­tä elo­ku­va ker­too?

– Se on kos­ket­ta­va ku­vaus köy­li­ö­läi­ses­tä elä­köi­ty­nees­tä sir­kus­tai­tei­li­jas­ta, tai­tei­li­ja Ant­ti Tuo­men­nos­ta (s. 1968). Hän al­koi jo 13-vuo­ti­aa­na har­ras­ta­maan nuo­ral­la­kä­ve­lyä. Myö­hem­min hän ru­pe­si ra­ken­ta­maan omis­ta­man­sa van­han kou­lun pi­ha­pii­riin ih­meel­li­siä ra­ken­nel­mia, joi­ta on yli 30 vuo­den ai­ka­na syn­ty­nyt vii­ti­sen­kym­men­tä.

– Toi­nen ulot­tu­vuus ta­ri­nas­sa on An­tin trau­maat­ti­set ko­ke­muk­set lap­suu­des­ta, jota sä­vyt­ti kat­ke­roi­tu­neen isän jopa vä­ki­val­tai­nen käy­tös. Lap­suu­den ko­ke­muk­set kään­tyi­vät kui­ten­kin va­lok­si.

Kirkon Mediasäätiön mukaan dokumenttielokuva "Sirkus Tuomento" on rakennettu taitavasti. – Se tasapainoilee onnistuneesti päähenkilönsä yleisen ja yksityisen maailman välillä. Ja miksei onnistuisi, sillä onhan päähenkilö tasapainoilun ammattilainen, nuorallakävelijä, perusteluissa todetaan.

Veli Granö

Kuin­ka mon­ta elo­ku­vaa olet teh­nyt ai­em­min?

– Pit­kiä do­ku­ment­tie­lo­ku­via on syn­ty­nyt muu­ta­mia, jois­ta en­sim­mäi­se­ni "Ma­ti­as Kes­ki­sen ku­vi­tel­tu elä­mä" syn­tyi Mag­nus­bor­gin Stu­di­oil­la 1990-lu­vun alus­sa. Li­säk­si ku­va­tai­tei­li­ja­na olen teh­nyt ins­tal­laa­ti­oi­ta ja vi­de­o­te­ok­sia. Va­lo­ku­vaa­jan työ on ol­lut lei­pä­työ­ni.

– Lef­fa­ni, ku­ten mo­net muut­kin työ­ni, liit­ty­vät eri­tyi­siin hen­ki­löi­hin eli ih­mi­siin, jot­ka ovat luo­neet oman­lai­sen­sa maa­il­man.

Mikä pal­kin­to­jen mer­ki­tys on tai­tei­li­jal­le?

– Olen saa­nut pal­kin­to­ja jo ai­ka mon­ta ural­la­ni; jo 1990-lu­vun alus­sa sain nuo­ren tai­tei­li­jan du­kaat­ti­pal­kin­non ja myö­hem­min muun mu­as­sa val­ti­on­pal­kin­non. Mut­ta ei­pä näi­tä jut­tu­ja ku­kaan tee pal­kin­to­jen ta­kia, ei­kä niil­lä it­se­tun­toa ra­ken­ne­ta. Tot­ta­kai niis­tä on iloi­nen ja kii­tol­li­nen.

Porvoolainen kuvataiteilija Veli Granö punaisella matolla Tampereen kansainvälisillä elokuvajuhlilla viime lauantaina.

Erica Dezonne

Si­nut tun­ne­taan kan­san­tai­teen esiin­tuo­ja­na. Mil­loin se sai al­kun­sa?

– Aloin nos­taa ITE-tai­det­ta esil­le 1980-lu­vul­la va­lo­ku­va­näyt­te­lyn ja kir­ja­ni avul­la. Sen jäl­keen olen jul­kais­sut sii­tä usei­ta te­ok­sia. Vuo­si sit­ten kar­toi­tim­me uus­maa­lai­sia ITE-tai­tei­li­joi­ta ja jul­kai­sim­me kir­jan, jon­ka pää­toi­mit­ta­ja­na toi­min.

– Par­hail­laan on te­keil­lä suo­ma­lai­ses­ta ITE-tai­tees­ta iso teos. Sii­hen koo­taan kaik­ki suo­ma­lai­set ITE-tai­tei­li­jat, joi­ta on ai­na­kin sata.

Il­mi­ö­nä ITE-tai­de on ai­nut­laa­tui­nen koko maa­il­mas­sa.

– Kir­jas­sa poh­di­taan syi­tä il­mi­öl­le, mik­si kan­san­tai­de on Suo­mes­sa niin mer­ki­tyk­sel­lis­tä.

Mi­ten va­lit­sit va­lo­ku­vauk­sen alak­se­si?

– Sii­hen oli mon­ta syy­tä, sil­lä 1980-lu­vul­la va­lo­ku­vaus oli tai­teen­la­ji­na tek­ni­ses­ti to­del­la vaa­ti­vaa. Ha­lu­sin alun­pe­rin ku­va­tai­tei­li­jak­si, mut­ta kä­te­ni on sel­lai­nen, et­tä pens­se­lin var­res­sa en oli­si pär­jän­nyt. Mi­nua al­koi kiin­nos­taa, mi­ten ka­me­ran avul­la voi tal­ti­oi­da muut­tu­vaa to­del­li­suut­ta, ja aloin ku­va­ta pi­ha­tai­tei­li­joi­ta.

– Tai­de si­näl­lään oli myös hy­vin aka­tee­mi­nen ja sul­jet­tu maa­il­ma. Nuo­ren ih­mi­sen kriit­ti­sin sil­min näin, et­tä tai­tees­sa on pal­jon sel­lais­ta, mikä ei kes­tä lä­hem­pää tar­kas­te­lua. Koin, et­tä kan­san­tai­tei­li­joi­den pa­ris­ta löy­tyy luo­via, vah­vo­ja per­soo­nia, joi­ta ha­lu­sin nos­taa esil­le.

Mitä Por­voo mer­kit­see si­nul­le tai­te­li­ja­na?

– Olen Por­voon kau­pun­gin Län­si­ran­nan tai­de­oh­jel­man koor­di­naa­ti­o­työ­ryh­män jä­sen. Ra­ken­teil­la ole­van uu­den Ci­ty­mar­ke­tin tai­de­kil­pai­lu on avau­tu­nut. Us­kon, et­tä se hou­kut­te­lee maam­me tai­de­maa­il­man huip­pu­ja omil­la eh­do­tuk­sil­laan.

Granö on mu­ka­na kil­pai­lun pal­kin­to­lau­ta­kun­nas­sa Por­voon Tai­tei­li­ja­seu­ran edus­ta­ja­na.

– Por­voon tai­de­hank­keet ovat ol­leet ää­rim­mäi­sen mie­len­kiin­toi­sia. Por­voos­sa on käyn­nis­sä täl­lä het­kel­lä hyvä mei­nin­ki – eh­kä jopa pa­rem­pi kuin mo­nes­sa muus­sa kau­pun­gis­sa.

Granö ol­lut val­ti­on tai­de­te­os­toi­mi­kun­nan jä­sen vuo­si­na 2007–2015 toi­mien myös sen pu­heen­joh­ta­ja­na.

– Juu­ri nii­hin ai­koi­hin ra­ken­net­tiin Mu­siik­ki­ta­lo, jon­ka eteen to­teu­tet­tiin val­ta­va hau­ki­pat­sas ja ta­lon si­säl­le tuli por­voo­lai­sen ku­van­veis­tä­jä Kir­si Kau­la­sen Gaia-veis­tos. Isoil­la tai­de­hank­keil­la on vai­ku­tuk­sen­sa mil­jöö­seen ja pai­kan hen­keen.

Mitä ky­syi­sit it­sel­tä­si?

– On­ko seu­raa­va elo­ku­va jo työn al­la? Kyl­lä, vaik­ka­kaan ku­vauk­set ei­vät ole vie­lä al­ka­neet. Do­ku­men­tin ai­hee­na on Pa­rik­ka­las­sa si­jait­se­va Vei­jo Rönk­kö­sen (1944–2010) veis­tos­puis­to. Elo­ku­va pe­rus­tuu hal­lus­sa­ni ole­viin vi­de­o­haas­tat­te­lui­hin ja muu­hun ma­te­ri­aa­liin, sil­lä kir­joi­tin hä­nes­tä elä­mä­ker­ran.

»» En­si-il­tan­sa Tam­pe­reel­la saa­nut pal­kit­tu do­ku­ment­tie­lo­ku­va "Sir­kus Tuo­men­to" on teh­ty yh­teis­tuo­tan­to­na Yle TV 1:n, AVEK:n ja Suo­men Elo­ku­va­sää­ti­ön kans­sa. Elo­ku­van ää­ni­tyk­ses­tä vas­taa por­voo­lai­nen ää­nit­tä­jä–mik­saa­ja Mar­ko Ka­ta­ja ja elo­ku­van dra­ma­ti­soi­duis­sa koh­tauk­sis­sa näh­dään por­voo­lais­näyt­te­li­jä Tom­mi Ero­nen.

»» Ku­va­tai­tei­li­ja, va­lo­ku­vaa­ja ja elo­ku­van­te­ki­jä Veli Gra­nön verk­ko­si­vut löy­ty­vät tääl­tä

FAK­TA
Veli Granö
» Syn­ty­nyt Ka­jaa­nis­sa vuon­na 1960. Viet­ti lap­suu­ten­sa Ah­lai­sis­sa ja Po­ris­sa. Asu­nut Por­voon Kul­loos­sa 2000-lu­vun alus­ta as­ti.
» Val­mis­tui va­lo­ku­vaa­jak­si Lah­den Muo­toi­luins­ti­tuu­tis­ta vuon­na 1986 ja har­joit­ti am­mat­ti­aan omas­sa stu­di­os­saan Lah­des­sa. Hän on toi­mi­nut myös op­pi­lai­tok­sen vi­su­aa­li­sen suun­nit­te­lun, ko­keel­li­sen elo­ku­van ja va­lo­ku­vauk­sen opet­ta­ja­na.
» Työs­ken­te­lee ku­va­tai­tei­li­ja­na, va­lo­ku­vaa­ja­na ja elo­ku­van­te­ki­jä­nä. Toi­mi va­lo­ku­vauk­sen ja ny­ky­tai­teen pro­fes­so­ri­na (osin osa-ai­kai­se­na) Ku­va­tai­de­a­ka­te­mi­as­sa vuo­si­na 2011 ja 2014–2017. Por­voon Län­si­ran­nan tai­de­oh­jel­man koor­di­naa­ti­o­ryh­män jä­sen.
» Per­hee­seen kuu­luu vai­mo ja nel­jä las­ta, jois­ta kak­si van­hin­ta on muut­ta­nut pois lap­suu­den­ko­dis­ta.
» Tai­tei­li­jan työn vas­ta­pai­no­na hoi­taa per­heen un­du­laat­te­ja, ka­na­ri­a­lin­tu­ja ja kak­si koi­raa. Ke­säl­lä ve­nei­lee me­rel­lä "pe­räp­rut­kul­la".

FAK­TA
Näin pal­kin­to­raa­dit luon­neh­ti­vat uu­tuu­se­lo­ku­vaa:
» Tam­pe­re Film Fes­ti­val/ko­ti­mai­sen kil­pai­lun pal­kin­to­raa­ti: "Sa­mal­la, kun tämä elo­ku­va vie mei­dät to­dis­ta­maan ai­na ajan­koh­tais­ta su­ku­pol­vien yli jat­ku­vaa per­he­vä­ki­val­lan kier­ret­tä ja sen seu­rauk­sia, se kä­sit­te­lee tai­teen roo­lia yk­si­lön elä­mäs­sä näyt­tä­mäl­lä sen kak­si puol­ta. Tai­teen mus­tal­la puo­lel­la elo­ku­van­te­ki­jä näyt­tää mitä seu­raa, kun yk­si­lön tai­teel­li­set kun­ni­an­hi­mot ovat suu­rem­mat kuin hä­nen ky­kyn­sä ei­vät­kä unel­mat to­teu­du. Toi­saal­ta elo­ku­va to­dis­taa ja juh­lis­taa tai­teen ai­nut­laa­tuis­ta va­loa ja eheyt­tä­vää voi­maa sil­loin, kun sen te­ke­mis­tä lä­hes­tyy pe­lot­to­mas­ti."
» Kir­kon Me­di­a­sää­tiö: "Elo­ku­va joh­dat­taa poh­ti­maan ole­mas­sa­o­lon sy­viä ky­sy­myk­siä. Kuin­ka ta­sa­pai­noil­la oman yk­si­tyi­syy­den kans­sa, ha­lun ve­täy­tyä ja ra­ken­taa oma si­säi­nen maa­il­ma eril­leen muis­ta, mut­ta sil­ti ol­la yh­tä maa­il­man kans­sa.

Tä­män ky­sy­myk­sen myö­tä elo­ku­vas­ta kas­vaa ajan­ku­va maa­il­mas­tam­me, joka on nyt epä­var­ma ja tur­va­ton, ja joka hou­kut­taa ve­täy­ty­mään. Mut­ta ku­ten elo­ku­van pää­hen­ki­lö osoit­taa, on mah­dol­lis­ta löy­tää oman­lai­nen ta­sa­pai­no, löy­tää oma si­säi­nen rau­ha ja kui­ten­kin ol­la osa yh­tei­söä. Kal­toin­koh­del­tu­na lap­se­na hän ha­lu­si pa­ran­taa vä­ki­val­tai­sen per­heen il­ma­pii­riä ja nyt ai­kui­se­na hän ha­lu­aa pa­ran­taa maa­il­maa. Mut­ta mi­ten.

Yh­tei­sön ul­ko­puo­lel­le ve­täy­ty­nyt tai­tei­li­ja on luo­nut ko­ti­pi­hal­leen oman kau­pun­gin, ja sin­ne ko­din, sel­lai­sen jota hä­nel­lä ei ol­lut lap­se­na. Hän kut­suu ylei­söä omaan kau­pun­kiin­sa, sen haus­koi­hin ta­pah­tu­miin ja opas­taa kiin­nos­tu­nei­ta tu­ris­te­ja tu­tus­tu­maan kau­pun­kin­sa tai­tee­seen. Tai­teen­sa kaut­ta hän yh­dis­tyy osak­si yh­tei­söä.